Poliittista potaskaaa

Totuuden jälkeinen aika on saavuttanut Suomenkin, sillä varsinkin hallituspuolueiden edustajien puheet alkavat kuulostaa yhä enemmän tarinoinnilta ilman alaleukaa. Eduskunnan budjettikeskustelussa lasketeltiin surutta silkkaa hölynpölyä, mutta se ei tunnu ainakaan puhujia haittaavan.

Vasemmistoliitto tilasi eduskunnan omalta tietopalvelulta laskelman, joka osoittaa hallituksen päätösten kasvattavan tuloeroja Suomessa. Sama vahvistaa myös valtiovarainministeriön arvio ensi vuoden talousarviosta. Rikkaimmille annetaan noin 400 euroa lisää vuodessa, pienituloisimmat menettävät 37 euroa.

Pääministeri Juha Sipilä kiiruhti epäilemään näitä laskelmia ja sanoi tilaavansa uudet. Hän ei usko eduskunnan tietopalvelua, koska totuus ei satu häntä miellyttämään. Ehkä juuri siksi hän julisti perustavansa uuden talousosaamisen huippuyksikön päätöksenteon tueksi.

Parhaimman vitsin murjaisi valtiovarainministeri Petteri Orpo ihan tosissaan. Hän sanoi tämän eron johtuvan tupakasta eli tupakkaveron noususta. Ilmeisesti siis vain köyhät polttavat tupakkaa, kun taas rikkaille se köyhien tupakointi jollain salaperäisellä tavalla tuo lisää rahaa.

Eduskunnassa kinattiin myös kiky-sopimuksesta. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne muistutti, että hallitus leikkasi julkisen sektorin pienipalkkaisilta lomarahoja. Petteri Orpo torjui väitteen ja sanoi työmarkkinajärjestöjen päättäneen asiasta, hallitus on täysin viaton.

Näinkö lyhyeksi Orpo kansalaisten muistin kuvitttelee? Jokainen muistaa, että hallitus teki työmarkkinajärjestöille mafiamaisen tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Jos sopimusta ei tule, niin hallitus puuttuu kovalla kädellä työmarkkinajärjestöjen päätettäviin asioihin ja tekee tarvittavat päätökset lainsäädännöllä. Kukaan ei vielä tähän päivään mennessä ole kertonut miten julkisen sektorin leikkaukset edistävät Suomen vientiä ja kilpailukykyä, mutta eipä sitä oikeasti ole tainnut kukaan kysyäkään.

Totuuden jälkeisen ajan uutisointi hämää myös kansalaisia. Tänään Karjalaisen tekstiviestipalstalla joku väitti ihan vakavissaan, että lomarahojen leikkaus on vahvistanut kuntien taloutta, ja se mahdollistaa julkisen sektorin työpaikkojen säilyttämisen.

Tämä tekstailija ei näköjään tiedä leikkauksen todellisista vaikutuksista kuntatalouteen mitään. Lomarahojen leikkaus ei vahvista kuntataloutta, vaan heikentää sitä kahdellakin tavalla. Ensinnäkin se vaikuttaa suoraan kuntien verotuloja alentavasti. Isompi vaikutus on laskennallisella valtionosuuksien leikkauksella. Hallitus käytti hatusta tempaistua laskelmaa leikkauksen kunnille tuomista säästöistä ja alensi kuntien valtionosuuksia samassa suhteessa. Niitä säästöjä ei tullut, mutta valtionosuuksien leikkaukset toteutettiin.

Näyttää siltä, että hallitus puhuu ihan mitä sattuu, mutta pilapiirtäjät sanovat totuuden käyttämättä ollenkaan sanoja.

IMG_20170923_0001

 

Työttömien parjauskampanja

-Hallitus on tehnyt linjauksen katosta, ja se pysyy toistaiseksi, kunnes toisin päätetään. Keskustelua siihen puuttumisesta ei ole aloitettu.

Näin perusteli työministeri Jari Lindström käyttämättä olevaa 150 miljoonan työllistämistukirahaa. Hallitus on linjannut, että kolmannella sektorilla on 3 000 henkilötyövuoden katto sataprosenttiseen palkkatukeen.

