Minne he katosivat?

Parin kuukauden välein julkaistaan Tilastokeskuksen työllisyystilasto ja aina siitä saadaan jonkinlainen uutinenkin. Näin siitä huolimatta, että tämä kyselytutkimuksena laadittu tilasto ei kerro työttömien todellista määrää ja on verrannollinen vain samalla tavalla laadittujen aiempien tilastojen kanssa. Tästä tilastollisesta pupusta olen kertonut ennenkin.

Katsotaan nyt kuitenkin sanomalehti Karjalaisen uusimmasta tilastosta laatimaa paperilehden uutista. Sen otsikon mukaan pitkäaikaistyöttömyys Pohjois-Karjalassa väheni. Kesäkuussa maakunnassa oli 117 pitäaikaistyötöntä vähemmän kuin toukokuussa. Työttömiä oli yhteensä 11 923 eli 16,1 % työvoimasta. Työttömien kokonaismäärä on vähentynyt vuodessa 146 henkilöllä.

Tämä vaikuttaa hyvältä uutiselta ja sen perusteella voisi päätellä ihmisten saaneen ihan oikeita palkkatöitä. Tuskin kuitenkaan ovat.

Tilasto ei kerro kuolleiden määrää. Heistä ei sen enempää, koska jo Raamatunkin mukaan kuolleet eivät tiedä mitään eikä heillä ole mitään osuutta mihinkään, mikä tapahtuu tämän auringon alla.

Elävät ovat päätyneet aktivoitaviksi. Pohjois-Karjalan työttömien aktivointiaste on maan korkein eli 12,3 % on aktivointitoimien piirissä. Koko maan aktivointiaste on 7,8 %. Pohjois-Karjalan työttömät ovat siis päätyneet työvoimahallinnon konsulttifirmoilta ostamille himpulapimpula -kursseille opettelemaan tukan kampaamista ja käsipäivän sanomista. Tätä sanotaan työmarkkinavalmiuden kehittämiseksi ja urapolun esiin lakaisemiseksi.

Erityisesti näin kesäaikaan vielä useammat ovat päätyneet kuntouttavaan työtoimintaan tekemään palkatonta työtä kuntien puistoissa ja muilla viheralueilla. Kun näette ruohonleikkaajan tai raivaussahan heiluttelijan pitävän taukoa, niin käykääpä kysymässä maksetaanko hänelle palkkaa. Todennäköinen vastaus on, että niitä yhdeksän euron orjiahan tässä ollaan. Tietenkin voitte myös saada turpiinne, jos kysytte asiaa ivalliseen sävyyn tai kehutte oman kuntanne työllistämispolitiikan toimivuutta.

Tiedän toistavani itseäni. Niin tekevät myös kaikki ne, jotka nyt älähtävät tapansa mukaan, että onhan se nyt parempi tehdä yhteiskunnalta saamansa rahan eteen työtä kuin maata kotisohvalla kaljaa litkimässä ja syrjäytymässä.

Nämä älähtäjät ovat yleensä niitä yhteiskunnan tukipylväiksi itsensä mieltäviä, jotka kuvittelevat oman työpaikkansa olevan taattu. Ei se ole. Jos minä jotain olen elämässä oppinut, niin ainakin sen, että kenelle tahansa voi sattua ihan mitä tahansa ihan milloin tahansa. Tämän päivän järjestelmäasiantuntija voi olla huomisen päivän palkaton ruohonleikkaaja, jota aktivoidaan teettämällä hänellä raskasta työtä ilman palkkaa. Ja tilastot kaunistuvat.

Kommentit
  1. 1

    Helka Hirvonen sanoo

    Kiitos nasakasta ja todellisuutta vastaavasta kirjoituksesta.
    Urasuunnittelukursseja järjestetään jo koulutetuille, alansa osaajille. Eräs tällainen henkilö, jolla riitti vielä huumorintajua sanoi : ”Nyt olen ammattitaitoinen urasuunnittelija.” Vaan kuinka suunnitella uraa, tai elämäänsä, kun ei ole vakituista tai sellaiseksi oletettua työpaikkaa.
    Silloin kun on tukikelpoinen työtä on tarjolla, työnsä osaajaksi sekä kaikinpuolin työssä ja työympäristössään viihtyväksi, todettu nuorehko mies.
    Opintolainat kasvavat korkoa eikä niitä yhdeksän euron päiväpalkoilla maksella.

