Pääkirjoitus: Miksi tyhmistymme?

Kuuntelin autoradiosta Ylen ohjelmaa, jossa viestinnän professori Esa Väliverronen puhui sivistyksestä. Sivistys tarkoittaa Wikipedian mukaan kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Sivistys on aiemmin ollut meille ylpeyden aihe. Siihen on pyritty. Jokainen meistä on halunnut sivistyä ja olla sivistynyt.
Sivistyksen puute aiheutti meissä vielä vähän aikaa sitten häpeän tunteita. ”Nykyään sivistymättömyys saattaa olla jopa ylpeyden aihe”, professori Väliverronen sanoi. Olin ajaa ojaan.

Tottahan professori puhui, ikävä kyllä. Tässä kummallisessa ajassa, jota parhaillaan elämme, tieteellisesti todistettuja faktoja kyseenalaistetaan mennen tullen. Yksi epäilee maapallon pyöreyttä, toinen kiistää evoluutioteorian. Lääketieteestä kadun mies tuntuu tietävän enemmän kuin tiedeyhteisö. Ihmiset haluavat itse päättää, onko rokottaminen hyödyllistä. Tällainen ”tietämys” saattaa käydä hengen päälle.
Tieteet perustuvat reaalimaailmasta tehtyihin havaintoihin ja kokeisiin. Intuitio ei ole tiedettä, eivätkä mielipiteet ole faktoja. Tämä tuntuu hämärtyvän nykypäivänä monen mielessä.
Lääketieteellisessä mallissa lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset hoitavat potilaita parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta. Maailmanlaajuinen tiedeyhteisö kerää ja käsittelee tätä tietoa koko ajan. Myös Suomen terveydenhuollossa.
Luulo ei ole tiedon väärti. Järjenkäyttö on sallittua. Eikä sivistys ole pahasta.