Ei, ei ja ei

Tällä kertaa juttuni on poikkeuksellinen, koska kirjoitan itsestäni ja teistä. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun siihen sorrun. Nyt on kuitenkin ihan pakko vähän kertoa pelin sääntöjä.

Blogissani on kommenttikenttä, johon voitte kirjoittaa ihan mitä mieleenne tulee. Minä sensuroin sieltä tarvittaessa pahimmat jutut pois. Facebookissa profiilini on avoin, joten sinnekin on jokainen tervetullut kommentoimaan. Sananvapauden kannattajana en ole kovin kärkäs poistamaan mitään enkä rajoittamaan keskustelua.

Minulle voi tietysti lähettää yksityisviestejä, jos ujostuttaa kommentoida edes nimimerkillä blogiin. Yritän kohteliaisuussyistä vastata kaikille, mutta älkää kysykö minulta yksityiskohtaisia lakineuvoja teitä tällä hetkellä askarruttavaan ongelmaan. Voin korkeintaan antaa joitain yleispäteviä neuvoja, mutta enimmäkseen suosittelen kääntymistä lähimmän laki- tai asianajotoimiston taikka oman kunnan oikeusaputoimiston puoleen. En hoida juttuja netin kautta yhtään sen enempää kuin kukaan kaverinanne oleva lääkäri tekee diagnooseja.

Henkilökohtaisista ongelmistanne en halua kuulla mitään, koska en ole mikään mukavan empaattinen kuuuntelija. Jos tunnette tarvetta avautua, niin ottakaa yhteyttä sen alan ammattilaisiin. Minua ei kannata myöskään pyytää kaljalle, kahville tai muuten vain keskustelemaan, ellette jo valmiiksi ole henkilökohtainen tuttuni. Ja ei, te ette voi soittaa minulle rupattelumielessä. Minä en ole mikään rupattelija. Kaikkein vähiten voitte kutsua itsenne minun luokseni kylään. Oudot tulijat tulkitsen ilman muuta kaupustelijoiksi ja käännytän pois jo kymmenen metrin päästä.

Ahkerasta bloggaamisestani huolimatta minä olen yksityishenkilö ja aioin sellaisena myös pysyä. En pyri mihinkään muuhun kuin pelkästään yleisen keskustelun herättämiseen. Mielipiteenne saa paljon enemmän vastakaikua julkisesti kerrottuna kuin minulle yksityisesti viestitettynä. Älkää ujoimmatkaan säikähtäkö muutamia aggressivisen tuntuisia keskustelijoita; eivät he teitä netissä pysty puremaan. Antakaa takaisin samalla mitalla.

Juttuvinkkejä otan kyllä vastaan, mutta en kirjoita yhtään tilaustyötä. Jos vinkkinne kiinnostaa minua, niin toivomanne juttu saattaa ilmestyä seuraavana päivänä. Jos asia ei minua kiinnosta, niin se ei rupea kiinnostamaan vaikka kuinka minua viesteillänne pommittaisitte.

Olen tänään tavallista huonommalla tuulella, joten siksi kirjoitan nyt suoraa puhetta. Yöllä pyrytti lunta yli 20 senttiä ja kun viimein ennätin puoliltapäivin kirjautua facebookiin, niin mitäpä näin? Peräti 25 yksityisviestiä, joista suunnilleen puolet liittyi johonkin äskettäin käsittelemääni aiheeseen löyhästi. Lisäksi oli neljä juttuvinkkiä,  kuusi pyyntöä saada soittaa minulle ja kaksi yritti kutsua itsensä kylään.  Kukaan  tämänpäiväisistäkään pyytäjistä ei tule saamaan yhtään mitään.

Kommentit
  1. 1

    kirsti era sanoo

    Oikea linjaus. Menkää ihmiset kuiten sinne kuntaan kyselemään, kukas vois neuvoa tai auttaa. Ihmiset siellä on töissä, mm. neuvonnassa.