    Viimesyksynä seurasin parkkipaikalla lehtien puhaltelijaa. Tustin tajusi, että puhui ääneen… ”vittu, vittu…. perkele… ”. Tunnetila ainakin kävi kysymättäkin selväksi.

  2. 2

    joku vaan sanoo

    olenkin aina ihmetellyt että millä ajalla ja varsinkin rahalla
    nykyajan työttömät niitä duuneja hakee ?
    jokainen hetkeekään työttömänä ollut huomaa hyvin nopeasti
    ette pelkällä sähköpostin lähettelyllä duuneja irtoa
    ja jos sattuukin niin hienosti että pääsee haastatteluun
    pitää sinnekin pääsemiseksi olla jonkin verran säästöjä että sinne pääsee
    pahimmassa/parhaassa tapauksessa näitä haastatteluita
    tulee työttömyysraha jakson aikana useampiakin
    ainakin omalla kohdalla silloin mentiin jos ruoka pudjetin puolelle

    eli jos siinä vielä pitäisi olla aktivointi työllistettynä voisi työn haku jäädä tois arvoiseksi.
    monesti työllistäminen lisää työttömän kuluja enemmän kuin tuo 9€ päivä
    työn hakeminen on sitä työttömän työtä ja voin sanoa että se kyllä käy työstä kun sitä tosissaan tekee !

    ja nyt en puhu mistään ansiosidonnaisista korvauksista !

  3. 3

    Eila Syrjälä sanoo

    Pidän noista Raamattu-sitaateistasi.
    Tuota noin.
    Kun huomaa tulleensa palkattomaksi työntekijäksi, menee sitten niihin ”töihin”, vai mitä. Mutta miten kovasti pitää raataa? Onko hommassa tulosvastuu? Jospa työnantaja on maksavinaan palkkaa ( tuo 9e ) ja työntekijä puolestaan on tekevinään töitä?
    Vai katsotaanko työn tulosta ja jos se ei riitä, toimeentulotuki otetaan pois?
    Onko tästä vielä ollut juttua missään?

    • 3.1

      Saku Timonen sanoo

      En ole ainakaan kuullut tapauksesta, jossa laiskottelu olisi katsottu työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymiseksi. Periaatteessa sekin on tietysti mahdollista.

      • 3.1.1

        Vain ihminen sanoo

        ”On menettelyllään aiheuttanut sen että toimenpide on jouduttu keskeyttämään”, tai suunnilleen noin luki omassa työvoimapoliittisessa lausunnossani joskus vuosia sitten. Siitä lähtien karenssissa. Yritin parhaani mutta minkäs sille voi ettei työkykyni ole parhaasta päästä, paperilla se kyllä on. Välillä on otettu 20% viimesijaisesta tukimuodostakin, se ei ole ollut omiaan parantamaan asiaa millään tavalla.

        Yritin saada monelta eri lääkäriltä lausuntoa että toistuvien parin tunnin yöunien jälkeen väsyy, ei vain jaksa. Sanoivat ettei sellaista voi kirjoittaa, lääkkeitä olisi saatavissa. Kokeilin erilaisia pillereitä sitten, monesta oli apua viikoksi tai kahdeksi, sen jälkeen vain entistä pahempi ongelma. Tietääkseni sadattuhannet suomalaiset kuitenkin sinnittelevät juuri noiden lääkkeiden avulla, saman verran masennuslääkkeiden ja sitten on tietenkin vanha konsti eli alkoholi. Mielestäni nuo kaikki mainitut ovat lyhytnäköistä ajattelua. Ikään kuin vikaa ei haluttaisi korjata tai se olisi tahallaan aiheutettu ja erilaisten ihmeaineiden kauppa käy hyvin. Näin siis jos työelämää verrataan koneeseen tai moottoriajoneuvoon. Nyt pitäisi sitten vaihtaa tai remontoida koko moottori mutta haluja siihen ei ole. Matka tyssää kyllä ennen pitkää. Silloin nuo ihmekonsultit ja kaupparatsut ovat jo poissa, matkustajat voivat vain syytellä toinen toistaan.

  4. 4

    167-176 sanoo

    Lain mukaan ja teoriassa ei tulosvastuuta eikä työn tekemisen pakkoa noissa orjatöissä ole, käytännössä sellainen asetetaan jollain ”sopimuksella” joka ei ole sopimus koska se on allekirjoitettava peräti kahden rangaistuksen uhalla, karenssin ja toimeentulotuen alentamisen. Jos työnantajalla on jotain muita vaatimuksia kun paikallaolopakko niin silloin on PALKATTAVA työntekijä. Tuo on hyvä muistaa silloin kun virkailija vaatii pidempää työpäivää ja viikkoa kun lain minimi on 4 tuntia yhtenä päivänä viikossa vaikka joihinkiin lakiin perustumattommiin ohjeisiin vetoamalla vaaditaan enemmän tunteja.

