Minne he katosivat?

Parin kuukauden välein julkaistaan Tilastokeskuksen työllisyystilasto ja aina siitä saadaan jonkinlainen uutinenkin. Näin siitä huolimatta, että tämä kyselytutkimuksena laadittu tilasto ei kerro työttömien todellista määrää ja on verrannollinen vain samalla tavalla laadittujen aiempien tilastojen kanssa. Tästä tilastollisesta pupusta olen kertonut ennenkin.

Katsotaan nyt kuitenkin sanomalehti Karjalaisen uusimmasta tilastosta laatimaa paperilehden uutista. Sen otsikon mukaan pitkäaikaistyöttömyys Pohjois-Karjalassa väheni. Kesäkuussa maakunnassa oli 117 pitäaikaistyötöntä vähemmän kuin toukokuussa. Työttömiä oli yhteensä 11 923 eli 16,1 % työvoimasta. Työttömien kokonaismäärä on vähentynyt vuodessa 146 henkilöllä.

Tämä vaikuttaa hyvältä uutiselta ja sen perusteella voisi päätellä ihmisten saaneen ihan oikeita palkkatöitä. Tuskin kuitenkaan ovat.

Tilasto ei kerro kuolleiden määrää. Heistä ei sen enempää, koska jo Raamatunkin mukaan kuolleet eivät tiedä mitään eikä heillä ole mitään osuutta mihinkään, mikä tapahtuu tämän auringon alla.

Elävät ovat päätyneet aktivoitaviksi. Pohjois-Karjalan työttömien aktivointiaste on maan korkein eli 12,3 % on aktivointitoimien piirissä. Koko maan aktivointiaste on 7,8 %. Pohjois-Karjalan työttömät ovat siis päätyneet työvoimahallinnon konsulttifirmoilta ostamille himpulapimpula -kursseille opettelemaan tukan kampaamista ja käsipäivän sanomista. Tätä sanotaan työmarkkinavalmiuden kehittämiseksi ja urapolun esiin lakaisemiseksi.

Erityisesti näin kesäaikaan vielä useammat ovat päätyneet kuntouttavaan työtoimintaan tekemään palkatonta työtä kuntien puistoissa ja muilla viheralueilla. Kun näette ruohonleikkaajan tai raivaussahan heiluttelijan pitävän taukoa, niin käykääpä kysymässä maksetaanko hänelle palkkaa. Todennäköinen vastaus on, että niitä yhdeksän euron orjiahan tässä ollaan. Tietenkin voitte myös saada turpiinne, jos kysytte asiaa ivalliseen sävyyn tai kehutte oman kuntanne työllistämispolitiikan toimivuutta.

Tiedän toistavani itseäni. Niin tekevät myös kaikki ne, jotka nyt älähtävät tapansa mukaan, että onhan se nyt parempi tehdä yhteiskunnalta saamansa rahan eteen työtä kuin maata kotisohvalla kaljaa litkimässä ja syrjäytymässä.

Nämä älähtäjät ovat yleensä niitä yhteiskunnan tukipylväiksi itsensä mieltäviä, jotka kuvittelevat oman työpaikkansa olevan taattu. Ei se ole. Jos minä jotain olen elämässä oppinut, niin ainakin sen, että kenelle tahansa voi sattua ihan mitä tahansa ihan milloin tahansa. Tämän päivän järjestelmäasiantuntija voi olla huomisen päivän palkaton ruohonleikkaaja, jota aktivoidaan teettämällä hänellä raskasta työtä ilman palkkaa. Ja tilastot kaunistuvat.

Kommentit (16)
  1. Helka Hirvonen
    23.7.2014, 10:07

    Kiitos nasakasta ja todellisuutta vastaavasta kirjoituksesta.
    Urasuunnittelukursseja järjestetään jo koulutetuille, alansa osaajille. Eräs tällainen henkilö, jolla riitti vielä huumorintajua sanoi : “Nyt olen ammattitaitoinen urasuunnittelija.” Vaan kuinka suunnitella uraa, tai elämäänsä, kun ei ole vakituista tai sellaiseksi oletettua työpaikkaa.
    Silloin kun on tukikelpoinen työtä on tarjolla, työnsä osaajaksi sekä kaikinpuolin työssä ja työympäristössään viihtyväksi, todettu nuorehko mies.
    Opintolainat kasvavat korkoa eikä niitä yhdeksän euron päiväpalkoilla maksella.

    Viimesyksynä seurasin parkkipaikalla lehtien puhaltelijaa. Tustin tajusi, että puhui ääneen… “vittu, vittu…. perkele… “. Tunnetila ainakin kävi kysymättäkin selväksi.

  2. olenkin aina ihmetellyt että millä ajalla ja varsinkin rahalla
    nykyajan työttömät niitä duuneja hakee ?
    jokainen hetkeekään työttömänä ollut huomaa hyvin nopeasti
    ette pelkällä sähköpostin lähettelyllä duuneja irtoa
    ja jos sattuukin niin hienosti että pääsee haastatteluun
    pitää sinnekin pääsemiseksi olla jonkin verran säästöjä että sinne pääsee
    pahimmassa/parhaassa tapauksessa näitä haastatteluita
    tulee työttömyysraha jakson aikana useampiakin
    ainakin omalla kohdalla silloin mentiin jos ruoka pudjetin puolelle

    eli jos siinä vielä pitäisi olla aktivointi työllistettynä voisi työn haku jäädä tois arvoiseksi.
    monesti työllistäminen lisää työttömän kuluja enemmän kuin tuo 9€ päivä
    työn hakeminen on sitä työttömän työtä ja voin sanoa että se kyllä käy työstä kun sitä tosissaan tekee !

    ja nyt en puhu mistään ansiosidonnaisista korvauksista !

Kommentointi suljettu.