Pelkovaalit
Olen monta kertaa sanonut, että saamme ensi keväänä leikkauslistavaalit, kun erityisesti oppositiopuolueet esittelevät leikkauslistojaan. Kokoomus on luvannut leikata sosiaaliturvasta ja perussuomalaiset maahanmuutosta ja kehitysavusta. Nyt näyttää siltä, että saamme myös pelko- ja vihavaalit ihan samalla tavalla kuin neljä vuotta sitten. Silloin perussuomalaisten kannatus nousi ihan viime hetkillä Oulussa paljastuneiden raiskausten takia. Hyvän kertauksen neljän vuoden takaisiin asioihin tekee Iltalehden Lauri Nurmi.
Niinhän siinä kävi. Vihalla ratsastava Ketutushirviö-video siivitti perussuomalaisten nousun toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Nyt vaalien teemaksi näkyy nousevan katuväkivalta, kuten eilen kerroin. Perussuomalaiset sanovat suoraan, että ongelmana ovat maahanmuuttajataustaiset nuoret ja että ratkaisuna on rangaistusten koventaminen. Lisätukea näyttää tulevan vähän sieltä sun täältä, ja jopa presidentti Sauli Niinistön melko ympäripyöreää vastausta kansalaiskysymykseen pidetään tukena perussuomalaisille. Ruotsin tiellä ollaan ja rangaistuksia on kovennettava, hihkuu some riemuissaan.
Tätä pelkoa on jo kartoitettu kyselyllä, ja vastausten mukaan Helsingissä pelätään väkivallan lisääntymistä vähemmän kuin muualla Suomessa. Väkivalta on lisääntynyt juuri Helsingissä, mutta sitä pelätään enemmän muualla. En tiedä mikä psykologinen juttu tässä on taustalla, mutta ehkä helsinkiläiset näkevät joka päivä, että ei se ongelma oikeasti ole niin hirveä kuin pelotellaan. Pelon lietsominen toimii paremmin siellä, missä ei ole jengejä eikä edes ulkomaalaistaustaisia nuoria. Kuten tutkijatohtori Markus Kaakinen sanoo, niin pelko ei välttämättä liity todennäköisyyteen päätyä kadulla väkivallan tai ryöstön kohteeksi, vaan vakavaan ja pelottavaksi koettuun ilmiöön.
Pahinta jälkeä tällainen kampanjointi tekee asenneilmapiirille. Nejä vuotta sitten kaikki turvapaikanhakijat olivat potentiaalisia ja jopa todennäköisiä raiskaajia, ja nyt kaikki vaikka vain nimen tai ulkonäön perusteella ulkomaalaistaustaisiksi miellettävät nuoret ovat todennäköisiä katujengirikollisia. Ihmisryhmät leimataan rikollisiksi unohtaen, että ihmisryhmät eivät tee rikoksia, vaan niitä tekevät yksittäiset ihmiset.
Jos he tekevät rikoksia niiden tekemistä varten järjestäytyneenä joukkona, niin siihen rikoslaki on jo varautunut. Rikoslain 6 luvun 5 §:n mukaan rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus ja rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ovat rangaistuksen koventamisperusteita. Tämä tiedoksi sinne perussuomalaisten puoluetoimistoon, jossa näköjään suunnitellaan olemassaolevan lain säätämistä.
Koska pelottelu on niin tehokasta, niin minäkin rupean pelottelemaan. Kokoomus on luvannut leikata sosiaaliturvaa kovalla kädellä ja perussuomalaiset ovat luvanneet puuttua yhtä kovalla kädellä katujen väkivalta- ja omaisuusrikoksiin. Vähävaraiset ja syrjäytyneet tekevät väkivaltaisia omaisuusrikoksia todennäköisemmin kuin ostokykyiset, joten yhtälö on valmis. Kokoomus tekee lisää köyhiä ja perussuomalaiset sulkevat rikoksiin syyllistyvät köyhät vankilaan.
Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin yhteiskunnan kontrolli kovenee ja rangaistukset ankaroituvat. Tämän historiallisen tosiasian opettivat oikeushistorian professorit Heikki Ylikangas ja Jukka Kekkonen jo 1980-luvulla, ja siitä voitte lukea lisää vaikkapa täältä. Kehitys ei ole nopeaa, mutta nyt aletaan olla jo siinä vaiheessa, että rangaistusten ankaroittamisessa on siirrytty seksuaalirikoksisia omaisuusrikoksiin. Uutta on vain se, että nyt rikollisiksi leimataan tietyt ihmisryhmät jo etukäteen. Tai ei sekään uutta ole. Kautta aikojen pelkoa on lietsottu leimaamalla ihmisryhmiä rikollisiksi.
Olemme siis menossa kohti yhteiskuntaa, jossa toisella kädellä tehdään köyhiä ja toisella heitetään heitä vankilaan. On tälle kehitykselle vaihtoehtokin, ja se on hyvinvointivaltio, jossa kaikki pidetään mukana. Jotenkin alkaa vain tuntua siltä, että se halutaan unohtaa ja turvaudutaan mieluummin pelon ja vihan voimaannuttavaan tunteeseen.
Se kantaa tasan siihen asti, kunnes rangaistukset kolahtavat omaan lähipiiriin.
***
Sopimukseni Apu-lehden kanssa päättyy vuodenvaihteessa. Siihen asti jatkan entiseen tapaan, mutta juttuja ei enää voi kommentoida itse blogissa. Olen kyllästynyt pyörittämään keskustelupalstaa, jonka moderointi vie suhteettoman paljon aikaa. Mieluummin opettelen olemaan eläkkeellä.