Kiusalliset valittajat

Maanantaiaamuna työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen kertoi, että Ely-keskuksia aiotaan lakkauttaa ja lakkautuslistalla ovat erityisesti kaivosteollisuuden alueiden keskukset. Samana päivänä hän perui puheensa ympäristöministeri Ville Niinistön kiistettyä suunnitelmien olemassaolon. Heti seuraavana päivänä ministeri Jyri Häkämies sanoi kuitenkin, että säästötoimia suunniteltaessa kaikki vaihtoehdot ovat avoimia.

Niin että otapa tästä sitten selvä. Yksi konkreettinen ehdotus Häkämiehellä kuitenkin oli säästöjen saavuttamiseksi. Hän haluaisi rajoittaa kansalaisten valitusoikeutta ympäristöviranomaisten päätöksistä. Näin turhat valitukset eivät veisi resursseja eivätkä häiritsisi virkamiesten työtä.

Valitusoikeus tuntuu useinkin närästävän päättäjiä. He näkevät kansalaisten valitukset pelkkänä kiusantekona, jonka ainoa tarkoitus on jarruttaa asioiden edistymistä. Häkämies otti oiken esimerkinkin valitusten haitallisuudesta. Lahden tienoilla valittaja kuulemma viivästytti jätteenpolttolaitoksen perustamista kokonaiset kaksi vuotta.

Näinhän tämä ajattelu menee. Harvemmin päättäjät näkevät itse omissa päätöksissään vikaa, joten ei niissä pitäisi olla rutisemista kansalaisillakaan. Omahyväistä virkamiessielua kirpaisee jo pelkkä valitus, puhumattakaan valituksen mahdollisesta menestymisestä. Tuntuu ihan siltä, että jotain pyhää on loukattu rohkenemalla tehdä turha tai peräti aiheeton valitus.

Ei ole olemassakaan turhaa tai aiheetonta valitusta. On vain päätös, jonka joku kokee epäoikeudenmukaiseksi tai jota epäilee lainvastaiseksi. Demokratiassa on oltava mahdollisuus saattaa tällaiset päätökset valitusviranomaisen tutkittavaksi eikä valitusoikeutta saa rajoittaa.

Rajoitusten kannattajat vetoavat aina niin sanottuihin ammattivalittajiin. Tällä he tarkoittavat sellaisia ihmisiä, jotka valittavat vain kiusantekomielessä ja viivästyttääkseen asioita. Kyllä sellaisiakin varmaan on, mutta heitä on vähän. Päättäjät tosin näkevät heitä ihan kaikkialla. On paljon helpompi syyttää valittajaa kuin miettiä oman päätöksen vikoja.

Tämä jatkuva ruikutus aiheettomista valituksista tulee vielä jonain päivänä johtamaan valitusoikeuden rajoittamiseen. Näin kävi jo siviilioikeudellisissa riita-asoissa. Vuoden 2011 alusta lähtien käräjäoikeuden päätöksistä on saatava valituslupa ennen kuin niistä voi valittaa hovioikeuteen. Resurssien lisäämisen sijaan rajoitetaan valitusoikeutta, niin työmäärä vähenee.

Valitusoikeuden rajoittaminen ympäristölupa-asioissa olisi taivaan lahja kaivosteollisuudelle, turvetuotannolle ja ihan kaikelle ympäristöä pilaavalle toiminnalle. Se lahja lienee tarkoitus antaa ihan oikeasti.

Kommentit
  1. 1

    Pertti sanoo

    Hankkeiden viivästymisessä valitusten vuoksi lienee osansa myös valitusten käsittelyajoissa. Byrokratian tehostaminen tällä saralla voisi tuoda jopa säätöjäkin.

  2. 2

    sanoo

    Mää en tajua, mitä noi päättäjät luulee olevansa; ainakin poltiikkojen pitäs tietää, kenen kautta he siellä paikoillaan istuvat ja kenen rahoista he saavat palkkansa (he suurimmat avustusten saajat!).
    Ja jos he eivät osaa lakia ja päätösten kulkua, on heillä siihen avustajat, jotka voivat neuvoo ja ohjata.

    Mut suurin kysymys on, et miksi he ovat unohtaneet meidät, heidän valitsijansa? Onko humu noussu päähän?

    Ja niinhän se on, että politiikot päättävät ja virkamiehet toteuttavat eli ensin kansan tahto ja sit vasta tekoon.

    Mitä ammattivalittajiin tulee niin sekin on toisaalta hyvä että niitäkin on olemassa; aivan liian monet päätökset tehdään valistamatta kansaa. Ja kun kuuntelee ihmisiä; he valittavat, mutta eivät pitemmälle ku nenänsä.
    Mielestäni sana ammattivalittaja on kans tyhmä, vois käyttää sanaa kyseenalaistaja.

  3. 3

    Vexi L sanoo

    Ja peltojen keskellä asuva mummo joutuu hankkimaan kotitaloutensa jätevesille suodatinsysteemin, ettei saastuta luontoa.