Mitä tapahtuu Pampalossa?

Meille pohjoiskarjalaisille on kerrottu, että Suomessa on ainakin yksi täysin turvallinen ja ympäristöystävällinen kaivos. Se on Pampalon kultakaivos Ilomantsin Hattuvaarassa.

Ympäristöystävällisyys perustuu tuotantoprosessin tehokkuuteen. Jätevettä ei ole vielä tarvinnut laskea purkuojaan, koska sama vesi kierrätetään rikastusprosessista rikastushiekka-altaaseen, sieltä jälkiselkeytysaltaaseen ja sitten takaisin rikastusprosessiin. Vasta joskus ensi vuoden puolella vettä kertyy niin paljon, että sitä on laskettava luontoon 60 000 kuutiota vuodessa.

Sekin vesi on kuulemma niin puhdasta, että se sellaisenaan kelpaa talousvedeksi. Näin siitä huolimatta, että Pampalon pohjavesistä mitattiin jo viime vuonna nikkeliä moninkertaisia määriä verrattuna vuoteen 2007. Se ei kuulemma johdu kaivoksesta, vaan mittauspaikan vaihtumisesta ja siitä, että maaperässä saattaa olla nikkeliä.

Näin siis teoriassa. Viime helmikuussa jälkiselkeytysaltaasta mitattiin fosforia kaksinkertainen määrä verrattuna kaivosveden alkuperäisiin pitoisuuksiin. Jostain sitä on siis prosessin aikana tullut lisää, mutta sillekin löytyy luonnollinen selitys. Altaaseen lasketaan myös laitoksen käsitellyt sosiaaliset jätevedet eli vessavedet.

Tämä on kaivoksen omaa informaatiota. Paikallislehti Pogostan Sanomat rupesi kuitenkin ihmettelemään pääkirjoituksessaan 15.11.2012 kaivoksen hakemaa muutosta ympäristölupaan. Kaivoksen johdon mukaan siellä ei käytetä ollenkaan syanidia, mutta kuitenkin sitä on toimitettu ongelmajäteyhtiölle tonneittain. En oikein usko, että kaivoksella työskentelevät sontivat syanidia.

Näin siis Pogostan Sanomat 15.11.2012:

Pampalon kaivos Ilomantsissa on hakenut muutoslupaa voimassaolevaan ympäristölupaan. Yhtiö aikoo nostaa kaivoksen toiminnan nykyisestä lähes kaksinkertaiseksi. Lisäksi rikastushiekka-altaan patoja on määrä nostaa kuudella metrillä ja johtaa kaivosvesiä selkeytysaltailta Lietojanlampeen. Lisäksi yhtiö hakee lupaa laboratoriossa syntyvän syanidipitoisen liuosjätteen neutraloimiseen ja johtamisen kaivoksen rikastushiekka-altaaseen.

Kaivoksen johto on vakuuttanut, että Pampalossa ei käytetä syanidia, mutta viime vuonna sitä on toimitettu ongelmajäteyhtiölle 25,9 tonnia.

Nyt säästösyistä ongelmajätelaitoksen sijasta jäte laimennettaisiin ja johdettaisiin kaivosaltaan jälkeen luonnonvesiin. Allaskäsitellyssa vedessä olisi myös kuparia, sulfaattia ja arseenia.

Joskus olen kuullut vanhojen ihmisten viittaavan Hattuvaaran syrjäiseen sijaintiin sanoilla ”Hatussa helevetissä.” Ruotsalainen Endomines saattaa kuvitella, että ketään ei kiinnosta mikään siellä tapahtuva.

Kommentit
  1. 1

    Marko sanoo

    Mä näin jotain dokumenttiä Amazonasista, jossa kultakaivos toimi suoraan joessa ja kaikki syanidi laskettiin sellaisenaan joen vietäväksi. Myöskään työntekijät eivät käyttäneet mitään suojaimia kullanhuuhdonnassa.
    Tuo syanidimäärä ei mikään päätähuimaava Pampalossa ole, mutta liekkö ahneus yllättänyt, kun sitä ei haluttaisi enää vietävän ongelmajätelaitokselle tuhottavaksi?
    http://www.sgs.fi/fi-FI/Mining/Metallurgy-and-Process-Design/Cyanidation-Technologies/Cyanide-Destruction.aspx

  2. 2

    Ekonomaanisti sanoo

    Sivuhuomiota vaan siitä miten kallista ja vaikeaa ja vastenmielistä on ympäristötuhojen korjaaminen. Helsingin Vantaanjoki on ollut sodan jälkeen vapaana vielärinä ja nyt sitten pari-kolmekymmentä vuotta hieman keveämmällä kuormalla. Kukaan ei uskalla ehdottaa vieläkään projektia sen kunnostamiseksi.

