Isänmaan äidinkasvot

Itsenäisyyspäivän juhlapuheet saattavat joskus ruveta tahattomasti huvittamaan. Erityisesti tämä pätee pienten paikkakuntien kerman itselleen järjestämiin “koko kansan” juhliin. Vilpittömin mielin puhettaan sorvanneet juhlapuhujat sortuvat joskus iänikuisiin ja niin puhkikuluneisiin fraaseihin, että puheet lipsahtavat huumorin puolelle.

Nämä paatoksen viljelijät yleensä samaistavat itsensä ja isänmaan. Isänmaan etu on heidän asiansa ja heidän etunsa on isänmaan asia. Pohjantähden Preeti Leppänen sanoi tyttärenpoikansa sankarihautajaisissa jotenkin niin, että se on toi isänmaan asia yleensä vähän niin kuin paremman väen asia. Näin sota-aikana passaa sitten köyhänkin koettaa.

Perinteiseen itsenäisyyspäivän puheeseen tarvitaan muutamia perusasioita. Niitä ovat tietenkin talvisota tulimyrskyineen ja isänmaan äidinkasvot. Lisäksi tarvitaan menneiden sukupolvien tekemän työn arvon korostamista ja vaaditaan jatkamaan samalla pyyteettömällä linjalla. Sitten puhuja voikin omista sanoistaan liikuttuneena katsoa tehneensä oman osansa. Nyt on sitten toisten vuoro koettaa.

Ne toiset saattavat olla kotonaan nauramassa. On vaikea pitää pärstää peruslukemilla, jos puhuja jylisee isänmaan ystävällisistä äidinkasvoista, joihin talvisodan tulimyrskyt on kaiverrettu verikirjaimin. Näitä kasvoja ei totisesti paineta villaisella, kun menneiden sukupolvien työ katsoo meitä isänmaan äidinhelmasta miespolvien takaa. Tämmöisenkin puheen olen joskus kuullut.

Minä en missään tapauksessa ole epäisänmaallinen ihminen, minä vain vierastan kaikenlaista juhlavaa pönötystä. Jos joku saa sellaisella elähdytettyä sydäntään, niin kyllä se minun puolestani sopii. Oma itsenäisyyspäivän juhlintani supistuu yleensä siihen, että vien kynttilän isoisäni ja isoenoni haudalle. He olivat niitä sotiemme hiljaisia sankareita; tavallisia miehiä, jotka joutuivat taistelemaan etulinjassa. Heitä ei olisi saanut mihinkään itsenäisyyspäivän juhliin kirveelläkään.

Nämä juhlapuheet ovat tahattomasta koomisuudestaan huolimatta vilpittömiä. Kokonaan eri asia ovat sitten vaikkapa jotkut netissä uhoavat isänmaallisuuden täysin väärin käsittäneet äärioikeistolaiset hurmahenget. Isoisäni reaktion heihin osaan hyvin arvata. Hän saattaisi vedellä ympäri korvia jokaista, joka kuvittelee isänmaallisuuden olevan ulkomaalaisten ja toisenuskoisten vihaamista. Natsihenkisen julistuksen kuuleminen saisi hänet painumaan puhisten liiteriin hakkaamaan halkoja. Ja eniten sotaa ihannoivien hän tiesi olevan tositilanteessa kaikkein kelvottomimpia sotilaita.

(Tämä on pääosin sama juttu kuin kahdesti ennenkin. Viimeinen kappale on uusi. Se on omistettu nille, jotka tunnistavat siitä itsenä.)

Kommentit
  1. 2

    tauno lehtonen sanoo

    Muistuipa mieleeni kolmen- neljän vuoden takainen tapaus silloisessa kotikunnassani, kun itsenäisyyspäivän puhuja vaihdettiin, kun kävi julki, että tehtävään valittu henkilö oli eronnut kirkosta.