Ty\u00f6paikkailmoitukset ovat nykyp\u00e4iv\u00e4n arkilyriikkaa, jolla ei ole paljon kiinnekohtia todellisuuteen. Palvelukseen halutaan yleens\u00e4 nuoria ja koulutettuja moniosaajia, joilla on vuosien kokemusta kaikesta mahdollisesta. Halutun henkil\u00f6n kuvaukset taas ovat sellaisia, ett\u00e4 vaatimukset t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 olisi luultavasti skitsofreenikko.<\/p>\n
Ty\u00f6nhakijat vastaavat samalla mitalla ansioluetteloissaan. Jokainen on koulutettu, kokenut ja dynaaminen energiapakkaus, joka on parhaimmillaan sek\u00e4 ryhm\u00e4n j\u00e4senen\u00e4 ett\u00e4 yksin puurtaessaan. Erilaisissa ty\u00f6nhakuoppaissa ja kursseilla neuvotaan laatimaan “persoonallisia” hakemuksia sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 kaikki ansioluettelot ovat toistensa kopioita.\u00a0 Oman persoonallisuuden luonnehdinnat muovautuvat enemm\u00e4n ihannekuvaksi kuin todellisuutta vastaavaksi.<\/p>\n
Ilkikurista huumoria harrastava riihim\u00e4kel\u00e4inen fb-kaverini Hanna J\u00e4rvinen on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti tullut samantapaisiin ajatuksiin. H\u00e4n nimitt\u00e4in kirjoitti muistiinpanoihinsa itsest\u00e4\u00e4n negatiivisen ansioluettelon. H\u00e4nen luvallaan julkaisen sen kokonaan.<\/p>\n
Negatiivisen ansioluetteloni runko koostuu kolmesta osasta. Ensimm\u00e4isess\u00e4 kerron itsest\u00e4ni yleisell\u00e4 tasolla eli ihmisen\u00e4. Toinen kappale kertoo, millainen olen ihmissuhteissa. Kolmas osa kiinnostanee eniten ty\u00f6nantajia.<\/em><\/p>\n Ih<\/em>misen\u00e4 olen paska. Min\u00e4 olen juuri se, joka on ihmisten ruokatuntien aikana apteekissa, kaupassa tai kahviossa etenem\u00e4ss\u00e4 kiireett\u00f6m\u00e4sti. Poukkoilen edestakaisin mielihalujen ja selk\u00e4ytimess\u00e4 muodostuneiden impulssien ajamana. Minulla on lompakkona pelkk\u00e4 pussukka, jossa setelit (yksi vitonen), kolikot, kortit ja kuitit ovat yhten\u00e4 sekamelskana. Maksan aina kolikoilla, kaivelen viisisenttisi\u00e4ni, kun “pitt\u00e4\u00e4h\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 koettaa erroon p\u00e4\u00e4st\u00e4”. Jos minulla on kiire, huohotan ihmisten niskassa jonoissa ja <\/em> tungen omia tavaroitani ihmisten tavaroiden sekaan. Kun minulla on kiire, liikennes\u00e4\u00e4nn\u00f6t – ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6t – eiv\u00e4t koske minua. Kun minulla ei ole kiire, moralisoin ylinopeutta ajavia ja kirjoittelen heist\u00e4 lehtien tekstaripalstoille. Kaikki minun vikani ja virheeni ovat pieni\u00e4, humoristisen inhimillisi\u00e4 yksityiskohtia. Odotan, ett\u00e4 ihmiset pit\u00e4v\u00e4t minua sympaattisena, kun teen lommoja heid\u00e4n autoihinsa, my\u00f6h\u00e4stelen, kaadan erheess\u00e4 bensakanisterin heid\u00e4n matolleen ja auon heille p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Loukkaannun, jos joku \u00e4rtyy minuun. Minulla on my\u00f6s totuus hallinnassani. Jos min\u00e4 satun her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kristityksi, pauhaan megafonin kanssa rokkitapahtumissa, koska jokaisen on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n totuus. Luopumisen j\u00e4lkeen vittuilen uskovaisille kokop\u00e4iv\u00e4toimisesti ja ihmettelen heid\u00e4n \u00e4lyllist\u00e4 velttouttansa. Kirjoittelen omalla nimell\u00e4ni lehtiin ja internetin keskustelupalstoille monisanaisia artikkeleita, joita toimittajat ja moderaattorit