    Juuan läpi virtaa Juuan joki, jonka saastuttamisen aloitti sodan jälkeenTuhkasen saha kun se antoi sahajauhojen valua raamisahasta suoraan jokeen. Joen pohja nousi noin puoli metriä. Kalat ja uijatkin kaikkosivat. Sitten meijeri (isännöitsijä T. Pulkkisen ohjauksessa 60-luvulla) pullautteli kaikenlaista aivan avoimella putkella jokeen, jonka jälkeen kalastusta joessa ei enää pidetty kenenkään järkevän ihmisen hommana. Sitten ilmestyi joen varteen, entiselle yhdyslaitumen maalle, vielä 70-luvulla onneton jäteveden puhdistamo joka pullautteli ajoittain mahtavia ylivuotojaan niin pitkällä kaarella, että niistä kiroiltiin Pielisen rannoilla vielä monen kilometrin päässä joen suusta. Entäpä nyt, kun puhdistuslaitoksen kapasiteetti käy pieneksi noin joka 5 vuoden välein? Pitäisikö ottaa koko Retulahti jätevesien saostus-selkeytysaltaaksi vai mitä tehdä, jotta Juuan joki saataisiin selkiämään edes jonkinlaiseen virkistykäyttöön? Ongelma on sama kuin Vantaalla, ongelma on sama kuin monessa muussa paikassa Suomea. APUVA, tule virheä liike edes apuun!

    Melkein aina kun annetaan myöten kiihkeän ylimitoitetulle taloudelliselle aktiviteetille luonto siinä kärsii. Ihmisten täytyisi voida tehdä pienempi päätöksiä ja tyytyä pienempiin saavutuksiiin luonnon hyväksikäytössä. Ei pitäisi yrittää perustaa kultakaivosta joka laaksoon ja kukkulaan, vaan tyytyä vaatimattomampaan elämään.

  3. 4

    Ville Hautakangas sanoo

    Endominesin sivulta:

    ”Pampalo processing methods will be gravimetric separation and flotation concentration.”

    Jälkimmäinen näistä käytännössä tarkoittaa syanidin käyttöä kullan erottelussa, ainakin muualla maailmassa.

  4. 5

    Pienkuluttaja maksaa sanoo

    Taitaa Juukan suurin jäteveden tuottaja olla kastiketehdas Puljonki, jonka oikeuden päätöksellä on todettu toimineen jätevesineen ympäristölainsäädännön vastaisesti. Tuli isot korvaukset maksettavaksi, vaan ei kunnalle, joka niitä vesiä yritti puhdistaa. Ja nyt sitten pienkuluttajien vesimaksuja ollaan nostamassa lähes 15 prosenttia. Sivukyläläisten ei näihin maksutalkoisiin tarvitse osallistua, mikä on väärin. Että silleen Juukan päättäjät toimivat.

  5. 6

    tauno lehtonen sanoo

    Näinhän se menee. Hankitaan iso maa-alue, sitten haetaan lupa jollekin pienelle toiminnalle, sitten laajennetaan toimintaa ja kun kerran on pureuduttu kiinni, niin ei lasketa irti ennen kuin kaikki on ryöstetty.

    Tulee mieleen tapaus eräästä kunnasta jossa louhintaliike osti kunnalta yhden kallionyppylän rakennustontiksi ja sitten oston jälkeen ”keksi”, että siitähän voi tehdä sepeliä, luvat tuli ja firma kääri voitot. re huoltorakennus taidettiinkin sitten rakentaa muualle.

  6. 7

    Omalla vai yhteisellä asialla sanoo

    Näinkin se voi mennä kuten Juuassa. Yrittäjä halusi ostaa toimipaikkansa läheltä lisää maata ja kunta suostui yrittäjäystävällisyydessään myymään omasta varikkotontistaan osan yrittäjälle. Sitten alkoivatkin ongelmat. Ensin yrittäjä vaati uutta tietä entisen viereen, ja sitten nimellisellä hinnalla jäljelle jäänyttä kunnan varikkoa kaikkine rakennuksineen. Kunta pantiin polvilleen ja päättäjät suostuivat luopumaan yrittäjän tarjouksen mukaisesti kunnalle välttämättömästä varikosta tietämättä mihin se omat toimintonsa sijoittaa ja ajattelematta lainkaan, mitä uudelleenjärjestelyt tulevat kunnalle maksamaan. Ensimmäinen myyntipäätös oli syntynyt lainvastaisesti, ja meni uusiksi eikä uusintayrityksenkään lainmukaisuus ole kai selvinnyt. Jotta asiat menisivät takuuvarmasti paremmin lukkoon, nyt yrittäjä vaatii päästä kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Kun paukut eivät muutoin riitä , mies puhuu julkisuudessa uutena perussuomalaisena valtuutettuna polittisesta peukaloruuvista oman valtansa pönkittämiseksi ja sitä hän aikoo sanomansa mukaan käyttää. Siis moraali alkaa lehmänkaupoista heti, kun kysymys on omasta edusta. On siinä hyvät lähtökohdat uusille päättäjille ja takuuvarma tie kunnan lopulliseen kaaokseen. Lehtihaastattelussa tämä vallan tavoittelija iloitsee, että valtuustosta tippui hankalia tyyppejä. Jo lähiviikot osoittavat, montako heitä nousi sinne tilalle. Peukaloruuvin käyttäjät kaikkialla kunnissa ovat yleisesti olleet niitä, jotka eivät parhaiten ole sopeutuneet vastuullisten päättäjien joukkoon.
    Kommentti on vähän kaukana Pampalosta, mutta osoittaa, että yritysmaailmassa yleensä oma etu on aina edellä yhteistä etua. Moni asia saadaan kaunisteltua aivan toiseksi kuin mitä totuus ja todelliset päämäärät ovat. Valopäitä maailma on täynnänsä, mutta kuka kantaa yhteisen vastuun kansalaissta ja kuntalaisista.?