Rauhan sana

Suomen Turku julisti juuri äsken joulurauhan alkaneeksi. Tapa on perinteinen ja kaunis, vaikka äkkiä ajatellen tuntuu hupsulta kokoontua kuuntelemaan, kun kaupungin virkamies käskee menemään kotiin ja olemaan kiltisti. Julistuksen tärkein sisältö on, että mikä tahansa rikos on joulurauhan aikana tehty raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

Juridisesti tämä ei pidä paikkaansa, koska rikoslaissa ei ole tällaista rangaistuksen ankaroittamisperustetta ollut yli sataan vuoteen.  Joskus tämä on kuitenkin ollut ihan täyttä totta ja välillä tulee mieleen, että saisi se olla totta vieläkin.

Ihan ensimmäisiä valtakunnallisesti säädeltyjä rikoksia olivat rauhanrikokset. Kuningas halusi suojella alamaisiaan turvaamalla erityisesti mm. naisrauhan, kirkkorauhan ja käräjärauhan. Näiden rikkojaa rangaistiin erittäin ankarasti, ja joulurauha on jäänne näiltä kaukaisilta ajoilta.

Joulu on hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa, joten pidättäydyn tavallisesta paasaamisestani. Siinä mielessä annan joulurauhan poliitikoille, virkamiehille, konsulteille, maakuntajohtajille ja muuten vain eri tavalla ajatteleville ainakin huomiseen asti. En tee tätä sen takia, että he nyt yleensäkään häiriintyisivät teksteistäni. Useimmat heistä eivät edes tiedä minun olevan olemassa. Teen sen itsekkäistä syistä antaakseni itselleni joulurauhan. Teen sen myös siksi, ettei kukaan lukijoistani luulisi minun olevan vain juridisesti ajatteleva ilkeilijä.

Viettäkää jokainen joulua haluamallanne tavalla tai olkaa viettämättä sitä mitenkään. Karkuun sitä ei kuitenkaan pääse, jos vain yleensä on millään tavalla tekemisissä ympäröivän maailman kanssa. Minun käsitykseni joulun sanomasta on suunnilleen se, että yritetään nyt edes pari päivää olla ihmisiksi.

(Tämä juttu on taas kerran kierrätystavaraa vuoden takaa pienin muunnelmin, koska vuodessa olen saanut kiitettävän paljon uusia lukijoita. Lisäksi uuden tekstin kirjottaminen hiukan hankaloitui, koska koneestani irtosi juuri äsken e-näppäin. Ehkä se korjaantuu liimalla, jotta toivon mukaan voitte jatkossakin viihtyä happamassa seurassani.)

Kommentit
  1. 1

    Kaija Olin-Arvola sanoo

    Ainakin minä viihdyn seurassasi. Teet oman kirjoittamiseni lähes tarpeettomaksi, kun ajatukset kulkevat niin samaa latua. Usein.:)
    Täällä enkelikellot kilisevät ja odotellaan perikuntaa tulevaksi, mutta heillä ei ole samaa käsitystä ajasta ja kellosta kuin meillä. Kohta ei tule koskaan.

    Rauhaisaa Joulua!

    Kaija

  2. 2

    Saku Timonen sanoo

    Kaija, ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen saanut idean omiin kirjoituksiini sinun ajatuksistasi. Näin se inspirointi toimii puolin ja toisin toivottavasti jatkossakin.

  3. 3

    Petri sanoo

    En ole mikään joulunviettäjä, mutta aion kyllä syödä hiukan tavallista(kin) paremmin – sitkeässä ovat nämä perinteet. Ei kinkkua kuitenkaan.

    Hyvää joulua, Saku! (Ja muutkin.)

  4. 4

    Unto Kiiskinen ent. juukalainen sanoo

    Minulla on joulusta pakanalliset muistot. Oikeastaan ei minkäänlaisia.
    Lapsena sain jouluna äidin kutomat villasukat. Joskus taas villakintaat.
    Koska en joulua noteeraa muita päiviä kummemmaksi niistä ei ole jäänyt kerrottavaa.

    Olessani aseistakieltäytyjänä vankileirillä Suomenlahden saaressa1959 siellä ei ollut
    yhdelläkään kolmestakymmenestä vangista radiota, eikä kukaan saanut yhtään sanomalehteä.
    Tuskin tiedettiin mikä päivä milloinkin on menossa.
    Yksikään vieras siellä ei saanut kertaakaan käydä.
    Mielipidevanki ei saanut puolentoista vuoden aikana yhtään lomapäivää.

    Me vangit opiskelimme hyvänä ihmisenä olemista, ja myös toteutimme sitä käytännössä.
    Tällä viikolla luin kaksi kirjaa Koverin keskitysleiri vangeista, ja torstaina sain Karkkilasta
    lukijaltani kolmannen.

    Toivon terveyttä ja voimia Sakulle tulevaksi vuodeksi!

    Paremman tulevaisuuden toivossa,
    tietokirjailija u.k