Plainsongs
Plainsongs

Kaksitoista oikeutusta vuodelle 2018

Pidän kiinni virttyneestä käytännöstä listata vuoden parhaita levyjä ja kirjoja. Tämä on blogini rosollia: välttämättömyyden, ei niinkään nautinnon ehdoilla. Jouluna on muutenkin keskeistä tehdä asiat aina samalla tavalla. Nyt tosin hätäilen. Yleensä olen kirjoittanut tätä vasta aatonaattona, glögiähkyssä, kun Yle näyttää joulupukin lähdön ja Vesa-Matti Loirin laulutulkinnan kritisoinnista saa rikesakon.

Ennenaikaisen postaukseni voi tulkita lahjaostoslistaksi. Hankkikaa erityisesti kolme äänilevyä, jotka mainitsen ensin. Lahjoittakaa albumit joulupatahengessä Oodiin. Tilan tulisi täyttyä.

Levyt ja kirjat on lueteltu satunnaisessa järjestyksessä.

***

Adrianne Lenker: abysskiss

Lenker varttui uskonnollisessa kultissa. Isä yritti koulia hänestä lapsitähteä ja lähes onnistui. Lenker avaa omituista lapsuuttaan Big Thief -yhtyeensä lauluissa, ja myös sooloalbumi abysskiss on loistavasti kirjoitettu. Hänen lauluääntään ei pitäisi kuvailla. Kuunneltava pimeässä.

Lucy Dacus: Historian

Avauskappale ”Night Shift” on Dylan-tason tylytystä vieraannuttavaksi osoittautuneelle kumppanille. Säröpedaaliakin polkaistaan. Huomaan soittavani myös Historianin muita kappaleita koko ajan enemmän.

Spiritualized: And Nothing Hurt

Jason Piercen paras levy kymmeneen vuoteen. Olen halunnut kirjoittaa Spiritualizedista niin kauan että en enää halua. Joskus on pakko. And Nothing Hurt ainakin pakenee sanoja.

***

Antti Nylén: Häviö

Tunsin tätä lukiessa samaa ekstaattista levottomuutta kuin Nylénin esikoisesseiden ja Tunnustuskirjan parissa. Häviöstä on puhuttu paljon. Olennaista olisi puhua myös viiden kuukauden tai vuoden kuluttua – when you’re dancing and laughing and finally living. Suomen tärkeimmän kirjailijan tilillä voi edelleen olla kuusi euroa.

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Yleensä vierastan ”nokkelaa” tekstiä, mutta Turunen pystyy luomaan jopa uudissanoja luontevasti. Lukijan aivot muljahtelevat. Neiti U:n assosiaatiovyöry huvittaa ja järkyttää samanaikaisesti. Genremääritelmällistä anarkiaa arvostan myös.

Alan Bradshaw & Linda Scott: Advertising Revolution

Tarvitsen vuosittain uusia The Beatles -aiheisia teoksia. Bradshaw ja Scott keskittyvät kappaleeseen ”Revolution”, Niken vuoden 1987 televisiomainokseen ja reaktioihin, joita John Lennonin laulun hyödyntäminen aiheutti. Myös Donald Trump soitti kampanjassaan ”Revolutionia”. Kuvio on monitulotteinen ja kirjoittajien lähestymistapa riittävän akateeminen.

Philip Larkin: Letters Home

Olen vasta aloitellut tätä. Äitisuhde avaa monta lukkoa Larkinissa ja paljastaa uusia lukittuja ovia. Yritän keskittyä siihen, mitä hän ei sano äidilleen. Aiemmat Letters to Monica ja Selected Letters ovat opettaneet, että kirjeet olivat Larkinille arkiviestinnän ohella taidetta.

Leena Krohn: Kadotus

Hotel Sapiensin veroinen kohokohta Krohnin nykytuotannossa. Sivusin tätä pientä ja lohdutonta kirjaa syksyllä. Miten Finlandia-raati perustelee Kadotuksen ohittamisen?

Maggie Nelson: Argonautit

Kirjoitin Argonauteista keväällä laajan kritiikin Nuoren Voimaan. Ilahduttavan monet suomalaiset ovat tänä vuonna löytäneet Nelsonin. En olisi uskonut viime joulun alla.

Silvia Hosseini: Pölyn ylistys

Myös Hosseinin esseet on löydetty ja kukitettu. Toivoa on, tai sitten vain pölyä, lopulta. Ihailen Hosseinin oppinutta ja seksitäkyistä huolimatta kosiskelematonta tapaa rakentaa teostaan. Kuin häntä ei kiinnostaisi, tartummeko. Pölyn ylistys tekee lukijasta etuoikeutetun.

Tommi Melender: Rautakausi

Itseironinen proosatutkielma siitä, mitä on olla Melender-niminen mies. Kustantamon juhliin sijoittuva kohtaus ansaitsee erityismaininnan: satiiri puree, pohjasävel on surullinen. Rautakauden täytyy olla Melenderin toistaiseksi paras fiktiivinen teos.

