Maakunnan tyhjennys

Sanomalehti Karjalainen kertoo, että Pohjois-Karjala menettää muutaman vuoden sisällä 451 valtion työpaikkaa. Yksin Kontiorannan varuskunnan lakkauttaminen vie 274 työpaikka eikä kerrannaisvaikutuksia osaa kukaan arvioida. Hätäkeskuksen siirto Joensuusta Kuopioon vie 34 työpaikkaa ja Kontiolahden pakolaiskeskuksen lakkauttaminen 60. Rajavartiolaitos tekee ensi vuonna 73 henkilötyövuotta vähemmän kuin vuonna 2009.

Valtio aikoo ilmeisesti lopettaa kaikki palvelunsa maakunnasta. Seuraavaksi ovat luultavasti lähdössä sekä Pyhäselän että Juuan vankilat. Ainakin Juuassa toimiva poliisilaitoksen toimipiste on lakkautuslistalla, samoin maistraatin sivutoimipiste.

Pohjois-Karjalsta on poistunut vuosien 1995-2009 aikana 505 valtion työpaikkaa. Samana aikana muualta maasta valtio vähensi työpaikkoja 4 423, mutta Uudellamaalla niitä tuli lisää peräti 6 691. Mukamas vakavissaan on yritetty alueellistaa valtion palveluja, mutta sitä ei varmaan kukaan ole ihan oikeasti yrittänytkään toteuttaa.

Menevät täältä yksityisenkin sektorin työpaikat. Tuoreessa muistissa on Perloksen lopettaminen ja nyt Tulikivi aikoo hankkiutua eroon 55 työntekijästään. Sen sijaan ulkomaalaiset kaivosyhtiöt tonkivat innokkaasti vähän siellä sun täällä ja lupaavia löytöjä on tehty.

Jos olisin taipuvainen salaliittoteorioihin, niin uskoisin kaiken olevan harkittua. Maakunta on päätetty tyhjentää asukkaista ja jättää se kokonaan kaivosyhtöiden armoille. Samaan aikaan koko itäisen Suomen maanpuolustus jätetään rempalleen, joten paraatioven jättämisestä selälleen voi taas puhua.

Uskon kuitenkin kyseessä olevan vain lyhytnäköisen säästämisen. Valtio on omaksunut likipitäen kvartaalitalousajattelun ja tuijottaa vain lyhyen aikavälin säästöjä. Kun valtion palvelutuotanto vähenee, niin se rupeaa näyttämään entistä kannattamattomammalta. Kannattamaton toiminta joutaakin sitten lopettaa kokonaan.

Ihan oma lukunsa on sitten kuntauudistus. Koko Pohjois-Karjalaan jää pakkonaittamisen jälkeen vain kolme kuntaa. Jokainen kuntien yhdistämisiä vähänkään seurannut tietää, että palvelutuotanto liitosalueilla todetaan hyvin äkkiä kannattamattomaksi. Keskittäminen suuriin yksiköihin on päivän sana, ja se taas tietää piteneviä matkoja. Julkinen liikenne on käytännössä jo kauan sitten loppunut, joten autottoman on pakko muuttaa lähemmäs palveluja.

Eipä tässä mikään minua henkilökohtaisesti hirveästi hetkauta ainakaan tällä hetkellä. Iän ja vaivojen karttuessa tilanne tietenkin muuttuu, mutta siihen asti voimme kohta huudella kirjailija Heikki Turusen kanssa toisillemme kumpikin oman vaaransa laella seisten. Ei täällä kohta muita enää olekaan, koska nuorempi polvi lähtee varmasti karkuun sitä mukaa kuin kynnelle kykenee. Ääni ei välttämättä kanna kaivosten melun yli, muuta ei se kanna muutenkaan.

Kommentit
  1. 1

    On vasta alkua sanoo

    Edellä kirjoitetun lisäksi joukkoliikennettä vähennetään,Enocell on jatkuvassa tarkkailussa, puuntuonti Venäjältä Suomeen palaa entisiin mittoihin ja maakunnan puun kysyntä vähenee ja hinnat laskevat, Tulikiven ohella se toinen pienempi firmakin sopeuttaa useilla kymmenillä henkilöillä, kiitolinjayhtiö myytiin saksalaisille ja kuljetuksen siirtyvät muualta hoidettaviksi, huomattava osa keskussairaalan vaativasta hoidosta siirtyy Kuopioon, rakentaminen vähenee, nettikauppa kasvaa, matkailijavirrat ajavat ohi suurempiin keskuksiin, jne jne. Kierre on voimakas ja seuraukset todella mittavia. Eipä ole tässä maakunnassa aihetta tulevaisuuden uskoon.

  2. 2

    jarmo vilponen sanoo

    Hyviä kirjoituksia molemmat tässä ja mä ’teilaan tavallani’ asioilta osan ’hännyksiä’ pois, eli heitän tähän hornankattilaan ajatuksen ’kannattavuus’?
    En vaan oikeen osaa ajatella että mikä valtion palveluissa on se kannattavuuden mitta? En siis heitä tuota ’kannattavuus’ sanaa provosoivaksi riidan siemeneksi, vaan esitän tällaisen arvon kuin kannattavuuden mittaaminen? Onkohan se mitattavissa vain pääluvun mukaan vai otetaanko (ymmärretäänkö ottaa) erilaiset ’jo hankalampi’ arvot eli muissa palveluissa ja ajomatkoissa jne. mitattavat seikat? Lapin yliopisto osaa sellaisijakin huomioida hyvinvointi- ja turvallisuusasioita ja ’sen sellasia’ arvioidessaan … siis ainakin pro gradujen yhteydessä. Sitä en tiedä että minkälainen arvo noilla pro graduilla on yhteiskunnassa elävien ’olijoiden’ elämänarvoja mitattaessa? (jotain ihmisiin vaikuttavuuden mittareitahan on olemassa, mutta jos ihmiset tyhjennetään pois juu?)

  3. 3

    Jan sanoo

    Uudellamaallakin on haja-asutusalueita, ja niitä kyllä koetellaan samaan tyyliin.

    Nettovaikutuksista ja -luvuista en tiedä, mutta on sitä tullut sivusta seurattua miten merkittäviä toimivia putiikkeja on siirretty muun muassa Tampereelle, Kuopioon ja Jyväskylään. Enpä tiedä onko siinä ollut järkeä, ainakin se on pistänyt monen täkäläisen ihmisen elämän sekaisin.