Laki vai takapuoli edellä?

– Poliittisen päätöksenteon ongelma on, että muutosta johdetaan lakikirja kädessä ja poliittisten johtopäätösten tekemistä koetetaan korjata legalismilla.

Näin sanoi pääministeri Jyrki Katainen viime elokuun alussa. Hän siis piti lain noudattamista jotenkin hallituksen päätöksentekoa rajoittavana tekijänä. Kataisen hallitus ei ole antanut lain pahemmin häiritä päätöksentekoa ja seuraukset alkavat näkyä. Eilen oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri antoivat merkittäviä päätöksiä hallituksen toiminnasta.

Oikeuskansleri antoi ratkaisunsa Kreikan vakuuksien salassapitoa koskevassa asiassa. Valtiovarainministeriö oli kirjoituttanut yksityisellä asianajotoimistolla perustelut salassapitopäätökselleen eli käytännössä yksityinen taho oli tekemässä viranomaisille kuuluvaa päätöstä. Tapauksen noloutta lisäsi se, että 39 000 euron hinnalla ostetut lakineuvot osoittautuivat vääriksi. Kaiken huipuksi ministeriö julkaisi vielä KHO:n päätöksen jälkeenkin tietoja vain tipoittain.

Vahinko on jo tapahtunut eikä rahoja saa enää pois. Tämä oli kuitenkin oikein malliesimerkki siitä, miten lain ei annettu rajoittaa poliittisesti tarkoituksenmukaiseksi katsottua päätöstä. Haluttiin tehdä salassapitopäätös ja sitä tukevasta tekstistä maksettiin. Tukkapöllyähän siitä seurasi oikeuskanslerin nuhteiden muodossa.

Apulaisoikeuskansleri puolestaan katsoi, että ministeri Heidi Hautalan toiminnassa ei ollut mitään laitonta. Rikosilmoituksen tekemisen tarpeellisuuden punninta kuuluu omistajaohjauksesta vastaavan ministeri toimivaltaan. Päätös rikosilmoituksen tekemättä jättämisestä aktivisteja vastaan oli normaalia asianomistajan harkintaa. Aivan samalla tavalla myös yksityinen ihminen voi tehdä tai jättää tekemättä ilmoituksen asianomistajarikoksesta. Jos ministeri olisi puuttunut jo alkaneeseen esitutkintaan tai syyttäjän ja tuomioistuimen toimintaan yksittäistapauksessa, niin vasta se olisi ollut laitonta.

Tämänkin olisi voinut jokainen lakia tunteva kertoa ja niin se kerrottiinkin. Katainen ei kuitenkaan malttanut odottaa asian lainmukaista ratkaisua, vaan suorastaan joudutti Hautalan eroa kieltäytymällä tukemasta oman hallituksensa ministeriä. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ohitti taas lain ja Hautala katsoi parhaaksi erota.

Näinhän siinä käy, kun legalismi korvataan poliittisella tarkoituksenmukaisuudella eli suomeksi sanottuna toimitaan ihan perstuntumalta. Tulee virhetä ja poliittisia ruumiita. Lisää tulee, kunhan kunta- ja sote-uudistuksista tehdyistä kanteluista saadaan päätöksiä.

Hallituksen olisi hyvä välillä muista Perustuslain 2 §:n 3 momentin sisältämä oikeusvaltioperiaate. Se kuuluu näin:

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Se ei ehkä ole positiivisesti pöhisevan ja tekemisen meiningillä röytävän hallituksen mielestä trendikästä, mutta se nyt kuitenkin sattuu olemaan perustuslakiin kirjattu tosiasia.

Kommentit (1)
  1. Kristine von Denffer
    25.10.2013, 09:50

    Hyvä kirjoitus, Sakari! Summa summarum, meillä on lain yläpuolelle asettunut epärehelline ja salaileva hallitus, joka kaiken lisäksi on tehnyt ja edelleen tekee suuria virheitä jatkuvalla syötöllä tehden Suomen tulevaisuuden yhä vaikeammaksi meidän lapsille ja tuleville sukupolville. Myös eduskunta on valitettavasti täynnä poliittisia syöttiläitä, jotka käyttävät työaikansa verkostoitumalla samanhenkisten tyyppien kanssa, vain omaan napaansa tuijottaen.
    Valitettavasti kaken surkeuden syy on vaalikarjassa, joka on Suomessakin näkjän täysin höynäytettävissä kerta toisensa jälkeen. Älyllistä laiskuutta ja perisyntistä tyhmyyttä? Näin se on nähtävä!

Kommentointi suljettu.