Työttömiä, tekemätöntä työtä ja työllistämistukea riittää, mutta ne eivät kohtaa, koska asiasta ei ole aloitettu keskustelua. Työministeri istuu itse rahojen päällä, mutta hänelle ei ole juolahtanut mieleen aloittaa sitä keskustelua älyttömän palkkatukikaton poistamisesta. Suomessa on yli 100 000 pitkäaikaistyötöntä, joita voisi palkata palkkatuella yhdistyksiin, kuntiin ja yrityksiin työllisyysmäärärahoilla. 150 miljoonalla eurolla palkkaisi palkkatuella yli 10 000 työtöntä vuodeksi töihin. Ei ole vaikeaa keksiä rahoille käyttöä, sanoo Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski.

Niinpä niin. Yhdistyksillä ja kunnilla olisi paljon työtä tarjolla, mutta sitä ei katsota tarpeelliseksi rahoittaa. Näin yllytetään yhdistyksiä pilaamaan oma maineensa käyttämällä palkattomia työntekijöitä. Yhä useampi yhdistys on ruvennut järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa kuntien ja Te-toimistojen tuella. Tästä hyötyvät kaikki muut paitsi se työtä tekevä työtön. Te-toimisto saa tilastonsa kauniimmaksi, kunta välttyy työmarkkinatuen maksuosuudelta ja yhdistys saa ilmaisen työpanoksen lisäksi 10,09 euroa päivässä jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta.

Jos työtön palkattaisiin työllistämistuella, niin siitä hyötyisi myös hän itse. Ilmeisesti se ei sovi hallituksen linjauksiin, sillä nyt on menossa ennennäkemätön työttömien parjauskampanja.

Kansalaiset on jo opetettu uskomaan työttömät laiskoiksi kotisohvilla makaajiksi, jotka ruhtinaallisten tukien takia eivät viitsi mennä töihin. Tämän mielikuvan vahvistamiseksi media nostaa vähän väliä esille työnantajan, joka tuskailee työvoiman vaikeaa saatavuutta. Näissä tarinoissa on aina se yhteinen vika, että niitä on vaikea tarkistaa. Työnhakuilmoitus on jo poistunut työvoimahallinnon sivuilta tai sitä ei ole koskaan siellä ollutkaan. Pelkkä sana riittää.

Tietenkin työttömät ovat myös tyhmiä. Työvoimahallinto ansoitti sähköisen työnhaun kaikessa hiljaisuudessa niin, että 14 000 työttömän työnhaku katkesi. Työministerin mukaan vika on tietenkin tyhmissä työttömissä, jotka eivät osaa käyttää sähköistä työnhakua. En nyt viitsi edes aloittaa puhumista siitä, miten työttömien syrjäytymistä ja juoppoutta pidetään luonnostaan lankeavana.

Hallituksella on siis työllistämiseen budjetoitua rahaa, mutta sitä ei käytetä. Sen sijaan keksitään koko ajan lisää keinoja antaa työttömille keppiä. Tukia leikataan ja aktiivimalli edellyttää työttömän tekevän tietyn määrän olematonta palkkatyötä täyden työttömyysetuuden saamiseksi.

Mikä tahansa heikennys työttömien asemaan menee läpi, koska mielet on muokattu syyllistämään työttömät ihan kaikesta. Se mieli muuttuu vasta sitten, kun työttömyys osuu omalle kohdalle. Mielenkiinnolla odottelen mitä Simon Elo sanoo ensi vaalien jälkeen etsiessään työtä. Nythän hän on polleasti sitä mieltä, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Palkasta hän ei puhu mitään.

Laitanpa taas kerran tämän Lapinlahden Lintujen sketsin yli 20 vuoden takaa. Tämä puhe on nykyisin todellisuutta.

 

 

 

Työllisyysihme

Juha Sipilän hallitus on ihmeidentekijä. Viime talvena ihme koettiin Talvivaarassa, kun Terrafamen kaivoksen jätevedet puhdistuivat yllättäen ja kaivos muuttui kannattavaksi. Nyt lähijärvi on muuttunut suolaiseksi, mutta ihmettä ei sovi epäillä. Toissapäivänä Sipilä julisti perustavansa poliittisen päätöksenteon tueksi uuden taloustieteen huippuyksikön budjetoimatta siihen ollenkaan rahaa.

Kaikkein suurin hallituksen ihmeistä on kuitenkin pitkäaikaistyöttömyyden lasku. Siihen viittasi myös valtiovarainministeri Petteri Orpo budjettikeskustelussa sanoessaan sen vähentyneen 20 000 henkilöllä viime vuoden heinäkuuhun verrattuna.

Minä en usko Talvivaaran vesien puhdistuvan itsestään enkä opin jysähtävän kenenkään päähän edes ministerinpestin kylkiäisenä. Siksi en usko noita työttömyyslukujakaan. Katsotaanpa niitä tarkemmin.

