T\u00e4n\u00e4\u00e4n Suomi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 101 vuotta, ja juhlapuheissa korostetaan kansan yhten\u00e4isyytt\u00e4. Tosiasiassa kansa on eriarvoisempaa kuin aikoihin, ja vain maa on meille kaikille yhteinen. Kansa on jaettu ainakin kolmeen eri luokkaan: menestyjiin, p\u00e4rj\u00e4\u00e4jiin ja syrj\u00e4ytettyihin. Linnan juhlissa menestyj\u00e4t esittelev\u00e4t itse\u00e4\u00e4n ja menestyst\u00e4\u00e4n p\u00e4rj\u00e4\u00e4jille, joiden haaveena on joskus p\u00e4\u00e4st\u00e4 mukaan juhliin, sek\u00e4 syrj\u00e4ytetyille, jotta n\u00e4m\u00e4 tuntisivat itsens\u00e4 entist\u00e4 enemm\u00e4n syrj\u00e4ytetyiksi.<\/p>\n
Menestyji\u00e4 ovat itseoikeutetusti politiikan eliittiin kuuluvat. Heill\u00e4 on omat huolensa. P\u00e4iv\u00e4n sanomalehti Karjalaisen haastattelussa eduskunnan puhemies Paula Risikko vaati, ett\u00e4 sote- ja maakuntauudistus on viel\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 vaalikaudella saatava maaliin, tai poliitikot menett\u00e4v\u00e4t uskottavuutensa.<\/p>\n
Suomeksi t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa tietenkin pelkoa kannatuksen menett\u00e4misest\u00e4, sill\u00e4 uskottavuus on viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n hallituksen aikana mennyt. P\u00e4rj\u00e4\u00e4j\u00e4t saattavat viel\u00e4 pakottaa itsens\u00e4 uskomaan, sill\u00e4 heit\u00e4 kalvaa jatkuva pelko putoamisesta syrj\u00e4ytettyjen joukkoon. Se k\u00e4y helposti, sill\u00e4 siihen ei tarvita muuta kuin seuraavat yt-neuvottelut. Niiden j\u00e4lkeen ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi j\u00e4\u00e4nyt joutuu sellaiseen myllytykseen, ett\u00e4 jopa hallituspuolueen kansanedustaja\u00a0on j\u00e4rkyttynyt<\/a>\u00a0omien p\u00e4\u00e4t\u00f6stens\u00e4 seurauksista.<\/p>\n Syrj\u00e4ytetyill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n asiaa edes yhteiskunnan t\u00e4ysivaltaisiksi j\u00e4seniksi, saati sitten eliitin seuraan. Heid\u00e4n arkeensa kuuluuu leiv\u00e4n jonottaminen. Hallituksen toimien seurauksena is\u00e4nmaan n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n\u00e4 jo yli 20 vuotta kiemurrelleet leip\u00e4jonot ovat\u00a0kasvaneet jatkuvasti.<\/a><\/p>\n N\u00e4it\u00e4 jonoja p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4mme ovat jatkuvasti kielt\u00e4ynyeet n\u00e4kem\u00e4st\u00e4, ja jos heid\u00e4t pakotetaan niit\u00e4 katsomaan, niin he neuvovat jonottajia ottamaan itse\u00e4 niskasta kiinni ja menem\u00e4\u00e4n t\u00f6ihin. Tosin t\u00e4n\u00e4kin vuonna joku korkea p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4 osallistuu osaaottavan n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 k\u00f6yhien jouluruokailuun ja esitt\u00e4\u00e4 syv\u00e4n huolensa ihmisten eriarvoistumisesta. Siihen se sitten j\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n Vanha totuus on, ett\u00e4 kun k\u00f6yh\u00e4t laitetaan tappelemaan kesken\u00e4\u00e4n, niin rikkailla ei ole h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 on onnistuttu oikein hyvin, sill\u00e4 osa syrj\u00e4ytetyist\u00e4 on l\u00e4htenyt vihanlietsojien kelkkaan syytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikesta maahanmuuttajia, vihervasemmistoa, demareita ja ay-liikett\u00e4. Osa on heitt\u00e4ytynyt suorastaan natsiksi ja marssii t\u00e4n\u00e4\u00e4n\u00a0yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan.<\/a>\u00a0Jotkut kansanedustajamme n\u00e4kev\u00e4t hyv\u00e4ksi\u00a0yhteydenpidon\u00a0<\/a>t\u00e4h\u00e4nkin haittais\u00e4nmaallisten porukkaan.