Vieläkö laki venyy?

Viime torstaina Stop Talvivaara -liikkeen aktivisti Hannu Hyvönen ja neljä muuta henkilöä olivat katsomassa Talvivaaran jätevesien juoksutusta. Sinänsä on tietysti aika ihmeellistä, että kaivoksen mainostamasta täysin suljetusta vesikierrosta tulee valtavia määriä valtamerta suolaisempaa jätevettä, mutta sehän tunnetusti johtuu viime kesän yllättävistä sateista. Kaivos ei tullut ajatelleeksi, että kesällä voi sataa vettä.

Kaivosyhtiö ei erityisemmin tykkää Hyvösestä. Aiemmin häntä syytettiin julkisrauhan rikkomisesta kaivosalueella liikkumisen takia. Viime keväänä juuri hän löysi altaista suuren määrän kuolleita lintuja. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että kaivosalue ei ole julkisrauhan suojaama.

Tälläkin kertaa yhtiö hälytti paikalle poliisin, jolla ainakaan Kainuussa ei tunnu olevan resurssipulaa. Poliisi epäili taas kerran julkisrauhaa rikotun, mutta huomasi lainkohdan soveltamisen vaikeaksi. Sen sijaan etsittiin rikoslaista pakottamista koskeva pykälä. Tämä rikoslain 25 luvun 8 § kuuluu näin:

Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tämänkin pykälän soveltamisen luulisi olevan vaikeaa. Lain selvän sanamuodon mukaan pakottamiseen tarvitaan väkivaltaa tai uhkaus, joita on vaikea löytää kaivinkoneen toiminnan sivusta seuraamisesta. Avuksi saattaa kuitenkin tulla KKO:n jo vuonna 1983 Koijärven aktivisteille antama venyvään laintulkintaan perustuva rangaistus:

Syytetyt olivat maansiirtotyömaalla tunkeutuneet kaivinkoneen toimintasäteen sisäpuolelle, jolloin koneen kuljettajan oli ollut luovuttava käyttämästä konetta, koska hän muutoin olisi saattanut aiheuttaa tahallansa tai tuottamuksellaan koneen toimintasäteen sisäpuolella olleille henkilöille ruumiinvamman ja siten syyllistyä rikokseen. Syytetyt tuomittiin rangaistukseen pakottamisesta. Niin sanottu kansalaistottelemattomuus ei ollut sellainen peruste, joka olisi poistanut teon rangaistavuuden.

Tämän tulkinnan mukaan aktivisteja siis suojeltiin itseensä mahdollisesti kohdistuvalta rikokselta toteamalla heidän itsensä syyllistyneen rikokseen. Tämän ennakkopäätöksen mukaisesti on pakottamista koskevaa lainkohtaa sovellettu samalla tavalla milloin minnekin ketjuilla itsensä kytkeneisiin luonnonsuojelijoihin. Jokainen voi testata omaa oikeustajuaan tutustumalla tähän KKO:n päätökseen.

Tässä uusimmassa Hyvösen tapauksessa rangaistuksen antaminen edellyttäisi lainkohdan tulkinnan venyttämistä entisestään, koska kukaan ei ollut kaivinkoneen toimintasäteen sisäpuolella. Saa nähdä, vieläkö pykälä venyy koskemaan myös tätä tapausta. Minun mielestäni ei veny. Sen ei olisi pitänyt venyä edes vuonna 1983, mutta silloin haluttiin antaa julkisuutta saaneille luonnonsuojelijoille opetus. Nyt pitäisi saada tuo yksi kiusallinen Hyvönen hiljennettyä.

Kommentit
  1. 1

    sami sanoo

    Edesmennyt Matti Vuori ei pitänyt Suomea oikeusvaltiona ja olen usein valitettavasti joutunut olemaan hänen kanssaan samaa mieltä. Sitä kuvittelee tietävänsä, mutta tosielämän tapahtumat puhuvat toista kieltä. Hän sanoi: onko pienillä merkitystä? – Vastaus: Sen tietää jokainen, joka on yrittänyt nukkua hyttysen kaverina…

    Nykyinen professori Jukka Kemppinen on todennut kirjassaan (”Oikeus Kulttuuri-ilmiönä, Helsinki 1990”) …”Tuomareita ei niinkään elähdytä halu tehdä oikeutta kuin halu uskollisesti palvella esivaltaa ja edetä virka-asteikossa.”…

    Siis oikeuslaitoksessa vallinnut henkinen ilmapiiri ja kulttuuri oli ainakin Kemppiselle täysin selvää jo v.1990.

  2. 2

    Pera sanoo

    Entäs se aika kun Suomi pyrki Pohjoismaiseen yhteistyöhön, kun sitten kokouksessa muut maat kehoittivat Suomea ennen pyrkimyksiään jäseneksi, järjestämään kansalaisten oikeusturvan muiden pohoismaiden tasolle. Esimerkiksi järjestämällä sanalla sanoen kansalaisille oikesaputoimiston. Näin Suomi sitten toteuttikin kansalaisten oikeusturvan nykyiselle tasolleen. Mutta suomalaisten työttömien oikeusturva ei mielestäni vieläkään ole Pohjoismaisella tasolla.