Kyläkäräjät ja juridiikka

Kun eilen kerroin kohu-uutisten juuri vaalien alla aiheuttamista somen kyläkäräjistä, niin kaikki eivät jutustani tykänneet. Media toimii kuulemma aina vain journalististen periaatteiden mukaan ja uutisoi yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista silloin, kun tiedot on saatu vahvistettua. Jo pelkkä vihjaus vaalivaikuttamisen mahdollisuudesta on törkeää panettelua.

Olkoon sitten niin, mutta katsotaanpa Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäestä tehtyä rikosilmoitusta ja vireillä olevaa esitutkintaa puhtaasti juridiselta kannalta.

Rikosilmoitus koskee mahdollista esteellisyyttä vuonna 2016 myönnetyssä poikkeamisluvassa. Hallinnollisiin päätöksiin haetaan muutosta valitusteitse, mutta tässä tapauksessa sitä ei kukaan käyttänyt. Sen sijaan joku teki asiasta rikosilmoituksen neljä vuotta myöhemmin, ja esitutkinta aloitettiin viime kesäkuussa. Sinnemäkeä on kuultu viime syksynä, ja tutkinnanjohtajan arvion mukaan asia etenee syyteharkintaan. Mitään uutta kerrottavaa esitutkinnasta ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole.

Yksittäiseen poikkeamislupaan ei siis haettu aikanaan muutosta, mutta itse Meilahden asemakaavaan haettiin. Yhtenä valitusperusteena oli Sinnemäen mahdollinen esteellisyys tuttavuuden perusteella. Tuttava on sama henkilö, jolle myönnetystä poikkeamisluvasta on nyt vireillä esitutkinta. Hallinto-oikeus on vuonna 2020 todennut, että Sinnemäki ei ollut esteellinen, ja jos poikkeamisluvasta olisi aikanaan käytetty valitustietä, niin esteellisyys siinäkin asiassa olisi jo aikoja sitten ratkaistu.

Sinnemäki ei ole ollut kokouksessa päätöksentekijä eikä asian valmistelija, vaan hänellä on ollut vain läsnäolo- ja puheoikeus. Jos hänet olisi hallinto-oikeudessa todettu esteelliseksi kaava-asiassa, niin sekin olisi jo riittänyt päätöksen kumoamiseen. Samoin se olisi riittänyt poikkeamisluvan kumoamiseen, jos asia olisi tutkittu. Koska siihen ei haettu muutosta, niin sitä ei ole tutkittu.

Minulla on muutamia kysymyksiä, joihin en odotakaan saavani vastauksia somen kyläkäräjillä. Miksi asiasta oli uutisoitava juuri nyt, vaikka esitutkinta on aloitettu jo vuosi sitten? Tähän voi tietysti vastata, että vahvistus esitutkinnasta saatiin vasta nyt. Miksi vahvistus saatiin vasta nyt, kun yleensä uutisoimiseen riittää pelkkä rikosilmoitus ja vielä varmemmin esitutkinnan aloittaminen? Nukkuivatko toimittajat vuoden ajan, vaikka kaava-asiaan liittyvää esteellisyysepäilyä puitiin julkisuudessa jo vuonna 2018 ja kyseessä oli sama Sinnemäen tuttava kuin nytkin?

Tähän vastattiin somessa, että Helsingin vihreät ja Sinnemäki pimittivät tietoa vuoden ajan. Tuntuu kummalliselta, jos julkista asiaa voidaan pimittää kokonainen vuosi ilman että kukaan toimittaja osaa ottaa siitä selvää.

No mutta kun Sinnemäki ei ole kertonut asiasta julkisesti, sanotaan. Miksi olisi pitänyt? Pitääkö poliitikon haastaa itse itsensä somen kyläkäräjille syylliseksi julistettavaksi? Minä sain talvella poliisilta kirjeen, jonka mukaan minusta tehty rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ei johda esitutkinnan aloittamiseen, koska rikosta ei ole tapahtunut. Ennen tätä poliisin päätöstä en edes tiennyt rikosilmoituksen olemassaolosta. Olisiko minun pitänyt kertoa juuri ennen kuntavaalien ehdokasasettelua julkisesti, että minusta muuten oli tehty rikosilmoitus ja on niitä tehty ennenkin?

Se riittäisi somekäräjillä tuomioon. Siellä kukaan ei ole syytön kunnes toisin todistetaan, vaan syyllinen jo pelkän rikosilmoituksen perusteella.

