Hankintaa ja perintää

Pari päivää sitten SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen sanoi, että kuntien pitää asettaa hankinnoissaan sellaisia kriteerejä, joilla veroparatiiseja hyväkseen käyttävät yritykset voidaan sulkea pois kilpailusta. Eilen eduskunnassa ministeri Urpilainen pehmensi puoluejohtajan puheita ja sanoi ilmaisseensa poliittisen tahtotilan, jolla siirsi pallon kunnille.

Voivatko kunnat sitten sulkea kilpailutuksesta ulos laillista verokikkailua harjoittavia yrityksiä? Se saattaisi olla mahdollista Hankintalain 47 §:n mukaisella kokonaistaloudellisen edullisuuden periaatteella, mutta en suosittele kokeilemaan. Kunnat todennäköisesti sotkeentuisivat sellaiseen oikeudenkäyntien suohon, josta ylös pääseminen tulisi kalliiksi. Jo kilpailutuksen hävinneet yritykset ovat kärkkäitä haastamaan kuntia markkinaoikeuteen, joten kokonaan ulos sulkeminen moninkertaistaisi oikeudenkäyntien määrän. Suurilla yrityksillä on varaa käräjöidä, mutta kunnilla ei.

Kannattaa siis odotella muutoksia lainsäädäntöön. Ymmärsin Urpilaisen ja Ihalaisen puheista, että niitä olisi tulossa.

Jokainen kunta voi kuitenkin tehdä jotain jo nyt. Kunnat voivat ottaa laskujen perinnän takaisin itselleen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä intoa, jolla kunnat ovat ulkoistaneet saataviensa perinnän. Julkisoikeudelliset maksut ovat ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöstä, joten niiden perintä on helppoa. Niin on muidenkin saatavien periminen. Haastehakemuksen osaa kirjoittaa jokainen toimistotyöntekijä ja oikeudenkäynti riidattomissa perintäasioissa tapahtuu kirjallisesti. Kuntiin ei siis tarvitse palkata perintälakimiehiä.

Ulkoistamalla perinnän kunnat lahjoittavat omien rahojensa lisäksi myös velallisten rahoja suoraan ulkomaille. Yksi ainoa terveyskeskusmaksu moninkertaistuu perintätoimiston käsittelyssa ja rahat katoavat veroparatiiseihin. Eilen Iltalehti kertoi Lindorff Oy:n harjoittamasta verojen minimoinnista.

Perintään keskittynyt Lindorff Oy maksoi viime vuonna veroja 60 704 euroa, mikä on vain 0,3 prosenttia 19,8 miljoonan euron liikevoitosta.

Saamisia rahoittava ja ostava Lindorff Invest Oy maksoi veroja suhteessa vielä vähemmän, 38 078 euroa, eli 0,2 prosenttia liikevoitosta.

Verorasitus on minimoitu siirtämällä 35 miljoonaa euroa konserniavustuksina konsernin hallintapalveluyhtiö Lindorff Finland Oy:yyn. Tämä taas siirsi 20,5 miljoonan edestä konserniavustuksia Ruotsin sivuliikkeelle Lindorff Group AB:lle.

Voittoja siirrettiin eteenpäin myös korkojärjestelyillä. Lindorff Finland Oy maksaa konsernivelalle 7,7 prosentin koron ja veloittaa konsernisaamisesta 5,9 prosenttia.

Pelkästään tällä korkoerolla on viime vuonna vähennetty IL:n selvityksen mukaan veroja 454 000 euroa.

Tällaista menoa ei ole mikään pakko suosia.