<\/p>\n Pentti Haanp\u00e4\u00e4 kirjoitti 1930-luvulla muistiinpanoihinsa silloisen kansakunnan kahtiajaon tuntemuksia n\u00e4in:<\/p>\n Ja tosiaankin! Kaikkensa menett\u00e4neet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 menetyksi\u00e4. Mullistus on heille tervetullut, toiveita her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 asia. Siksi saattaa kommunistikin, jolta Is\u00e4nmaalliset \u00e4skett\u00e4in nilistiv\u00e4t punaisen paidan ja jolle ojentavat nyt mustaa, vet\u00e4\u00e4 sen ylleen. Tyytym\u00e4tt\u00f6myys kuin tyytym\u00e4tt\u00f6myys, paita kuin paita, suuri is\u00e4nmaa kuin suuri is\u00e4nmaa. Kunhan vain kumous tulisi<\/em>.<\/p>\n K\u00f6yh\u00e4ll\u00e4 on is\u00e4nmaa, mutta rahalla sit\u00e4 ei ole. Politiikan huipulle on vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 ilman rahaa, joten p\u00e4\u00e4tt\u00e4jiksi valikoituu yh\u00e4 enemm\u00e4n niit\u00e4, joilla on rahaa tai ainakin rahoittajia. Rahalla ostettu p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4 tanssii rahoittajansa pillin mukaan, tai rahoitus loppuu. Niinp\u00e4 k\u00f6yhyys ja eriarvoisuus tulevat nykymenolla lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n. Jostain syyst\u00e4 k\u00f6yh\u00e4lle annettu euro tuntuu olevan aina pois rikkaalta, eik\u00e4 semmoinen sovi. Niinp\u00e4 kannattaa sanoa, ett\u00e4 yhdelle k\u00f6yh\u00e4lle annettu euro on pois toiselta k\u00f6yh\u00e4lt\u00e4, ja taas saadaan kansa tappelemaan.<\/p>\n Min\u00e4 pid\u00e4n itse\u00e4ni is\u00e4nmaallisena, mutta en usko nykyisin valtaa pit\u00e4viin poliitikkoihin. Eiv\u00e4t tunnu en\u00e4\u00e4 uskovan monet nuoretkaan, sill\u00e4 heid\u00e4n halunsa puolustaa maata on laskenut. Eiv\u00e4t nuoret sit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ihan pohjia my\u00f6ten ajattele, mutta minun mielest\u00e4ni taustalla piilee puute uskosta tulevaisuuteen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin.<\/p>\n Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lahtinen mutisi kapitalistin rahapussin puolustamisesta, mutta oli viimeiseen asti mies paikallaan. Siihen aikaan tarvittiin jokaista, olipa t\u00e4m\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 tai rikas, \u00e4p\u00e4r\u00e4 tai aatelinen, homo tai hetero ja puhuipa h\u00e4n suomea, ruotsia tai saamea. Ihan samalla tavalla saatetaan viel\u00e4kin tarvita jokaista, joten kaikille on annettava jotain puolustamisen arvoista.<\/p>\n Sellainen puolustamisen arvoinen asia on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, mutta sit\u00e4 ollaan romuttamassa t\u00e4ytt\u00e4 vauhtia. Jos niin k\u00e4y, niin alikersantti Lahtista ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6ydy.<\/p>\n Hyv\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isysp\u00e4iv\u00e4\u00e4 ihan kaikille.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4n\u00e4\u00e4n Suomi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 101 vuotta, ja juhlapuheissa korostetaan kansan yhten\u00e4isyytt\u00e4. Tosiasiassa kansa…<\/p>\n","protected":false},"author":62,"featured_media":23930,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1644,438,5],"tags":[6650,6458,185,4405,1722],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":65,"category":"puheenaiheet","themes":["yhteiskunta"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/64\/2018\/03\/uuninpankkopoika.jpg","blog_id":64},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/64\/2018\/03\/uuninpankkopoika.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/27523"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/users\/62"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/comments?post=27523"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/27523\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":27530,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/27523\/revisions\/27530"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/media\/23930"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/media?parent=27523"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/categories?post=27523"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/tags?post=27523"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}