Ensinnäkään pitkäaikaistyöttömyys ei ole vähentynyt 20 000 henkilöllä, vaan vähennys on vähän yli 13 000 henkilöä. Luku selviää, kun tuosta paljon puhutusta 20 000:sta vähennetään valmennuksessa ja muissa työllisyyspalveluissa olevat.

Pitkäaikaistyöttömyys pekka pasanen

Kuva: Pekka Pasanen

Sitten ruvetaan tutkimaan missä nuo 13 000 henkilöä ovat. Heinäkuun hiljaisuudessa viritetty nettiansa on katkaissut yli 14 000 työnhakua, joten jo se selittää ihmetyöllistymisen. Eivät ihmiset ole töissä, vaan heidät on tilastoitu työnhaun lopettaneiksi.

Uusi ihme odottaa jo nurkan takana. Noin 5 000 pitkäaikaistyötöntä tulee pääsemään ennenaikaiselle eläkkeelle Lex Lindstömin ansiosta, joten työttömyysluvut kaunistuvat entisestään ilman että kukaan työllistyy. Hallitus voi kuitenkin julistaa toimiensa purreen ja kuten aina, niin halukkaat uskovat ihmeisiin.

Ihmeitä ei oikeasti tapahdu, vaan ne ovat aina silmänkääntötemppuja.

 

Ansoitettu urapolku

Kuten tiedetään, niin työtön syrjäytyy ja jämähtää sohvalle kaljaa kittaamaan heti jouduttuaan työttömäksi. Siksi häntä on jämäköitettävä ja aktivoitava etsimään urapolkua kohti avoimia työmarkkinoita. Tästä maan hallitus ja työvoimaviranomaiset ovat ansoja virittämällä kehitelleet järjestelmän, jota voi verrata Nälkäpeli-elokuviin.

Ihan ensimmäiseksi työttömän on onnistuttava ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Se ei tapahdu enää entiseen tapaan menemällä Te-toimistoon, vaan se on tehtävä netissä. Pelkkä ilmoittautuminen ei riitä, vaan lisäksi pitää osata etsiä sähköisen lomakkeen alapalkista lisää täytettäviä kohtia. Työttömän itsensä on arvioitava siellä oma palvelutarpeensa ja laadittava työllistymissuunnitelma. Jo tässä vaiheessa pelistä karsiutuu heikoin aines ja työttömyystilastot kaunistuvat.

Peliin on kehitelty erilaisia palkattomien töiden malleja, kuten kuntouttava työtoiminta, työkokeilu ja rekrytointikokeilu. Kaikki ovat samaa palkatonta työtä, mutta terminologian viidakossa kahlaamisen katsotaan olevan erinomaista urapolun raivaamista. Kaikki tosin tietävät, että ilmaistöistä ei ole paluuta palkkatyömarkkinoille, mutta ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on kaunistaa työttömyystilastoja.

Koska tilastot eivät vielä näytä hallituksen päässeen tavoitteeseensa, niin eduskunnalle annettiin eilen käsiteltäväksi aktiivimallin sisältävät lakimuutokset. Paketin keskeinen sisältö on, että työttömän on ensi vuoden alusta tehtävä palkkatyötä saadakseen täyttä työttömyysetuutta. On absurdia ajatella, että työttömysetuutta saadakseen on tehtävä palkkatyötä, jota ei ole, mutta tätä ei enää nykyisin pidetä kummallisena. Hallitus on päättänyt, että palkkatyötä on tarjolla, mutta työttömät eivät laiskuuttaan ota sitä vastaan. Hallituksen näkemys ei perustu tosiasioihin, sillä kaikki tietävät, että työtä ei ole. Silti sitä olematonta palkkatyötä on tehtävä. Tätä sanotaan työttömien aktivoinniksi.

Jos ja kun aktiivisuutta ei ole riittävästi, niin työttömyysetuutta leikataan 4,65 prosenttia 65 maksupäivän ajaksi. Näin saadaan myös kustannussäästöjä, kun niitä töitä ei löydy ja etuuksia leikataan.

Lakipakettiin on kätketty lisää ansoja, joita työtön ei osaa varoa:

Henkilön katsottaisiin olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on ollut yhden kalenteriviikon työssäoloehdon täyttävässä työssä, 65 maksupäivän aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin työssäoloehtoon tai 65 maksupäivän aikana yhteensä viisi päivää työllistymistä edistävässä palvelussa. Jos henkilö on ollut työssä yrittäjänä, katsotaan hänen olleen riittävästi työssä, jos hän on ansainnut yritystoiminnassa neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana 23 prosenttia työttömyysturvalain 5 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisesta yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta.