Sinnemäen tapaus näyttää siltä, että hallinnollista prosessia jatketaan rikosprosessilla. Kun poikkeamislupa on valitustien käyttämättä jättämisen takia saanut aikoja sitten lainvoiman, niin joku päätti nostaa rikosprosessin. Se ei ole kunnallishallinnossa edes erityisen harvinaista, mutta harvinaista on, jos se johtaa tuomioon. Samoilla linjoilla on tässä nimenomaisessa tapauksessa myös rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Skuuppeja metsästäviltä toimittajilta toivoisin nopeuden lisäksi myös asian juridiikkaan perehtymistä sen verran, että he näkisivät hallinnollisen muutoksenhaun ja rikosprosessin välisen eron ja ymmärtäisivät, että hallinnollista prosessia voidaan haluttaessa yrittää jatkaa tai unohtunut muutoksenhaku korvata rikosprosessilla. Vain somen kyläkäräjillä hallinto-oikeus ja rikosoikeus ovat yksi ja sama asia ja pelkkä epäilys todistaa syyllisyyden.

***
Täällä ei sitten pidetä mitään kyläkäräjiä. Yrittäkää kerrankin ymmärtää juridiikkaa ainaisen huutamisen sijaan. Jos ette ymmärrä, niin ymmärtäkää edes olla hiljaa.

Kommentit (10)
  1. Jos me kaikki ajattelisimme kuin Saku ajattelee, niin valitettavasti maailma olisi paljon ”tylsempi”.

    Meiltä puuttuisi iltapäivälehtien julkkiskulttuuri, joka nostaa ja pudottaa tavantallaajia julkisuuden valokeilasta. Julkkikseksi pääsee kuka tahansa joka osaa tai tekee jotain televisiossa tai YouTubessa. Toinen tie julkisuuteen on politiikka tai on julkisuudessa politiikan siivellä.
    Jos kaikki ajattelisivat kuin Saku, meillä ei olisi somekäräjiä ja pikatuomioistuimia, jossa me jokainen voimme hetken leikkiä syyttäjää, tuomaria ja pyöveliä. Jos ja kun teloitettu osoittautuu syyttömäksi, riittää pelkkä hups, ja asia on unohdettu, paitsi syytön ei ole unohtanut.

    Täytyy ymmärtää, että jos kaikki ns. toimittajat kirjoittaisivat kuin Saku, niin aika pian lehden menekki olisi Parnasson tasoa. Totta kait toimittaja ajoittaa poliittisen kirjoituksen mieluummin vaalien alle, kuin joulusesongin, kyse on toimittajan ja lehden toimeentulosta, bisneksestä. Tunnettu, mielipiteitä herättävä poliitikko joka on edes etäisesti yhdistettävissä johonkin epämääräiseen on tilaisuus jota nyt ei vain voi olla käyttämättä bisnes eikä taloudellisessa mielessä. Se että nämä kaksi, bisnes ja politiikka ovat vaikeasti erotettavia on harmi, mutta sen kanssa on opittava elämään.

    1. Harmi vaan, että asiansa tuntevat normaalikansalaiset eivät enää halua mukaan politiikkaan vaan sinne tunkee porukkaa jolle paskan heitto ja vastaanottaminen on yhdentekevää. Rikosrekisteri on oikotie poliittisiin virkoihin ja luottamustoimiin

      1. Voi kaiketi sanoa, että Suomessa persut avasivat oven vaihtoehtoiselle politiikalle ja politiikoille, jonka keskiössä ei enää ole asiat vaan henkilöt, ja minkälaiset henkilöt?

        Kun ennen vanhaan, aikaan josta persutkin ovat aika ajoin haaveilleet oli tapana, että typeryyksiä tehnyt tai laukonut häpesi tai hävettiin hiljaiseksi, niin nyt asia on pikemminkin päinvastoin. Politiikan huipulle, lue näkyville, pääsevät henkilöt jotka tunnettiin ennen poliittista uraa perseenpaljastelusta teeveessä. Somekulttuurin luvattuna aikana häpeä on käännetty positiiviseksi julkisuudeksi jota julkkiskulttuuri ruokkii. On vaarallista, että politiikasta tehdään viihdettä jonka varjolla tehdään kuolemanvakavia päätöksiä.

  2. Niin kumma kun mikään tutkivajournalisti ei ole ollut kiinnostunu erään puoluejohtajan vuosia sitten saamasta apurahasta, tuotosta mihin apuraha oli ei ole tähän päivään mennessä ilmestynyt, joten onko nämä uutiset tarkoitushakuisia juuri tähän aikaan, kenties.

    1. Matti Sillanpää
      13.6.2021, 12:37

      Niin, tässä vaiheessa olisi todella mukava tukeutua ihan paperiseen Suomi-Unkari -sanakirjaan, jotta voisi paremmin pysyä selvillä veljeskansamme elosta, ihan alkukielisiin lähteisiin perehtyen. Sähköiset sanakirjat on jotenkin niin tylsiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *