Ajatuksen outo lento

Kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara julkaisi eilen Uuden Suomen blogissaan kirjoituksen, jonka ajatusta minä en oikein ymmärrä. Koska juttu Kuka hyötyy vanhusten laitoshoidosta? on lyhyt, niin julkaisen sen kokonaan tässä:

Ministeri Guzenina-Richardson haluaa korkeat, tiukat henkilöstömitoitukset vanhuspalvelulaitoksiin (vanhainkodit ja pitkäaikaishoito). Jotta kunta pystyy ne täyttämään, tulee vanhusten avohoitoa (kotihoito, palveluasuminen) vähentää kunnassa. Kuka tästä hyötyy?

Omaiset eli perilliset hyötyvät siitä, että mummo suljetaan loppuiäkseen vanhainkotiin. Siellä mummon eläkkeestä ja muista tuloista (esim.vuokratulo) leikataan kunnalle 85% niin, että omaan käyttöön jää vain 90 eur kuukaudessa. Vanhainkodissa kunta maksaa kaikki kustannukset kuten asuminen, ruoka, lääkkeet, hoito ja hoitotarvikkeet. Laitoshoito on kunnalle kallista.  Mummon ei tarvitse myydä omaisuuttaan, kuten asuntoaan. Se jää perillisille.

Jos mummo valitsee yksityisen palveluntuottajan, joka voi maksaa 2000-4000 euroa kuukaudessa, hänen kaikki tulonsa menevät asumiseen ja palveluihin. Hän joutuu maksamaan lääkkeet ja hoitotarvikkeet itse. Mummon tulot, eivätkä Kelan hoitotukikaan  riitä palveluasumiseen. Hän joutuu myymään asuntonsa ja vähitellen koko omaisuutensa. Mitään perintöä ei jää lapsille. Vähitellen kunta joutuu antamaan palvelusetelin vanhukselle, jotta hän voi asua yksityisessä hoivassa loppuun saakka.

Avopalveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoitoa tulisi kehittää, jotta voimme asua kotona mahdollisimman pitkään, ei kuitenkaan aina loppuun saakka, sillä vanhusta tulee hoitaa turvallisesti ja hänen omaa tahtoaan kunnioittaen.

Näin siis Sirpa Asko-Seljavaara. Hän tuntuu ajattelevan, että jossain vaanii häijy yhteiskunta, joka haluaa kaapata kotihoidossa olevat vanhukset laitoksiin ja hoitaa heitä siellä väkisin. Hoidettavan eläke- ja muut tulot tämä hävytön yhteiskunta vie lähes kokonaan, mutta jättää omaisuuden rauhaan odottamaan perittävän kuolemaa.

Onneksi tähän hätään rientävät hoidosta 2 000 – 4 000 euroa kuukaudessa perivät yksityiset palveluntuottajat, jotka pakottavat vanhuksen myymään omaisuutensakin pystyäkseen maksamaan hoidon. Vasta rahojen loputtua ja omaisuuden kadottua antaa yhteiskunta kalliin palvelusetelin.

Asko-Seljavaarasta on tainnut tulla kommunisti, koskapa hän suhtautuu näin epäilevästi yksityisiin palveluntuottajiin ja suorastaan vihamielisesti perintöön.

Tällaista tekstiä syntyy vaalien alla, kun asioista näköjään mitään tietämätön yrittää manipuoloida vielä vähemmän tietäviä äänestäjiään. Tässä maassa ei ole eikä tänne tule sellaista määrää laitoshoitopaikkoja, että kaikki vanhukset voitaisin niihin kaapata. Ei sittenkään, vaikka rahaa lapioitaisiin yhä kiihtyvällä tahdilla ostopalveluihin. On ihan varmaa, että kotona asumaan pystyvät saavat siellä jatkossakin asua.

Ydinajatuksena tässä kummallisessa tekstissä lienee, että vanhustenhoitoon kaavailtu henkilöstömitoitus on se kaiken pahan alku ja juuri. Mistähän löytyisi joku puhumastaan asiasta jotain tietävä kokoomuspoliitikko?

Kommentit (5)
  1. Saku, Onhan semmoinen kokoomuspoliitikko jo löytynyt: Kataisen puhe nuorten oppisopimuspalkoista ja muistakin liksoista ihan säteili syvää perehtyneisyyttä aiheeseen.
    On meillä just semmoset päättäjät kuin ansaitaan, ja tämä on meidän, so. suuren ikäluokan rikoksista suurin: ei opetettu lapsiaan erottamaan selvää soopaa asiapuheesta ja kysymään aina, Qui bono? eli Kuka tästä hyötyy?

  2. “Ydinajatuksena tässä kummallisessa tekstissä lienee, että vanhustenhoitoon kaavailtu henkilöstömitoitus on se kaiken pahan alku ja juuri. Mistähän löytyisi joku puhumastaan asiasta jotain tietävä kokoomuspoliitikko?”

    No ei sellaisia ole! Kukanyt näistä kaikkitietävistä ihmisistä vois ees aatellakkaan et menis esim. tekeen näitä töitä ja oppimaan empatiaa ja tajuamaan, et ei kaikki ole aina siitä rahasta kiinni?

    ps. jokapaikkaan sekaantuvana ihmisenä olin koko kesän (ja vieläkin) töissä eräässä kunnan hoitolaitoksessa (dementia-potilaita). Työ on raskasta sekä ruumiillisesti että henkisesti, mutta niin antoisaa kuitenkin.

Kommentointi suljettu.