Ajattelun vaikeus

Elämä näyttää olevan vaikeaa niille eduskuntavaaliehdokkaille, jotka vasta ehdokkuutensa varmistuttua ovat heränneet miettimään poliittista agendaansa. Nyt on kova kiire profiloitua jollain alalla ja yrittää kalastella mahdollisimman paljon kansansuosiota. Hankaluudet alkavat silloin, kun aiemmin ei ole ollut mitään johdonmukaista linjaa missään asiassa, mutta nyt pitäisi olla. Tai oikeastaan nyt pitäisi vasta opetella yleensäkin ajattelemaan.

Niinpä aamun lehden yleisönosastossa yksi ehdokas vaatii, että lähiravinto on saatava kunnallisissa laitoksissa pakolliseksi hankinnaksi. Siitä on voitava maksaa enemmän, koska se on kansantaloudellisesti edullista ja tuottaa siihen uhratut verovarat moninkertaisesti takaisin. Tämä muutos pitää toteutaa välittömästi kunnallisilla päätöksillä.

Ajatus on mitä kannatettavin, mutta ehdokas paljastaa täydellisen tietämättömyytensä kilpailulainsäädännöstä. Yksittäinen kunta ei voi tehdä kynnysarvoja ylittävää suorahankintaa ilman kilpailumenettelyä. Jos jossain erehdytään näin toimimaan, pitävät markkinoilla toimivat yritykset huolen siitä, että kunta vastaa hankinnastaan markkinaoikeudessa.

Facebookissa tuore ehdokas pohdiskelee ääneen, että hänen varmaan täytyy jyrkentää mielipiteitään maahanmuuttoasiassa, jotta sopisi paremmin uuteen porukkaan. Ehdokkaalle on siis aivan samantekevää, millaiset hänen omat mielipiteensä ovat, kunhan ne vain tuottavat kannatusta ja sopivat jengin ajatuksiin. Tuuliviiri kääntyy tuulen mukana ja mielipiteet ovat pelkkää kauppatavaraa.

Mark Twain sanoi, että joskus on parempi pitää suunsa kiinni ja antaa muiden epäillä tyhmäksi kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset.

Eipä kaikkien äänestäjienkään taso erityisemmin loista. Nyt puhun edelleen facebookin sivuista, joilla käydään kovaa ”poliittista keskustelua”. Kaikkein kovimmalla äänellä huutavat ne poliittiset ignorantit, jotka herjaavat hiukankin eri mieltä olevia sellaisilla mahtavilla sanoilla kuin stallari tai demlalainen. On lähestulkoon varmaa, ettei heillä ole aavistustakaan sanojen merkityksestä.

Kerran seurasin sivusta väittelyketjua, johon presidentti Halosta stallariksi väittävä erehtyi jonkun poliittista historiaa tuntevan kanssa. Kävi hyvin nopeasti ilmi, ettei sanan käyttäjällä ollut kuin aavistuksenomainen ymmärrys sanan merkityksestä. Jos ette tiedä, mitä stallari tarkoittaa, niin etsikää tietoa, en minä viitsi sitä selittää. Vihjeenä kerron, että se liittyy kiinteästi mm. 1970-luvun opiskelijapolitiikkaan.

Demla tuntuu joidenkin mielestä olevan mystinen stallareiden peitejärjestö, jonka jäsenet oikeusministeri Brax etunenässä ajavat salaperäistä vihervasuriaatetta yhteiskunnan kaikille sektoreille. En minä viitsi selittää tämänkään lakimiesjärjestön olemusta, nähkää itse sen verran vaivaa.

Aion vastedes suhtautua näihin poliittisiin kevytlevitteisiin kuten väittämän mukaan nykynuoriso suhtautuu kaikkiin asioihin: kohautan olkapäitäni ja totean, että aivan sama.

Kommentit
  1. 2

    Matti J sanoo

    Lukikohan Marko koko kirjoitusta? Vai tarjoaako hän nämä linkit juuri esimerkeiksi Sakun kuvailemista poliittisista ignoranteista? Octaviuksen asenteellinen alatyyli lähinnä haukotuttaa, asiaa saisi etsimällä etsiä.

  2. 3

    Saku Timonen sanoo

    Halla-aho ja Octavius kirjoittavat kuten Julius Streicher aikoinaan ja innokkaat ignorantit imevät joka sanan totena välittämättä hankkia muuta tietoa.