joutuvat lyhentelem\u00e4\u00e4n. En tunne miss\u00e4\u00e4n asiassa kohtuutta. Joko juon itseni joka perjantai nelj\u00e4n promillen k\u00e4nniin tai muutun absolutistiksi. Suurkuluttajana pid\u00e4n muita ihmisi\u00e4 keskiluokkaisina luusereina, jotka eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 kaurism\u00e4kel\u00e4ist\u00e4 boheemiel\u00e4m\u00e4\u00e4. Absolutistiksi heitt\u00e4ytymisen j\u00e4lkeen kerron joka v\u00e4liss\u00e4, ett\u00e4 etanoli on hermomyrkky, jota kenenk\u00e4\u00e4n elimist\u00f6 ei tarvitse mihink\u00e4\u00e4n. <\/em><\/p>\n Ihmissuhteitahan minulla ei ole. En jaksa ihmisi\u00e4 ettek\u00e4 te jaksa minua. El\u00e4n feispukin kautta, jossa siell\u00e4kin kerron omasta mielest\u00e4ni hyvin sympaattisesta minusta<\/span> tai viljelen huumoria, joka ei avaudu ihmisille. Parisuhteessa olen tyypillinen mies. T\u00e4nne ei ole tultu tunteista puhumaan eik\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n romantiikkaa. Parisuhdetta ei hoideta. Jos ei hoitamatta selvi\u00e4, niin voi voi; ei ole minussa vika vaan systeemiss\u00e4. Romantiikka h\u00e4vi\u00e4\u00e4 joka tapauksessa vuoden sis\u00e4ll\u00e4 jokaisesta parisuhteesta, joten miksi yritt\u00e4\u00e4 valehdella kenellek\u00e4\u00e4n? Miehen t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 on olla minun kanssani samaa mielt\u00e4 suurista asioista: politiikasta, uskonnosta ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Sotken paikkoja ja sy\u00f6n lihapullia suoraan pussista olohuoneen sohvalla. Juon viitisen litraa limpparia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Tavaroitani lojuu ymp\u00e4riins\u00e4 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n l\u00f6ydy mist\u00e4\u00e4n. En osaa tehd\u00e4 ruokaa enk\u00e4 viitsi siivota. Pyykinpesu on \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Nukun noin puolet el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni (py\u00f6ristin alasp\u00e4in). \u00c4itiyteen on turha t\u00e4ss\u00e4 perehty\u00e4: eik\u00f6h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa cv:t\u00e4 jokainen osaa johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tehd\u00e4. Ainoa hyv\u00e4 puoleni on, etten riitele perheess\u00e4 juurikaan. Se on liian rasittavaa. Muutaman kerran vuodessa saan toki hillitt\u00f6m\u00e4n periaatteellisen raivokohtauksen. Silloin en v\u00e4lit\u00e4 sovinnaisuuss\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. “Kuule, min\u00e4h\u00e4n menen vaikka tuonne ulos pihalle huutamaan. Ei kuule paljon paina, mit\u00e4 naapurit ajattellee”, on kuulunut minun suustani. Eik\u00e4 paljon painanut. Naisten v\u00e4liset turinatuokiot ovat minulle vieraita. Naiset – kuten miehetkin – pit\u00e4v\u00e4t minua omituisena. Pid\u00e4n itse\u00e4ni liian hyv\u00e4n\u00e4 ja \u00e4lykk\u00e4\u00e4n\u00e4 t\u00e4lle maailmalle.<\/em><\/p>\n Ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 olen eritt\u00e4in rasittava. Alaistaitoja minulla ei ole. Valitan joka ikisest\u00e4 pienest\u00e4 asiasta. Jos opetusministeri\u00f6 tai kunta velvoittaa jokaisen opettajan tekem\u00e4\u00e4n raportin jostain typer\u00e4st\u00e4 asiasta, haukun l\u00e4hiesimieheni ja k\u00e4sken sen sanoa terveiseni yl\u00f6sp\u00e4in. Voin menn\u00e4 kyll\u00e4 itsekin huutamaan pomoni pomolle sen j\u00e4lkeen, kun olen pit\u00e4nyt tunnin mittaisen, kiihtyneen puheen l\u00e4hiesimiehelle. Ja