Yhteiskunnan elätit

Sain eilen viisi hädän täyttämää avunpyyntöä, neljä facebookin yksityisviestinä ja yhden sähköpostiini. Aiheet olivat yhdistelmiä niistä tavallisista köyhien ongelmista: toimeentulotuen epäselvyydet, Kelan päätösten käsittämättömyys ja virkailijoiden ylimielisyys, asuntohuolet, krooninen sairaus, TE-toimiston byrokratia ja oudot toimintatavat, työttömyys ja palkaton työ sekä kaikkien näiden yhdistelmät.

Pyynnöt ovat ahdistavaa luettavaa. Ymmärrän inhimillisen hädän, mutta minulla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia auttaa jokaista. Jos pystyn suoralta kädeltä antamaan neuvon, niin tietenkin sen teen. Ikävä kyllä ilman tarkkoja tietoja ja päätöksiä en useimmiten voi antaa kuin yleisiä ohjeita.

Viestien tuleminen minulle kertoo siitä, että yhteiskunnan turvaverkot eivät kerta kaikkiaan toimi. Tuntematon blogien kirjoittaja koetaan viimeiseksi oljenkorreksi ja surukseni minun on joskus puhallettava se viimeinenkin toivonkipinä sammuksiin. En voi oikeastaan tehdä muuta kuin neuvoa kääntymään sosiaaliasiamiehen tai muiden viranomaisten puoleen. Se on vähän sama kuin jos käskisi juuri turpiinsa saanutta menemään ottamaan lisää turpiinsa.

Ja sitten sitä saa lukea entisen kansanedustajan köyhiin kohdistuvaa inhoa ja raivoa. Itse kansanedustajan sopeutumiseläkettä nauttiva Tuulikki Ukkola pauhaa hyvinvointivaltion eläteistä käsittämättömällä vimmalla täällä

Kyytiä saavat opiskelijat, jotka ovat kaikki laiskoja lurjuksia ja viettävät vuosikymmeniä oppilaitosten kirjoilla valmistumatta. Heille pitää määrätä lukukausimaksut ja opintotuet pitää ottaa pois. Kaikkein pahimpia loisia ovat työttömät, jotka saavat nin hulppeita työttömyyskorvauksia, että niiden turvin voi jäädä vaikkapa remontoimaan kesämökkiä. Tämä on ihan varma tieto, koska Ukkola muistelee joskus jostain lukeneensa, että työttömyyskorvaus on peräti 90 % viimeisen työn palkasta.

Hirveä on kuilu entisen kansanedustajan tietojen ja työttömän arkitodellisuuden välillä. Miten ihmeessä näin olemattomilla tiedoilla varustettu ennakkoluuloinen ja omahyväinen ihminen on voinut toimia kansanedustajana? Eikö hän ole oppinut mitään edustajavuosinaan vai onko hän oppinut vain ajamaan omaa etuaan ja halveksimaan itseään huonompia?

Kyllä minä ymmärrän, että Ukkola on tuohtunut presidentti Niinistön syrjäytymiskampanjan saamasta pilkallisesta vastaaotosta. Hän ei kuitenkaan tajua sitä, miksi se vastaanotto oli mitä oli. Ukkola elää samassa epärealistisessa todellisuudessa kuin Niinistön työryhmäkin. Pitäisikö minunkin neuvoa asunnottomuuden uhkaamaa ja sosiaaliviraston tylyttämää yksinhuoltajaa leipomaan pullaa?

Ehkä minun pitäisi kääntää kaikki saamani avunpyynnöt suoraan presidentin työryhmälle. Voisin lähettää ne vaikka Ukkolan kautta. Näin hekin näkisivät edes pienen palan siitä hädästä ja avuttomuudesta, joka on liian monille arkipäivää.

Ehkä tämä minua jatkuvasti positiivisella tavalla ällistyttävän fb-kaverini Hanna Järvisen esille kaivama sitaatti on Ukkolalle ja muille köyhien inhoajille etäisesti tuttu:

Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. (Jaak. 2: 15-16)

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut, että hyvinvointiyhteiskuntaamme perustettaessa on unohdettu käydä perusteellinen keskustelu siitä, mikä on yksilön rooli ja vastuu. Sen sijaan olemme keskittyneet puhumaan siitä, mikä on valtion rooli kansalaisia kohtaan.

    Kansalaisen velvollisuudet tässä yhteiskunnassa on kuitenkin erittäin relevantti kysymys. Jos ajattelemme ihmisten tavoittelemaa onnellista ja tasapainoista elämää, on jokaisen henkilökohtainen vastuu omasta elämästään aivan keskeistä.

    Vastoinkäymisten varalta pitää tottakai olla turvaverkko, mutta lähtökohtana pitää silti olla oma vastuu. Nykytilanteessa julkinen sektori kärsii yksilötasolla itse aiheutetusta taloudellisesta painolastista, jota ilman voisimme kohdentaa julkisia varoja paljon tehokkaammin.

    Meiltä on puuttunut rohkeutta kertoa nuorille, että pitäkää huolta itsestänne. Vanha sananlasku ”jokainen on oman onnensa seppä” pitää edelleen paikkansa.

  2. 2

    Sussa sanoo

    Suunnilleen samaa kuin tuossa raamattusitaatissa kirjoitti myös Adam Smith, tuo kapitalistien väärin perustein itselleen kotijumalaksi ottama miekkonen köyhyyttä pähkäillessään. Menipä vielä pidemmälle ja kutsui arvokkaaksi vain sellaista yhteiskuntaa, joka suo kaikille jäsenilleen elintason, joka on *juuri siinä yhteiskunnassa* säädylliseen elämään piisaava.

