Voittajat ja häviäjät

Vaalit ovat ohi, mutta jälkijäristykset ravisuttelevat vaalikansaa vielä jonkin aikaa. Mielenkiintoinen vastareaktio perussuomalaisten vaalimenestykselle on facebookin yhteisösivu EI perussuomalaiselle Suomelle. Siellä vaaleja edeltänyt kädenvääntö jatkuu, mutta asetelmat ovat vaihtuneet. Nyt perussuomalaisten kiivaimmat vastustajat käyttävät täsmälleen samanlaista kieltä kuin innokkaimmat perussuomalaiset ennen vaaleja. Jos rähiseminen vielä kiinnostaa, niin käykää lukemassa.

Perussuomalaiset ovat ylivoimaisesti suurin voittaja 39:llä kansanedustajalla, joista lisäystä on 34. Tällainen menestys saattaa ymmärrettävästi nousta päähän, kuten joistain tuonne yhteisösivulle kirjoittelevista perussuomalaisista voi huomata. Muutamat harvat kaikkein pahimpiin ylilyönteihin syyllistyvät tulevat kokemaan vielä monta pettymystä tulevissa hallitusneuvotteluissa. Toivottavasti heillekin on jo selvinnyt se, että  mitään suursiivousta ei tule, aseita ei jaeta eikä ketään teloiteta. Yksi puolue ei hallitusta muodosta, vaan demokratiassa tehdään kompromisseja, kuten Timo Soini asiallisesti jo eilen ilalla moneen kertaan eri sanoin ilmoitti.

Kokoomuksesta tuli ensimmäistä kertaa eduskunnan suurin puolue 44 paikalla, mutta se tapahtui puhtaasti toisten kustannuksella. Jossain muussa tilanteessa kuuden eduskuntapaikan menetystä pidettäisiin tappiona, mutta nyt puolueen voitto on kiistaton. Sen menestyksen rinnalla meinaa unohtua se tosiasia, että SDP on eduskunnan toiseksi suurin puolue vain kahden paikan erolla kokoomukseen. Paikkoja SDP menetti vain kolme. Tässä mielessä puolue menestyi paremmin kuin kokoomus.

Koska tapoihini ei kuulu lyödä lyötyä, en sano keskustan ja vihreiden tappiosta mitään. He tulevat itse analysoimaan tappionsa syitä ja seurauksia, enkä pitäisi johtajien vaihtamistakaan kovin ihmeellisenä asiana.

Itse olen lähinnä helpottunut siitä, että vaalit on pidetty. Suoraan sanottuna rupesi vähän kyllästyttämään erityisesti facebookissa vellova vaalimainonta. Sekin oli tietysti oma vikani, koska kavereinani on paljon poliitikkoja ja aktiivisia vaalityöntekijöitä monesta eri puolueesta.

Vaaleista kirjoittamisen lopetan tähän. Sitä saavat jatkaa minua paremmat analyytikot ja yleensä ihan kaikki halukkaat. Minä rupean taas seuraamaan muuta maailmaa. Seuraavaksi kiinnostus kohdistuu tietysti hallitusneuvotteluihin.