Kaalepin edistymättömyys

Tällä otsikolla Pentti Haanpää kirjoitti aikoinaan novellin huutolaispoika Kaalepin huonosta koulumenestyksestä. Opettaja näki vain tyhmän ja umpimielisen pojan, joka tylsänä haukotteli tunneilla eikä oppinut yhtään mitään. Opettajan mielestä poika oli selvä osoitus alimpien kansankerrosten synnynnäisestä tyhmyydestä ja alempiarvoisuudesta; oli ajan ja vaivan haaskausta edes yrittää sivistää tuollaista luontokappaletta.

Opettaja ei halunnut nähdä pojan kasvuolosuhteita. Kaaleppi joutui heräämään kukonlaulun aikaan ja käyttämään kaiken isäntäväen talossa viettämänsä ajan työntekoon. Läksyjä hän ei saanut koskaan lukea, vaan kuunteli työnteon ohessa talon ylemmällä luokalla olevan tyttären paasatessa ääneen omia läksyjään.  Talonväen mielestä se riitti ihan hyvín huutolaiselle, josta ei kuitenkaan tule kunnon eläjää.

Opetushallituksen tutkimuksen mukaan joka vuosi peruskoulusta valmistuu parisen tuhatta nuorta, enimmäkseen poikia, jotka osaavat kirjoittaa vain periaatteessa. Käytännössä he eivät kykene tuottamaan ymmärrettävää tekstiä. Mistähän nämä nykyajan Kaalepit mahtavat tulla, kun ilmaisia lapsiorjia ei enää myydä huutolaisiksi?

He tulevat köyhistä kodeista. Toisen tutkimuksen mukaan varsinkin suurimmissa kaupungeissa vanhempien taloudellinen tilanne heijastuu suoraan kouluihin. Vanhempien koulutustaso, työllisyysaste ja jopa asumismuoto näkyvät suoraan lasten koulumenestyksessä. Jos vanhemmat ovat huonosti koulutettuja, heikosti työllistyneitä ja vuokralla asuvia, niin lasten koulumenestys on todennäköisesti huono ja heidän syrjäytymisvaaransa on suuri. Heistä tulee niitä kaikista tilastoista kadonneita nuoria, jotka eivät ole töissä eivätkä koulutuksessa.

Eivät nämä nykyajan alempien kansankerrosten kakarat ole yhtään sen tyhmempiä kuin parempien perheiden lapset. Heitä vain ei opeteta kunnolla. Vielä 70- ja 80-luvuilla peruskouluista valmistui suunnilleen samat asiat oppineita nuoria, joilla oli melko tasavertaiset mahdollisuudet jatko-opintoihin. Nyt näyttää ikävästi siltä, että eriarvoisuus hyväksytään luonnonlakina. Köyhän ja syrjäytyneen väen lapsia pidetään taas synnynnäisesti tyhminä, joten heidän riittävään opetukseensa ei kannata panostaa. Nekin rahat voidaan käyttää paremman väen luonnostaan älykkäiden lasten opetukseen.

Minä näen tässäkin sääty-yhteiskunnan tekevän paluutaan. Kohta olemme periaatteessa siinä samassa tilanteessa, jolloin pappilan lasten piti saada säätynsä mukainen koulutus. Sen varmistamiseksi Koskelan Jussin poikien piti mennä myös säätynsä mukaiseen työhön navettaan lantaa luomaan. Nykyisin vain on niin ikävästi, että niitä alempien säätyjen töitä ei enää oikein ole. Ihan kaikkeen vaaditaan jonkinlainen ammattitutkinto, mutta luku- ja kirjoitustaidottomalle opiskelu on mahdotonta. Tyhjän päälle jäävät nuoret saattavat koitua yhteiskunnalle tulevaisuudessa arvaamattoman kalliiksi.

Kommentit
  1. 1

    Pönni sanoo

    Miespuoliset ovat enemmistönä syrjäytyjissä mutta ei se poissulje sitä etteikö naispuolisiakin olisi. Kyse on siis yleisinhimillisestä ongelmasta. Nykytieteen valossa on kyllä fakta ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Toki se ennekin on huomattu ja tiedetty, nykyään siitä on olemassa kosolti tutkimusmateriaalia ja pätevää tietoa. Mm. neurologisia poikkeavuuksia on jäljitetty käyttäytymistieteiden kautta, nykyään on olemassa pskiatrian lisäksi neuropsykiatriaa. Kun siihen liitetään sosiologia ja yhteiskuntatieteet, piirtyy kuva siitä, miten erilaiset yksilöt sijoittuvat Yhteiskuntaan, niin koulutukseen, työelämään kuin parisuhteisiin, ydinperheisiin, sukuihin ja valtaan jos niikseen on.

    Esimerkkinä vois käyttää vaikka lukihäiriöisyyttä. Se voi liittyä dysfasiaan tai johonkin muuhun neurologiseen oireiluun ja se voi lla perinnöllistä, usein onkin. Juurikin verbaaliset ongelmat korostuu nyky-yhteiskunnassa kun eletään paljolti sanojen varassa, kun eletään oikeistolaisen hegemonian villitsemien arvojen sysätessä vastuuta yksilölle ja yhteiskuntaa pakotetaan laistamaan sitä.

    Kouluissa pitäis olla enemmän erityisopetusta, erityisopettajia, kouluavustajia ja muita tukihenkilöitä , mutta toisaalta koko yhteiskuntaa pitäisi myös muuttaa sellaiseksi, että se tarjoaa mahdollisuuksia myös niille, jotka ei ole verbaalisesti lahjakkaita mutta voivat olla vaikka käsistään erityisen käteviä, erilaisia oppijoita, ketkä oppii katsomalla mallia vaikka milloinkaan hiiskumatta sanaakaan. Vastuuta siis pitäisi ottaa koko yhteiskunnan sosiaali- ja terveyssektorista lähtien, opetustoimen myös ja elinkeinoelämän säätäjät, säännösten ja lakien laatijat ovat yhtällä yhtäläillä vastuussa siitä ettei ketään syrjitä.

    Nykyinen markkinaliberalismi tuottaa kerskakulutustuotteiden, saaatevuorien, pyramidihuijausten, pankkikriisien jms. ohessa myös syrjäytyneitä kuin likuhihnalla.

    Niille kelpaa vain ahdasmielisesti rajattu osa populaatiosta nauttimaan hyvinvoinnin hedelmistä, terveet ja vahvat, ”normaalit”, niitten mittapuun mukaan tiukasti mitatut, punnitut, virheettömät, erehtymättömät..
    Joskin..
    Heidän systeeminsä onkin käytännössä pelkkä paradoksi.
    Voimme vain odottaa milloin sekin kupla puhkeaa.

    Ei tarvita kuin tiukennetut tullimääräykset halpatyövoimamais´den rajoille ja täällä popula värjöttelee viluissaan ilman tuontivaatteita, vatsat kurnivat ilman tuontiruokaa, jne.

    Suomihan on muuttunut sanamukaisesti Hölmöläksi silloin kun jotkut sekos ja päätti yksitystää Suomen elinkeinotoiminnan. Siitä se lähti. Loppui valtion kapeet mutta pitkät leivät.

    Tehdään täyskäännös..
    Siihen on polittisia ja inhimillisiä resursseja kyllä.
    Sehän on kiinni vain arvoista ja tahtotilasta.