28 sivun haastattelu
Lopetinlevyarvioiden kirjoittamisen noin kuusi vuotta sitten, koska oivalsin
muistuttavani levyarvioijaa. Käytin kliseitä, etsin vertailukohtia, luokittelin
ja pidin tätä ”iskevänä”, tuota ”hitaasti sulavana”. Kun arvostelun logiikasta
irtisanoutuu, koko genrestä tulee mykkä. Levyarvioita on määrittelemättömän
ajan mahdoton lukea vain koska ne ovat levyarvioita. Omalla kohdallani pahin
vastareaktio on ohi ja jaksan sympatiseerata musiikkitoimittajien työtä.
Painettu pop-journalismi on tällä välin määrätty saattohoitoon, mikä lisää haluani
kannattaa eikä ruoskia.
Sympatia
ja sääli limittyvät toisiinsa. Kukapa kadehtisi musiikkitoimittajia, jotka
joutuvat kirjoittamaan muutaman sadan merkin pätkäarvion levyn ilmestymisviikolla?
Suhteuttamiselle tai analyyttisyydelle ei jää aikaa eikä tilaa, mutta jotain pitäisi sanoa. Porkkanaksi tarjotaan
kymppejä tai näkyvyyttä, nykyisin ei välttämättä edes fyysistä
arvostelukappaletta.
ja sääli limittyvät toisiinsa. Kukapa kadehtisi musiikkitoimittajia, jotka
joutuvat kirjoittamaan muutaman sadan merkin pätkäarvion levyn ilmestymisviikolla?
Suhteuttamiselle tai analyyttisyydelle ei jää aikaa eikä tilaa, mutta jotain pitäisi sanoa. Porkkanaksi tarjotaan
kymppejä tai näkyvyyttä, nykyisin ei välttämättä edes fyysistä
arvostelukappaletta.
The
Magnetic Fields -yhtyeeltä ilmestyi maaliskuun alussa viiden levyn mittainen
albumikokonaisuus 50 Song Memoir.
Stephin Merritt täytti toissa vuonna viisikymmentä ja käsittelee tähänastista
elämäänsä logiikalla kappale per vuosi. 69
Love Songsin (1999) luoneella Merrittillä on täydet valmiudet onnistua näin
käsittämättömässä projektissa.
Magnetic Fields -yhtyeeltä ilmestyi maaliskuun alussa viiden levyn mittainen
albumikokonaisuus 50 Song Memoir.
Stephin Merritt täytti toissa vuonna viisikymmentä ja käsittelee tähänastista
elämäänsä logiikalla kappale per vuosi. 69
Love Songsin (1999) luoneella Merrittillä on täydet valmiudet onnistua näin
käsittämättömässä projektissa.
Kaistapäisimpinä
musiikkitoimittaja-aikoinani olisin halunnut arvostella 50 Song Memoirin. Olisin pyöritellyt viidenkymmenen kappaleen
massaa muutaman päivän, todennut epätasaiseksi, 69 Love Songsille kalpenevaksi ja huippuhetkinään suvereeniksi. Muutaman
kuukauden kuluttua olisin joutunut pyörtämään arviotekstiksi puserretut
ensivaikutelmani.
musiikkitoimittaja-aikoinani olisin halunnut arvostella 50 Song Memoirin. Olisin pyöritellyt viidenkymmenen kappaleen
massaa muutaman päivän, todennut epätasaiseksi, 69 Love Songsille kalpenevaksi ja huippuhetkinään suvereeniksi. Muutaman
kuukauden kuluttua olisin joutunut pyörtämään arviotekstiksi puserretut
ensivaikutelmani.
Pitchfork julkaisi kilometrin mittaisen
arvion 50 Song Memoirista ennen
ilmestymispäivää. Merrittin suurtyö arvioitiin 7,4 pisteen arvoiseksi. The Guardianin Dave Simpson puolestaan
antoi neljä tähteä ja kertoi, kuinka monenlaisia lauluja levyllä on. Musiikkitoimittajien
lisäksi säälin Stephin Merrittiä, joka joutuu lukemaan nämä arviot. Tosin: jos
Merritt on alkuunkaan tietoinen arvostaan, hän voi luottaa siihen, että parhaat
50 Song Memoir -aiheiset tekstit
kirjoitetaan vuosien kuluttua. Pop-albumin muotoon asetellut muistelmat
herättänevät myös akateemista kiinnostusta.
arvion 50 Song Memoirista ennen
ilmestymispäivää. Merrittin suurtyö arvioitiin 7,4 pisteen arvoiseksi. The Guardianin Dave Simpson puolestaan
antoi neljä tähteä ja kertoi, kuinka monenlaisia lauluja levyllä on. Musiikkitoimittajien
lisäksi säälin Stephin Merrittiä, joka joutuu lukemaan nämä arviot. Tosin: jos
Merritt on alkuunkaan tietoinen arvostaan, hän voi luottaa siihen, että parhaat
50 Song Memoir -aiheiset tekstit
kirjoitetaan vuosien kuluttua. Pop-albumin muotoon asetellut muistelmat
herättänevät myös akateemista kiinnostusta.
Olen
kuunnellut 50 Song Memoiria kohta
kuukauden ajan päivittäin ja alan hahmottaa yksittäisiä asioita. Siitä, onko 50 Song Memoir ”hyvä”, en tiedä vielä
mitään. Suosikkikappaleita ja tässä tapauksessa -levyjä erottuu silti äkkiä.
Juuri nyt veikkaisin, että vietän kappaleiden ”Life Ain’t All Bad” ja ”I’m
Sad!” kanssa paljon aikaa tulevina vuosina.
kuunnellut 50 Song Memoiria kohta
kuukauden ajan päivittäin ja alan hahmottaa yksittäisiä asioita. Siitä, onko 50 Song Memoir ”hyvä”, en tiedä vielä
mitään. Suosikkikappaleita ja tässä tapauksessa -levyjä erottuu silti äkkiä.
Juuri nyt veikkaisin, että vietän kappaleiden ”Life Ain’t All Bad” ja ”I’m
Sad!” kanssa paljon aikaa tulevina vuosina.
Jotta
en ilmaisisi pelkkää haluttomuuttani ilmaista, jaan muutaman ajatuksen albumin
kansivihkosta. Käsinkirjoitetut sanoitukset ja lista Merrittin soittamista
instrumenteista riittäisivät, mutta maksimalismin hengessä 50 Song Memoir -kirjaan on laadittu 28 sivun mittainen haastattelu.
Merritt tunnetaan hyytävänä keskustelukumppanina, joka saattaa olla minuutin
hiljaa ja vastata sitten kysymykseen ”ei”. 50
Song Memoir -haastattelun onkin katastrofin välttämiseksi toteuttanut
Merrittin ystävä ja The Magnetic Fieldsin jäsen Daniel Handler.
en ilmaisisi pelkkää haluttomuuttani ilmaista, jaan muutaman ajatuksen albumin
kansivihkosta. Käsinkirjoitetut sanoitukset ja lista Merrittin soittamista
instrumenteista riittäisivät, mutta maksimalismin hengessä 50 Song Memoir -kirjaan on laadittu 28 sivun mittainen haastattelu.
Merritt tunnetaan hyytävänä keskustelukumppanina, joka saattaa olla minuutin
hiljaa ja vastata sitten kysymykseen ”ei”. 50
Song Memoir -haastattelun onkin katastrofin välttämiseksi toteuttanut
Merrittin ystävä ja The Magnetic Fieldsin jäsen Daniel Handler.
One liner -taiteilijana
Stephin Merritt on Vladimir Nabokovin ja Neil Tennantin tasoa. Handler ja
Merritt puhuvat kaikista viidestäkymmenestä kappaleesta ja paljosta niiden
ympärillä. Pääosaan nousee Merrittin identiteettityö,
paradokseilla määrittely:
Stephin Merritt on Vladimir Nabokovin ja Neil Tennantin tasoa. Handler ja
Merritt puhuvat kaikista viidestäkymmenestä kappaleesta ja paljosta niiden
ympärillä. Pääosaan nousee Merrittin identiteettityö,
paradokseilla määrittely:
I’m
the least autobiographical person you are likely to meet.
the least autobiographical person you are likely to meet.
Siinäpä
kuunteluohje muistelmille. Työtavoistaan ja suhteestaan sattumaan Merritt puhuu
yhtä lailla huoneentaulumaisesti:
kuunteluohje muistelmille. Työtavoistaan ja suhteestaan sattumaan Merritt puhuu
yhtä lailla huoneentaulumaisesti:
I
like happy accidents, but I like to choose them.
like happy accidents, but I like to choose them.
Eksentrinen
Merritt ei suhtaudu makumieltymyksiinsä kevyesti. 50 Song Memoirilla on Judy Garlandia ja John Foxxia käsittelevät
kappaleet, mutta heidän lisäkseen Merritt ja Handler sivuavat lukuisia muitakin
Merrittille tärkeitä artisteja. Tiesin hänen olevan Abba-fani ja pitävän Fleetwood
Macin Tuskia maailman parhaana
levynä, mutta tiivis suhde Stereolabin Emperor
Tomato Ketchupiin tuli yllätyksenä. Haastattelu saa koskettavia sävyjä, kun
Merritt ja Handler muistelevat kohtaamisiaan Elliott Smithin kanssa hiukan
ennen tämän itsemurhaa. On Handlerin vuoro kiteyttää:
Merritt ei suhtaudu makumieltymyksiinsä kevyesti. 50 Song Memoirilla on Judy Garlandia ja John Foxxia käsittelevät
kappaleet, mutta heidän lisäkseen Merritt ja Handler sivuavat lukuisia muitakin
Merrittille tärkeitä artisteja. Tiesin hänen olevan Abba-fani ja pitävän Fleetwood
Macin Tuskia maailman parhaana
levynä, mutta tiivis suhde Stereolabin Emperor
Tomato Ketchupiin tuli yllätyksenä. Haastattelu saa koskettavia sävyjä, kun
Merritt ja Handler muistelevat kohtaamisiaan Elliott Smithin kanssa hiukan
ennen tämän itsemurhaa. On Handlerin vuoro kiteyttää:
It
felt like finding a crying orphan on your doorstep.
felt like finding a crying orphan on your doorstep.
Merrittiä
olisi helppo syyttää namedroppailusta. Hän vastaisi vaikenemalla ja
murahtamalla lopulta jotain vastaansanomatonta. The Magnetic Fieldsin musiikki
elää viittauksista ja pitää rakenteensa esillä. Levyhyllynsä edessä Merritt on
paljaimmillaan – tai ainakin yhtä paljaana kun kertoessaan satojen
instrumenttien kokoelmastaan, kuten tällä videolla.
olisi helppo syyttää namedroppailusta. Hän vastaisi vaikenemalla ja
murahtamalla lopulta jotain vastaansanomatonta. The Magnetic Fieldsin musiikki
elää viittauksista ja pitää rakenteensa esillä. Levyhyllynsä edessä Merritt on
paljaimmillaan – tai ainakin yhtä paljaana kun kertoessaan satojen
instrumenttien kokoelmastaan, kuten tällä videolla.
28
sivun haastattelu toimii pakollisena introna 50 laulun muistelmille.
Ohjelmallisen teennäinen ihminen avaa sielunsa puhumalla John Foxxin
epikurolaisuudesta, ei särkyneestä sydämestään. 50 Song Memoirin hittisinglellä ”Foxx and I” julistetaankin toivoa
herättäen: Anyone can change into a
machine.
sivun haastattelu toimii pakollisena introna 50 laulun muistelmille.
Ohjelmallisen teennäinen ihminen avaa sielunsa puhumalla John Foxxin
epikurolaisuudesta, ei särkyneestä sydämestään. 50 Song Memoirin hittisinglellä ”Foxx and I” julistetaankin toivoa
herättäen: Anyone can change into a
machine.
Kommentit (2)
Hieno teksti. Albumin rikkaudesta kertoo se, kuinka jokainen tuntemani Merritt-fani intoilee ihan eri biiseistä. Minä esimerkiksi heittäisin tuon I'm Sadin yli laidan lähes ensimmäisenä, kun taas '05 Never Again on mielestäni aivan lyömätön summaus sydänsäryistä: "I know there'd be other fish in the sea, but I don't want fishes and you don't want me." Koska viime vuonna koin varmasti elämäni pahimman romanttisen haaksirikon, en voi edes kirjoittaa tuota säettä kyynelehtimättä. Samuli K.
Kiitos. I'm Sad! kuulosti aluksi vitsiltä, mutta jotenkin olen viehättynyt sen överiyteen. Kuuntelen riviä "I never had a dad" Cobainin "I tried hard to have a father but instead I had a dad" -neronleimausta vasten. Sävelmänä I'm Sad! sopisi Distortion-levylle, jonnekin Old Foolsin viereen. Ja Distortionin överiys on sekin alkanut viehättää, lopulta.
Nyt kun sanot, niin Never Again on kyllä hyvin kaunis. Herkullista kun vaikka mitä, lähes kaikki, on vielä bongaamatta.