  3. 4

    Hohhoijaa sanoo

    (korjattu versio)

    Seurasin yhtä (kokoomuslaista) kansanedustajaa, joka puheli höpöjä perusturvasta julkisesti (mm radiossa) vielä juuri siihen aikaan, kun media vihdoin levitti faktaa ko aiheista ison yleisön tietoisuuteen. Ei päässyt enää eduskuntaan, jossa oli tietämättömänä saanut olla päättämässä (ja oli pokkaa olla päättämässä) asioista ties kuinka kauan viitsimättä vaivautua hankkimaan edes perusfaktaa. Se, että hän putosi eduskunnasta oli ainakin itselleni symbolisestikin tärkeä viesti.

    Yleensä näissä tukiasioissa unohtuu aina myös se, että ne menevät saman tien takaisin kiertoon. Hyödyttävät ruokakauppiasta ja veroina valtiota, vuokranantajaa, veroina valtiota jne…Mutta se vaatisi jo laajempaa ja syvempää ajattelukykyä ja näkemystä, kuin mitä me päättäjiltämme edellytämme.

  4. 5

    sanoo

    Ossi, kyllä nykyisin jokainen tietää olevansa oman onnensa seppä. Ongelma vaan on että nykyinen talousmalli takaa sen etteä oli seppä kuinka loistava tahansa, jossakin vaiheessa hän putoaa. Yksi pyörä putosi pois leikkiä sinne asti kunnes se vararengaskin on irti. Järjestelmä siis tuhoaa jokaisen, osa tietysti hiukan myöhemmin putoaa.

  5. 6

    milko valve sanoo

    Nyt on Ossi hakoteillä.90-luvun laman jälkeen tämä yhteiskunta ei ole muuta tehnytkään, kuin korostanut yksin pärjäämistä ja jos tutkii hyvinvointiyhteiskuntamme historiaa, voi todeta, että keynesläisyyteen perustuva rahajako politiikka aikoinaan pelasti tämän yhteiskunnan ja lopulta saman suuntainen kehitys rakensi hyvinvointivaltiomme. Pahoinvointivaltiohan tämä tänä päivänä on, juuri tämän uuden elämänpolitiikan ajamisen myötä yksilöiden elämään. Jo 30 -vuotta yritetty kansalaispalkka toimisi pelastajana, mutta ei valitettavasti tule ikinä onnistumaan ainakaan sekoomushallituksen aikana.

  6. 7

    sanoo

    Elämme finanssikapitalismin aikaa. Onhan se nyt käsittämätöntä että valtio verorahoilla tukee yksityisiä pankkeja muttei kansalaisiaan.

    Ja mitä nämä politiikot ovat? Hehän ovat niitä suurimpia avustuksien saajia. Käsittämätöntä että jotkut vielä äänestävät tällaisia saamattomia vetelyksiä ja avustuksilla eläviä! Mitä tämä täti on saanu aikaseks nk. poliittisella urallaan? Eihän ihminen ees tiedä, kuinka osa kansasta elää jos tollasia sammakoita päästelee suustaan.

  7. 8

    Selviytynyt sanoo

    Hyvä Ossi,

    Lapsuudessani isäni raiskasi minua vuosien ajan, molemmat vanhempani joivat ja riehuivat, lisäksi oli useamman perheenjäsenen mielisairautta. Minä todella tiedän, mitä on yksilön vastuu. Yksikään tällaisista lähtökohdista selvinnyt ei selviä vain passiivisena vastaanottajana. Olen käynyt helvetit läpi selvitäkseni täysipäiseksi työssäkäyväksi kansalaiseksi.

    Sinä et ilmeisesti edes osaa kuvitella, mitä on olla täysin yksin, ilman perheen tai sukulaisten tukea. Minä tiedän, mitä se on. Yksikään naapuri tai muu ystävällinen ja välittävä (kokoomuslainen) ei puuttunut lapsuudessa hätääni. Ja mikä teitä estää tai on tähän asti estänyt tekemästä hyvää? Eihän hyvinvointivaltio estä tekemästä hyvää, mutta se ei jätä ketään pelkästään toisten hyväntahtoisuuden armoille. Siksi haluan pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan.

    Oletko tutustunut THL:n tai Terveystieteiden maisteri Tarja Paakkosen tutkimuksiin, jotka yksiselitteisesti todistavat, että niissä kunnissa, joissa säästettiin eniten kouluterveydenhuollosta ja perheiden matalankynnyksen tukipalveluista, jouduttiin käyttämään kolminkertaisesti kalliita nuorten psykiatrisia laitoshoitoja. Säästöt tulivat myös taloudellisesti erittäin kalliiksi. Suomeksi: säästöjä ei syntynyt kokoomuslaisella säästöpolitiikalla. Se oli sekä taloudellisesti että inhimillisesti pelkästään tyhmää politiikkaa.

    Vielä yksi huomio, joka on jäänyt aivan liian vähäiseksi: lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on nelinkertainen työmäärä suosituksiin nähden. Suositus on noin 35 lasta, monella on yli sata, jopa 120 lasta. Jokaisen lapsen tilanteeseen pitäisi pystyä paneutumaan, se on täysin mahdotonta tuollaisen työmäärän kanssa. Minä haluan antaa yksin jätetyille ja rääkätyille lapsille työntekijöitä, joilla on käytettävissään riittävästi aikaa paneutua heidän asioihinsa.

  8. 9

    jarmo sanoo

    Harmi kun se Hannu Karpon tapaisia ohjelmia ei oikein tule.