Harry Salmenniemi: Yö ja lasi

Luin tätä kevättalvella, kun valoa oli yhtäkkiä liikaa. Jäi ahdistava, mullistunut olo, aavistuksen häiriintyneempi kuin Salmenniemen teoksista yleensä. Itse kirjaa en uskalla avata, mutta muistivihkooni olen siteerannut runoa ”Lahja”. Näihin kuviin, miksei tunnelmiinkin:

Tämä että kaikesta huolimatta yritän elää, / koskettava yritys tai tahaton seikkailu, / tunne että kallosta otetaan magneettikuvaa juuri nyt…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Y ja kaksi puoliaikaa

Muistutan itseäni: en ole lukenut Sisko Savonlahden esikoisteosta Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Ainoastaan tuntuu kuin olisin – niin moneen haastatteluun, kolumniin, arvioon ja pian kai teatteri- sekä elokuvasovitukseen olen törmännyt. En ole etsinyt, ainoastaan jättänyt…

Katastrofi Tunisiassa

Antti Majander kuvailee Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaiden julkistusta edeltävässä kolumnissaan, miten valitut reagoivat. Kuuluu hihittelyä, virastoääntä ja epäuskon todistuksia. Majanderin työ on tässä suhteessa kiitollinen. Hänkään ei tosin saa tietää, mitä puhelun jälkeen tapahtuu. Ehkä joku…

Taimen päällä

Willy Kyrklund pohtii konservatismin houkutusta lyhytproosateoksessaan 8 muunnelmaa (1982). Minä muodostuu muistoista ja muistoihin kuuluvat arvostuksemme. ”On vastustettava kaikkea”, Kyrklund kirjoittaa, ”mikä saattaa uhata omaa, itse määriteltyä identiteettiä, on torjuttava kaikki tieto, joka saattaa paljastaa…

Lyhyesti

Kirjailija Juha-Pekka Koskinen on huomannut: nuoriso on pilalla. Eikä pelkästään nuoriso vaan myös Koskisen aikuiset lukijat. Heidän keskittymiskykynsä ei enää riitä tiiliskiviromaanien lukemiseen. Niinpä Koskinen on ”tietoisesti lyhentänyt kirjojen lukujen pituutta”. Samassa Ylen artikkelissa professori…

Valkoinen puku

Sunnuntaina on kulunut viisitoista vuotta lauluntekijä Elliott Smithin itsemurhasta. Tiistaina 21.10.2003 Smith ja hänen tyttöystävänsä Jennifer Chiba riitelivät. Chiba ei jaksanut ja lukittautui vessaan. Kuului huuto. Chiba juoksi keittiöön ja näki Smithin rinnassa törröttävän veitsen….

Paikkaan kaadettu

1990-luvulla, jolloin peruskoulun kuutta ensimmäistä luokkaa kutsuttiin ala-asteeksi, teimme retken kaatopaikalle. Olen kertonut tätä hauskana anekdoottina laman lasten koulutodellisuudesta. Linnanmäki ja Särkänniemi olivat kaukana ja kalliita. Pillimehut juotiin Iisalmessa Ylä-Savon Jätehuolto Oy:n parkkipaikalla. Tietenkin se,…

Surunmaan puolesta

– Ko nimi keksithiin vuonna 2007, niin ajatus oli ette rakentaa fiktiivisen mailman joka sopis yhtheen toornionlaaksolaisen ja suomalaispitoisen mysiikin kansa.***Eero Mäntyranta (1937–2013) on hiihtäjälegenda, moninkertainen olympiavoittaja. Hänen tyttärenpoikansa Viktor Fors Mäntyranta taas on nero,…

Autovivisektiosta kieltäytyminen

Luin Juha Seppälän romaanin Sankariaika (2018). Aamulehden Ville Hänninen laskee uutuuden Seppälän myöhäistuotannon parhaiden teosten joukkoon. Juuri noin epämääräisesti osaan itsekin rankata. Kirjoitin kaksi vuotta sitten, että Seppälän romaanien keskinäisen paremmuuden pohtiminen tuntuu triviaalilta. Aina…

Joensuu 130908

Inhoan uusia asioita. Ilman uusia asioita vaivun koomaan. Peruskonflikti on vaivannut suhdettani populaarimusiikkiin käytännössä aina. Lapsena olin avoimemmin monomaaninen, mutta myös uteliaina vuosinani, jolloin opiskelin kaanonia ja ”seurasin aikaani”, olisin mieluummin kuunnellut aina samaa. Ruokavalion…

Juhannusvaikutus

On peruskoulun kuudennen luokan viimeinen päivä ja kevätjuhla. Soittotaitoiset pojat esittävät Sentencedin ja Deep Purplen kappaleita. Molemmat ovat 1900-luvun suosittuja nuorisobändejä. Encoren aikana yleisö taputtaa rytmissä. Kaksi opettajaa nousee ylös ja alkaa tanssia. He viittovat…