Ilomantsin perusturvalautakunta on merkinnyt tiedoksi tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen vuodelta 2009. Sen mukaan vuodeosastolla on l\u00e4mmin ilmapiiri ja potilaat ovat ilmeisen tyytyv\u00e4isi\u00e4. Kuitenkin henkil\u00f6st\u00f6st\u00e4 on jatkuva pula ja ty\u00f6uupumus kostautuu sairasteluina.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 tuo taas mieleeni armeija-ajan, jolloin esimiehen kysymykseen ruuan laadusta piti aina vastata, ett\u00e4 ruoka oli hyv\u00e4\u00e4 ja sit\u00e4 oli riitt\u00e4v\u00e4sti. T\u00e4m\u00e4 kuulostaa kuluneelta vitsilt\u00e4, mutta ainakin vuonna 1977 se oli t\u00e4ytt\u00e4 totta. Kun nykyisin kysyt\u00e4\u00e4n vuodeosaston pitk\u00e4aikaispotilaana olevalta vaatimattomalta vanhukselta, millaista hoito on, saa varmasti halutun vastauksen. On leip\u00e4\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4, ja mit\u00e4p\u00e4 muuta sit\u00e4 tarvitseekaan. Henkil\u00f6kunnan ammattitaitoa ja yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4 en kyseenalaista ollenkaan, ihmettelen vain, miksi tarkastuslautakunta on n\u00e4hnyt aihelliseksi kirjoittaa t\u00e4llaista l\u00e4ssytyst\u00e4 kertomukseensa.<\/p>\n
Ilomantsi my\u00f6s kilpailuttaa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa vanhusten asumisen ostopalvelut, vaikka yksityisilt\u00e4 yrityksilt\u00e4 on ostettu noin 30 paikkaa vuodessa jo monen vuoden ajan. Lehtiuutinen ei kertonut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 siihen, miksi palvelut kilpailutetaan vasta nyt. Eik\u00f6 kilpailuttamisen kynnysarvo ylittynyt aikaisemmin vai onko t\u00e4h\u00e4n asti ostaminen hoidettu laittomasti tuttujen kesken sopimalla? T\u00e4h\u00e4n lienee ihan j\u00e4rkev\u00e4 vastaus, mutta en min\u00e4 viitsi ruveta perehtym\u00e4\u00e4n vieraan kunnan asioihin. Kunpahan kysyin. Ehk\u00e4 tarkastuslautakunnan olisi kuitenkin ollut syyt\u00e4 paneutua t\u00e4h\u00e4n kysymykseen mieluummin kuin potilasilmapiiriin.<\/p>\n
Ilomantsin kilpailutuksessa ollaan sik\u00e4li uudessa tilanteessa, ett\u00e4 siin\u00e4 on ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa mukana my\u00f6s monikansallisia yrityksi\u00e4. Lis\u00e4ksi saaduista tarjouksista kaksi on yrityksilt\u00e4, joilla ei edes ole tarvittavia toimitiloja. Ne lupaavat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 toimitilat sitten, kun p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t kilpailussa. T\u00e4m\u00e4 kertoo jo paljon siit\u00e4, millaisia vihelt\u00e4ji\u00e4 nykyisin on pyrkim\u00e4ss\u00e4 osille yhteiskunnan kilpailuttamista ostopalveluista. Toimintaa ja toimitiloja ei ole, mutta ne luvataan j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 sitten tarvittaessa.<\/p>\n
Useimmille lienee ainakin h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti tuttu sana huutolaisuus. Se oli 1800-luvulla ja viel\u00e4 pitk\u00e4lle seuraavallakin vuosisadalla kuntien keino j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 k\u00f6yhien, mielisairaiden ja varattomien vanhusten hoito. Se oli virallisesti kielletty\u00e4 jo 1890-luvulta l\u00e4htien, mutta kiellosta ei piitattu vuosikymmeniin. Huutolaisauksuuni eli huutokauppa j\u00e4rjestettiin vuosittain julkisesti. Kunnanvaivainen astui vuorollaan esiin ja sitten alettiin tehd\u00e4 tarjouksia. Tarjouskilpailun voitti se, joka lupasi el\u00e4tt\u00e4\u00e4 hoidokin kaikkein halvimmalla.<\/p>\n
Vain vajaat sata vuotta yhteiskunta antoi v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s vaivaisille ihmisarvon ja hoiti heid\u00e4t omalla kustannuksellaan itse yll\u00e4pit\u00e4miss\u00e4\u00e4n laitoksissa. 1990-luvun lamasta l\u00e4htien ihmishuutokauppa on tehnyt paluun ja vauhti kiihtyy koko ajan. Julkiselta n\u00f6yryytykselt\u00e4 ihmiset sent\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n, mutta periaate on muuten t\u00e4ysin sama: halvin tarjous voittaa. T\u00e4m\u00e4 on markkinafundamentalismia kaikkein puhtaimmassa muodossaan, koska sairaat, vanhukset ja muuut vaivaiset ovat markkinoiden kannalta tuottamatonta ylij\u00e4\u00e4m\u00e4v\u00e4est\u00f6\u00e4. Heid\u00e4t on vain yritett\u00e4v\u00e4 saatella kuolemaan mahdollisimman edullisesti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ilomantsin perusturvalautakunta on merkinnyt tiedoksi tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen vuodelta 2009. Sen mukaan vuodeosastolla…<\/p>\n","protected":false},"author":62,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[186,187,188],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":64},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/7914"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/users\/62"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/comments?post=7914"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/7914\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":23415,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/posts\/7914\/revisions\/23415"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/media?parent=7914"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/categories?post=7914"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/uuninpankkopoikasakutimonen\/api\/wp\/v2\/tags?post=7914"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}