Perusoikeudet vastakkain

Sosiaalisessa mediassa lyödään ensin mielipide lukkoon ja sitten ruvetaan huutamaan. Tästä olkoon esimerkkinä henkilö, joka yritti jäädä väittelemään toissapäiväisestä jutustani. Hän oli kivenkovaan sitä mieltä, että Fortum osti Uniperin demarivetoisen hallituksen aikana ja että valtio Fortumin omistajana olisi voinut päättää Uniperin tukipaketista ihan miten se olisi halunnut.

Häneltä puuttui oikeaa tietoa, eikä hän ilmeisesti ole edes halukas ottamaan sitä vastaan. Näissä tapauksissa en yhtään ihmettele, että vain joka viides päättäjä uskoo kansalaisten olevan riittävän kyvykkäitä osallistumaan monimutkaisiin keskusteluihin poliittisista päätöksistä. En ole näiden päättäjien kanssa samaa mieltä, sillä kyllä kansalaiset osaavat ja haluavat osallistua keskusteluihin, mutta tiedon taso vain vaihtelee. Jokainen osallistuu kykyjensä mukaan.

Pari päivää on puhuttu potilasturvallisuuslaista, joka jakoi kansalaisten mielipiteitä jo viime keväänä. Keväällä lakimuutos peruuntui, mutta nyt se on tulossa päätettäväksi, kun lakko uhkaa teho-osastoja. Tässä keskustelussa ei ole kyse tiedon puutteesta, sillä kaikki ymmärtävät vastakkain olevan kaksi perusoikeutta. Toinen on lakko-oikeus ja toinen oikeus elämään. Ongelma on, että molemmat oikeudet ovat ensiarvoisen tärkeitä, ja puolensa valinneen on vaikea katsoa asiaa toisen osapuolen kannalta.

Somekansan on helppo tukea hoitajalakkoa, vaatia valtiovaltaa etsimään lisää rahaa palkkoihin ja vastustaa pakkolakia, koska somekansa ei ole vastuussa mistään näistä asioista. Sen sijaan maan hallitus ja erityisesti perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén ovat vastuussa näistä kaikista.

Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli, mutta se tosiasia sivuutetaan jatkuvasti. Hallitusta vaaditaan varaamaan rahaa palkankorotuksiin unohtaen, että ei neuvotteluja niin päin käydä. Ensin sovitaan palkoista ja muista työehdoista, ja vasta sitten työnantajapuoli etsii tarvittavat rahat. Jos hallitus nyt ilmoittaisi varaavansa 300 miljoonaa euroa hoitajien palkankorotuksiin, niin hallitus puuttuisi neuvotteluihin kielletyllä tavalla ja jokainen laskutaitoinen pystyisi laskemaan keskeneräisten sopimusneuvottelujen lopputuloksen.

Mutta puuttuuhan ministeri neuvotteluihin tuomalla potilasturvallisuuslain muutoksen hallituksen hyväksyttäväksi ja eduskunnalle annettavaksi, sanotte. Olette myös varmoja siitä, että suojelutyössä on riittävästi väkeä, ja nyt vain yritetään murtaa lakko-oikeus. Oletteko oikeasti ihan varmoja? Jokainen hoitaja tietää varmasti juuri oman työpaikkansa tilanteen, mutta tietääkö hän miten asiat ovat muualla? Ministeriössä kootaan tietoja ja lakimuutosta on valmisteltu niiden pohjalta, mutta niihin tietoihin ei somessa luoteta. Tiedot ovat oikeasti häiritsevän ristiriitaisia, joten tunteilla reagoimiselle jää liikaa tilaa.

Suojelutyöstä sovitaan työpaikkakohtaisesti jopa päivittäin kulloisenkin tarpeen mukaan. Jos sopiminen ei jostain syystä onnistu, niin ministeri on pahassa raossa. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään ja 10 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkinen sektori tarkoittaa kuntia, kuntayhtymiä ja valtiota. Jos kunnat ja kuntayhtymät eivät pysty palveluja turvaamaan, niin valtiovallan on säädettävä asiasta tarkemmin lailla.

Se on tehty kerran ennenkin, ja siitä kannattaa lukea tarkemmin täältä. Kyse on perusoikeuksien punnitsemisesta vastakkain, ja vuonna 2007 perustuslakivaliokunta linjasi oikeuden elämään lakko-oikeutta tärkeämmäksi. Silloin laki voitiin säätää tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä yksinkertaisella enemmistöllä.

Perustuslakia ei tulkita tunteella, mutta jos niin haluatte tehdä, niin pidättekö liikenneonnettomuuteen joutuessanne tärkeämpänä omaa henkeänne vai toisten lakko-oikeutta? Siitä tässä niin sanotussa pakkolaissa on kysymys, ei lakko-oikeuden tahallisesta murtamisesta.

En minä sitä lakia halua sen enempää kuin muutkaan. Sitä ei tarvinnut käyttää vuonna 2007 ja toivon vilpittömästi, että sitä ei nyt tarvitsisi edes säätää. Haluan myös hoitajille lisää palkkaa. Halusin vain kertoa, että ministeri ja muut päättäjät joutuvat miettimään asiaa monelta kannalta.

***
Olen muutaman päivän matkoilla, joten en avaa kommentointia ollenkaan. Joutuisitte odottamaan kommenttinne julkaisemista liian kauan.

puheenaiheet yhteiskunta terveys laki
Kommentit (0)