    Elinalle tiedoksi ettei työnantaja maksa tuota yhdeksää euroa vaan veronmaksajat.

    Varmaan työn tulostakin on katsottu ja laiskottelu tulkittu työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymiseksi. Tuollainen temppu voidaan tehdä vain niille joiden ei oleteta tuntevan oikeuksiaan eikä varsinkaan hakevan niitä oikeustitse. Jossain oikeus- ja sivistysvaltiossa saattaisi yksikin oikeuden päätös lopettaa tuollaiset touhut kokonaan, mutta ei Suomessa. Silti virkailijat valitsevat nuo orjat huolella että laiton meno voi jatkua, vaikka eivät he tunne toimivansa väärin vaan hokevat sitä iänikuista jargoniaan työn autuaaksi tekevästä voimasta, aivopestyjä raukkoja ovat.

    • 4.1

      Eila Syrjälä sanoo

      Niinhän minä sanoin – on maksavinaan ;P

      Oikeudettomuus on kauhistuttava asia.

  5. 5

    167-176 sanoo

    Sori Eila että tituleerasin sinua Elinaksi, toivottavasti sinä et tykkää siitä huonoa. Eila on hyvä nimi vaikka alkaakin kieltosanalla mutta jatkuu viikonpäivän lyhenteellä joka on erään laulun sanoin päivistä kaikkein parhain. Minuakin voi kutsua 761-167:ksi vaikka koplakaverini oikea 761-167 ei siitä tykkääkkään. Erehdys on mahdollista koska ollaa niin saman näköisä ja joillain on huono numeromuisti.

    Tuota numerosokeutta ilmenee työttömyystilastoissa jatkuvasti koska oikea työttömien määrä ja paljon muitakin tosiasoita yrittään salata. Salaaminen on typerää ja ei onnistu tällaisina aikoina huonostikkaan.

  6. 6

    Työvalmentaja sanoo

    Pitkään työttömänä ollut Tero oli 28-vuotias, valmistunut aikaisemmin tradenomiksi 24-vuotiaana, mutta ei ollut saanut koskaan koulutusta vastaavia töitä. Tero oli tehnyt muutaman lyhyen työpätkän raksalla, kaupan kassalla, ja sitten apupoikana varustamolla. Taas tuli pitkä työttömyysjakso ja jostakin syystä mitään työtä ei oikein tahtonut löytyä. Työkkärissä huomattiin pian Teron olevan ns. ”vaikeasti työllistettävä tapaus” ja Tero siirrettiinkin pian työvoiman palvelukeskukseen, jossa hänellä oli mahdollisuus saada pitkäaikaistyöttömien ongelmiin perehtyneiden erikoisasiantuntijoiden apua.

    TYP:issä Tero tapasi työvoimaneuvojia, joiden kanssa päätettiin, että Tero ohjattaisiin kuntouttavaan työtoimintaan. Se olisi ollut työkoneiden pesua painepesurilla ynnä muuta työtä, jossa Tero olisi oppinut ahkeruutta ja työelämän perusteita.

    Mutta Terolla oli kiero loispummityöttömän luonne. Hän halusi mielummin pelata kotona pleikkaria ja runkata sen sijaan, että olisi mennyt kuntouttavaan työtoimintaan ja tehnyt töitä. Kun tuli aika pistää nimikirjoitus työnhakusuunnitelmaan, Tero sähähti työvoimaneuvojalle: ”minähän en mihinkään orjatyöhön mene”. Tero lähti virastolta ovet paukkuen.

    Päättäväinen virkailija näki, että kyseessä oli ns. ”työtön lusmu”, ja hän pistikin e-mailin KELA:an, jotta nämä lähestyisivät Teroa omilla kirjeillään. KELA lähetti Terolle kirjeen, jossa ilmoitettiin, että työttömyyskorvauksen maksu loppuu.

    Vasta nyt Tero tajusi, että tuli tehtyä virhe. Tero meni paniikkiin. Terolla oli velkoja. Asunto menisi. Hän soitti hätääntyneenä TYP:piin ja pyysi saada tavata työvoimaneuvojaa. Virkailija ilmoitti, että yleensä hän ei tällaisiin pyyntöihin suostu, mutta jos Tero osoittaa nöyryyttä, niin ehkäpä tämän kerran.