  2. 2

    Jarmo Vilponen sanoo

    Tässä on asiaa ja ihan mielenkiintoista sellaista paljon, jonka lisäksi mielestäni tulee ’itse sanoma’ selkeesti perille ainakin mulle, joista yhteydenottajista olen yksi. (joskus yksityisvistin oon lähettänyt ja pari kertaakin muitaakseni)

    Itse tää ’yleisempi osuus’ (asiantila yleisemmin siis) on sellanen, että usein epätoivoisellakin oikeusloukkauksia kokeneella ja ’uusien normitusten etsijällä’ on varmasti lain asiantuntijalle paljonkin kerrottavaa ja kysyttävää. Tällainen tilanne on eritisesti täällä itäsuomalaisissa kyläyhteisöissä ja kaupungeissa, joissa asioi maaseudun väki ja tietenkin kaupunkilaiset itsekin. KANSA EI PYSY PERÄSSÄ JA AJAN TASALLA KANSAINVÄLISTEN SOPIMUSTEN POHJALLE TEHTYJEN ASIAKOKONAISUUKSIEN ’RUNSAASSA MUUTOKSESSA PAPERILLA’, JOSSA YHTEISKUNNAN PÄÄTTÄJÄTKÄÄN EIVÄT TAHDO PYSYÄ MUKANA! (anteeksi isot kirjaimet, mutta asia on enemmän kuin tärkeä)

    Kysymys kuuluukin: MITEN ME ’PASSIVOITUNEET METSÄLÄISET’ TULLAAN PÄRJÄILEMÄÄN?

  3. 3

    sanoo

    Mä yritin tehdä sellaisen keskusteluryhmä jossa jokainen voisi ruikuttaa ja muut neuvoa, ainut tulos oli, amerikkalaiset kaupalliset toimijat pisti noin 50 pornolinkkiä päivään. Jouduin pieneen paniikkiin kun kone meni jumiin enkä pystynyt sensuroimaan ja osa kuvista näytti olevan alle 15 v ”naisia”. Oli pakko tehdä itse poliisille ilmoitus etten hesarin etusivua kuvan kanssa täyttänyt. (Vassarin saa ilmaista julkisuutta jos aihe on oikea. )

    Eli mä päättelin että kellään ei ole kysyttävää tai ongelmia ja suljin keskustelun. Tollaset vertaisverkot ei ihmisiä kiinnosta.

  4. 4

    Marko sanoo

    Asia on tärkeä, siispä kiitos tästä puheenvuorosta.

  5. 5

    Pöyristys sanoo

    Ihmetyttää vaan, että mitä ihmettä sinä edes kirjoitat kenellekään tai ylipäänsä olet Facebookissa, jos haluat olla noin rauhassa ja irti ihmisistä.
    Eihän sinun ole pakko olla mitenkään mukana sosiaalisessa mediassa. Erakoidu, vetäydy, katsele taivaan rantaa, hiihtele missä haluat.
    Sanonpahan vaan, että kokeiles poika olla ihan yksin ja tavoittamattomissa pari vuotta, niin KERJÄÄT seuraa. Huono ja ventovieraskin alkaa kelpaamaan.

  6. 6

    j jokunen sanoo

    selkokileistä ja aivan oikeutettua Sakulta, kun lukee ajatuksella rivisi. Olemisen ja tekemisen vapautta ei kukaan voi riistää tai käyttää taitamistasi mitä moninaisimpiin lainkoukeroihin hyödykseen,ellet sinä niin halua.Jatka vaan samaa rataa, näyttää tuo palstan vieraslaskuri pyörivän kunnioitettavasti eteenpäin nykytyylillä, ja siihen ei taida kaikilla osaamista riittää.Tsemppiä!

  7. 7

    pekka pankakoski sanoo

    En ole koskaan kuullut näin rehellistä puhetta, uskollisuus omille tunteilleen, yes ..

  8. 8

    Saila sanoo

    Olisipa mukavaa, jos jo jättämästäni Facebookista tutun peukun voisi antaa täälläkin. Tulkoon nyt näin: peukku.