l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4nelle s\u00e4hk\u00f6posteja asioista. Sill\u00e4 aikaa, kun muut ihmiset tekev\u00e4t raporttinsa, min\u00e4 olen soitellut kuntap\u00e4\u00e4tt\u00e4jille, kirjoitellut ep\u00e4kohdista omalla nimell\u00e4ni lehteen ja perustanut Helj\u00e4 Misukkaa herjaavia ryhmi\u00e4 feisbuukkiin. Puutun asioihin, jotka eiv\u00e4t minulle kuulu. Riitelen ty\u00f6kavereideni kanssa, jos he eiv\u00e4t ajattele asioista kuten min\u00e4. Odotan kollegoilta v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4, vilpit\u00f6nt\u00e4 anteeksiantoa, kun lopulta n\u00f6yrryn tulemaan normaalien ihmisten maailmaan. Nostan esille ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n rakenteellisia vikoja silloin, kun ihmiset tahtoisivat kokoustaa pikaisesti ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 normaali-ihmisten normaaliasioita hoitelemaan koteihinsa. Minullahan ei ole minnek\u00e4\u00e4n kiire, kun maailmaa ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4 parannetaan. Itken, kiroilen ja pid\u00e4n monologeja klo 16.30 maanantai-iltap\u00e4ivien kokouksissa. Huutelen toisten puheenvuorojen v\u00e4liin. Joskus saatan yll\u00e4tt\u00e4en saada hillitt\u00f6mi\u00e4 naurukohtauksia enk\u00e4 pysty puhumaan omalla puheenvuorollani, koska minua hihitytt\u00e4\u00e4 niin paljon ei-mik\u00e4\u00e4n. Ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Hihit\u00e4n my\u00f6s muissa sopimattomissa tilanteissa, esim. hautajaisissa. P\u00e4\u00e4asia, etten vain milloinkaan sopeudu ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan. 35-vuotiaana p\u00e4\u00e4tin opetella kiroilemaan. Siihen asti olin pit\u00e4nyt touhua junttien lippalakkidatsuneiden touhuna Nyt olen 39-vuotias ja joka toinen sanani on vittu. My\u00f6s ja eritoten ty\u00f6paikoilla. Ty\u00f6ntekoasenteeni on se, ett\u00e4 joko vedet\u00e4\u00e4n homma \u00f6veriksi ja elet\u00e4\u00e4n burnoutin partaalla tai sitten sluibaillaan pahemmin kuin siat Kreikan tai Portugalin pellossa. Joku vuosi saatan v\u00e4s\u00e4ill\u00e4 mielett\u00f6mi\u00e4 projekteja, tehd\u00e4 power point -asiakirjoja teemap\u00e4ivien aikatauluista ja pit\u00e4\u00e4 palkattomasti musiikkikerhoa kouluorkesterille. Seuraavana vuonna karautan joka aamu sekuntia vaille kahdeksan ty\u00f6paikan parkkipaikalle ja olen niin laiska, ett\u00e4 asiakkaat soittelevat esimiehelleni, miksi kaltaiseni laiska dorka saa jatkaa t\u00f6it\u00e4\u00e4n, kun nuoria ja innokkaitakin olisi tyrkyll\u00e4. Lopulta otan joka paikasta lopputilin ellei minua ole saatu h\u00e4\u00e4detty\u00e4 muuten ulos. Minua muistellaan jokaisessa entisess\u00e4 ty\u00f6paikassani pahalla. Ei ole ihan sattumaa se. N\u00e4iden lyhyk\u00e4isten sanojen j\u00e4lkeen pyyd\u00e4n kunnioittavasti siis tulla otetuksi huomioon, kun etsitte ihmist\u00e4, ryhm\u00e4n tai perheej\u00e4sent\u00e4, yst\u00e4v\u00e4\u00e4, \u00e4iti\u00e4, vaimoa tai ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4. Riihim\u00e4ell\u00e4 7.6.2011 (en ole varma p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 enk\u00e4 jaksa etsi\u00e4 kalenteria)<\/em><\/p>\n Hanna<\/em><\/p>\n Teist\u00e4 en tied\u00e4, mutta jos min\u00e4 olisin palkkaamassa ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, niin haluaisin taatusti n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4llaisen epelin haastattelussa.<\/p><\/div>\n<\/div>\n