Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kovenee ja rangaistukset ankaroituvat. T\u00e4m\u00e4 kehitys merkitsee s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnan paluuta muodossa tai toisessa. S\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnassa taloudellinen ja poliittinen valta ovat ohuella y\u00e4luokalla. Vallan siell\u00e4 pysyminen varmistetaan ankarilla rangaistuksilla kaikissa rikoksissa. Vain tiukasti kontrolloitu ja ankarilla rangaistuksilla peloteltu kansa tottelee v\u00e4hemmist\u00f6\u00e4. N\u00e4in totesi oikeushistorian professori Heikki Ylikangas jo 80-luvulla.<\/p>\n
Nuijasodan j\u00e4lkeen 1600-luvun alussa Ruotsiin rakennettiin nopeasti pieneen aateliin nojautuva kuningasvalta. Uskollista aatelia palkittiin maaomaisuuksilla ja viroilla, mutta kansa pidettiin kurissa ankaralla is\u00e4nt\u00e4vallalla. Siin\u00e4 mentiin niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 toissijaiseksi oikeusl\u00e4hteeksi otettiin Vanhan Testamentin Mooseksen laki. Kun maan laista ei l\u00f6ytynyt sopivaa rangaistusta, niin nojauduttiin suoraan Raamattuun. Menettely oli ihan konkreettinen, sill\u00e4 kuolemantuomio voitiin m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 yli sadasta eri rikoksesta. N\u00e4in my\u00f6s tehtiin ja tuomiot pantiin t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n
Rangaistusten ankaroittaminen aloitetaan aina niist\u00e4 rikoksista, joita ns. yleinen oikeustaju pit\u00e4\u00e4 erityisen tuomittavina. Henkirikokset ovat perinteisesti olleet sellaisia.<\/p>\n
Historian py\u00f6r\u00e4 on k\u00e4\u00e4ntynyt taaksep\u00e4in jo 1990-luvun alun lamasta l\u00e4htien. Yleisen mielipiteen v\u00e4itteist\u00e4 huolimatta rangaistukset ovat ankaroituneet koko ajan. Hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 on elinkautisvankien m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvu, josta sanomalehti Karjalainen t\u00e4n\u00e4\u00e4n kirjoitti.<\/p>\n
Vuonna 1990 elinkautisvankeja oli 28, vuonna 2000 jo 59 ja vuonna 2010 per\u00e4ti 150. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 heit\u00e4 on enemm\u00e4n kuin koskaan ennen eli 200 henkil\u00f6\u00e4. Laki on ollut sama koko ajan, henkirikosten m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole lis\u00e4\u00e4ntynyt eiv\u00e4tk\u00e4 teot ole raaistuneet. Tuomioistuimet vain ovat ruvenneet v\u00e4hitellen siirtym\u00e4\u00e4n rangaistusasteikolla ankarampaan suuntaan ja ihan viime vuosina vauhti on kiihtynyt. Kynnys tulla tuomituksi tapon sijaan murhasta on alentunut.<\/p>\n
Osaltaan rangaistuksiin vaikuttavat my\u00f6s mielentilatutkimukset. Niit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon kuin ennenkin eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jokaiselle henkirikoksesta ep\u00e4illylle. Tulokset ovat kuitenkin muuttuneet. Vuonna 1990 alentuneesti syyntakeisiksi eli kansankielell\u00e4 varttihulluiksi katsottiin 20 %. Nykyisin n\u00e4it\u00e4 varttihulluja on alle 6 % tutkituista. Jokainen\u00a0 voi itse mietti\u00e4 onko kansan mielenterveys kohentunut n\u00e4in paljon.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 kehitys tulee jatkumaan. Seuraavaksi rangaistuksia tullaan ankaroittamaan seksuaalirikoksissa ja sitten siirryt\u00e4\u00e4nkin joustavasti omaisuusrikoksien puolelle. Juuri siihen koko t\u00e4m\u00e4 kehitys pyrkii joko tietoisesti tai ainakin osittain tiedostamattomasti. Kansan enemmist\u00f6 on saatava pysym\u00e4\u00e4n kurissa.<\/p>\n
Silti l\u00f6ytyy yh\u00e4 enemm\u00e4n niit\u00e4, jotka vaativat lis\u00e4\u00e4 ankarampia rangaistuksia. P\u00e4ivitt\u00e4in saa lukea sosiaalisessa mediassa vuodatuksia siit\u00e4, kuinka hovioikeudet silittelev\u00e4t murhamiesten p\u00e4\u00e4t\u00e4. Juuri n\u00e4m\u00e4 yleisen mielipiteen edustajat ovat innokkaimmin k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 historian py\u00f6r\u00e4\u00e4 taaksep\u00e4in.<\/p>\n
Ennen kuin aloitatte raivoisien kommenttien kirjoittamisen, niin kerron hyv\u00e4ksyv\u00e4ni tapahtuneen kehityksen. Hyv\u00e4ksyn my\u00f6s raiskauksista annettavien rangaistusten ankaroittamisen. Jossain kohtaa on kuitenkin oltava historiaan paluun raja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kovenee ja rangaistukset ankaroituvat. T\u00e4m\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":62,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1081,9,513],"tags":[2884,1100,2885,464,2886,2565,1102,278,466],"acf":[],"platta":{"numLikes":16,"numComments":5,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":64},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/1663"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/users\/62"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/comments?post=1663"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/1663\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":22500,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/1663\/revisions\/22500"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/media?parent=1663"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/categories?post=1663"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/tags?post=1663"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}