Olen joskus kuvitellut, ett\u00e4 politiikan toimittajan ty\u00f6 on mielenkiintoista. Nykyisin ja erityisesti n\u00e4in vaalien alla olen ruvennut ajattelemaan, ett\u00e4 sen t\u00e4ytyy olla tavattoman stressaavaa. Median teht\u00e4v\u00e4 on tuottaa uutisia, ja media tekee vaalit uutisoimalla puolueista ja ehdokkaista. \u00c4\u00e4nest\u00e4jilt\u00e4 vaaditaan medialukutaitoa.<\/p>\n
Vaalien alla ei tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4vi\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, mutta sanotaan sit\u00e4kin enemm\u00e4n. Lis\u00e4ksi poliitikot pyrkiv\u00e4t hankkimaan n\u00e4kyvyytt\u00e4 kukin kykyjens\u00e4 mukaan, joko puheilla tai teoilla. Toimittajien on teht\u00e4v\u00e4 jatkuvasti juttuja, sill\u00e4 klikkijournalismi vaatii koko ajan uutta klikattavaa.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n silmiini on sattunut kaksi juttua, jotka kuvaavat hyvin sek\u00e4 politiikan uutisia ett\u00e4 vaalin\u00e4kyvyyden hankkimista. Ensimm\u00e4inen uutinen kertoo jostain kummallisesta lihaverosta<\/a>, jota Antti Rinteen sanotaan kannattaneen tai sitten ei. Suoraan sanoen en tied\u00e4 mit\u00e4 Rinne on asiasta sanonut, mutta se n\u00e4kyy nousevan jatkuvasti esille. Ilmeisesti h\u00e4n on puhunut jotain kest\u00e4v\u00e4n kehityksen arvonlis\u00e4verosta, ja seh\u00e4n on tietysti helppo v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 vaikka mihin muottiin.<\/p>\n Min\u00e4 kerron mit\u00e4 itse ajattelen koko liha-asiasta. Fakta on, ett\u00e4 ihmiset sy\u00f6v\u00e4t lihaa, ja silloin sit\u00e4 my\u00f6s tuotetaan. Jokainen tajuaa, ett\u00e4 lihaa kannattaa tuottaa mahdollisimman l\u00e4hell\u00e4 eli kotimaassa sen sijaan, ett\u00e4 sit\u00e4 rahdataan maahan jostain maapallon toiselta puolelta. Tuotanto on meill\u00e4 s\u00e4\u00e4nnelty\u00e4 ja valvottua, mutta muualla v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ei ole. On siis j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 tukea kotimaista tuotantoa. Sama koskee ihan kaikkea ruuantuotantoa.<\/p>\n