Näin sanotaan lakiesityksessä. Palkkatyön lisäksi aktiivisuutensa voi osoittaa erilaisilla työllisyyttä edistävillä palveluilla eli käymällä opettelemassa sanomaan käsipäivää konsultin vetämällä kurssilla. Pahin loukku on yrittäjänä toimiminen. Jos työtön erehtyy perustamaan yrityksen, niin hän menettää lopullisesti työttömyysetuutensa, sillä hänen katsotaan työllistävän itsensä yrittäjänä.

Näin hallitus pyrkii saavuttamaan työllisyystavoitteensa saamatta yhtään työtöntä oikeasti palkkatöihin. Tämä nälkäpeli saattaa viihdyttää hallitusta, mutta ei uuden byrokratian kanssa kamppailevia työvoimaviranomaisia eikä nälkäpeliin pakotettuja työttömiä.

tp

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Tuhkatkin pesästä

Valtakunnanvoudinviraston tilaston mukaan ulosottoon päätyi viime vuonna lähes 400 000 rästiin jäänyttä laskua. Hoitamattomista maksuista suuri osa eli liki kolmannes on sairaala- ja laitoshoitomaksuja. Hammashoito- ja terveyskeskusmaksuja päätyy ulosottoon 70 000 kumpiakin, kertoi Helsingin Sanomat eilen.

Mitenkäs tässä näin on päässyt käymään, vaikka perustuslaki takaa jokaiselle sosiaali- ja terveyspalvelut? Maksukyvyttömyys ei saa olla este näiden palvelujen saamiselle.

Syitä on monta, ja ensimmäisenä lehtikin mainitsee Sipilän hallituksen mahdollistaman 27,5 prosentin korotuksen asiakasmaksuihin. Monet kunnat käyttivät mahdollisuutta täysimääräisesti, eikä köyhimmillä enää ole varaa maksaa näistä välttämättömistä palveluista.

Laskuista yhä suurempi osa päätyy yhteiskunnan maksettavaksi toimeentulotukena. Kunnat ovat unohtaneet, että asiakasmaksulain mukaan ne voisivat jättää maksut perimättä kaikkein köyhimmiltä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 § sanoo näin:

Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.

Kunnat eivät siis noudata lain velvoittavaa määräystä. Lisäksi kunnat rikkovat lakia toisellakin tavalla ja elättävät siinä sivussa perintätoimistoja. Asiakasmaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia, joten jos niitä peritään, niin kunnan on vietävä ne itse ulosottoviraston perittäväksi. Niitä ei saa kierrättää perintätoimiston kautta.

Näin kuitenkin tehdään. Jo vuonna 2014 Kuntaliitto selvitti, että yli puolet kunnista toimi vastoin lakia. Perintätoimistot hoitavat myös suoraan ulosottokelpoisten laskujen perinnän ja lisäävät laskuun omat kulunsa. Näin toimitaan yhä edelleen, sillä kunnat hoitavat itse entistä vähemmän selvienkin saatavien perintää.

Ulosottoon siirtyvien maksujen määrä lisääntyy koko ajan. Vuonna 2015 sairaalamaksuja meni ulosottoon 95 000 kappaletta, viime vuonna jo 125 000. Jos varaton ei hae kunnalta asiakaspalvelulain 11 §:n mukaista vapautusta, niin maksu menee ulosottoon perintätoimiston kautta. Jokainen perintätoimiston lähettämä muistutus kasvattaa laskun loppusummaa. Kun maksukyvytön viimein hakee toimeentulotukea laskun maksamiseen, niin perintätoimistot ovat tyytyväisiä. Ne saavat oman palkkionsa, kunta saa rahansa ja Kela maksaa viulut. Ei tarvinne erikseen mainita, että sekä kunta että Kela toimivat verovaroin.

Kun nostan esiin epäkohtia, niin minua vaaditaan esittämän korjausehdotus. Tällä kertaa se on helppoa: pakotetaan kunnat noudattamaan lakia. Suoraan ulosottokelpoisia laskuja ei saa kierrättää perintätoimistojen kautta, ja kunta voi ja sen pitää jättää maksu perimättä, jos toimeentulon edellytys vaarantuu. Turha näiden perintätoimistojen likevaihtoa on edistää lainvastaisesti yhteiskunnan varoilla.