    Sovittuna ajankohtana Tero meni taas TYP:piin, ja sanoi työvoimavirkailijalle:

    ”antakaa anteeksi, haluan sittenkin osallistua kuntouttavaan työtoimintaan”

    Virkailija mietti pitkään ja sanoi sitten vakaasti:

    ”olen päättänyt antaa sinulle karenssin lisäksi muutaman muun mahdollisuuden.”

    ”Minkä mahdollisuuden?”, kysyi Tero.

    Virkailija asetti verkkaisesti pöydälle kolme esinettä:
    1) saunakauha (jossa puinen kahva),
    2) puinen hillosurvin, ja
    3) puinen viestikapula.

    Hän sanoi ”Karenssin lisäksi sinä voit valita näistä kolmesta pöydällä olevasta esineestä yhden. Tai sitten valitse karenssi, jos mikään näistä vaihtoehdoista ei miellytä.”

    Virkailija käski myös Teron vetää housut kinttuun ja mennä polvilleen lattialle ja kumartua eteenpäin. Tällä kertaa Teron ei parannut kiukutella. Tero teki työtä käskettyä, sillä nyt ei ollut varaa ottaa rangaistuskarenssia. Tero ajatteli, ettei voinut mitenkään ottaa karenssia, joten hän totteli.

    Virkailija kysyi: ”Minkä esineen valitset?”

    Tero oli housut kintuissa kontallaan lattialla. Hän alkoi miettimään, minkä esineen valitsisi.

    Tero valitsi puisen saunakauhan. Työvoimavirkailija kuvasi videolle, kun Tero työnsi saunakauhan persereikäänsä. Myöhemmin virkailija lähetti videon kaikille työkavereilleen sähköpostin liitteenä.

    PS.
    Samassa virastossa on töissä erittäin hyvä tuttavani, Sirpa. Hänkin on työvoimavirkailija. Hän kertoi minulle, että oli kuullut Teron vierailun aikana viereisestä huoneesta litinää, rutinaa, huutoja ja parahduksia. Parahduksista ilmeni sekä tuskaa että nautintoa. Hän oli myös kuullut, kuinka virkailija komensi asiakasta: ”ponnista!, ponnista!”. Hän oli silloin vaan ajatellut jotain hörhöä siellä opastetaan ja että outoa meininkiä, mutta ei ollut mennyt katsomaan, eikä ollut reagoinut sen enempää.

    Vasta kun kaksi viikkoa myöhemmin muut työvoimavirkailijat saivat videon, jossa Tero työnsi saunakauhan persereikäänsä, kaikki tajusivat, mitä oli tapahtunut. Työvoimavirkailijat saivat todella makeat naurut TYP: in kahvipöydässä, kun alkoivat puhua Teron tapauksesta. Kun Sirpa näytti minulle ja yhteisille ystävillemme tuon Terosta kuvatun videon, saimme kaikki todella makeat naurut.

    • 6.1

      toope sanoo

      Pitääkö työvoimahallinnon palvelukseen päätyäkseen olla jonkinsortin sadisti?

  7. 7

    Pekka sanoo

    Pakkotyöstä kieltäytymisen perusteella toimeentulotuen alentaminen tai sen epääminen ovat perustuslain vastaisia tekoja. Viranomainen ei voi myöskää uhata perustuslain vastaisilla toimenpiteillä, joten kaikkinainen painostaminen pakkotyöhön on lain vastaista.

    Tulkitsenko jotenkin väärin tätä asiaa?

    ”Perustuslaki 19 §

    Oikeus sosiaaliturvaan

    Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

    Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

    …”

    • 7.1

      Saku Timonen sanoo

      Valitettavasti lainsäätäjä on katsonut, että myös alennettu toimeentulotuki antaa perustuslain mukaisen perustoimeentulon turvan.

  8. 8

    Papi sanoo

    Epämääräisiä ovat ne tavat, joilla noita tilastoja ja lukuja laaditaan. Kaikki varmaan tietävät tasan tarkkaan oikeat ja reaaliset lukemat. Työttömyys on suuri ongelma, niin henkilökohtaisella tasolla, kuin yhteiskunnallisesti. Joku tilanteesta hyötyy, toisen hävitessä. Tasapeliä harvemmin tulee nykyään.

  9. 9

    töytön sanoo

    Niinpä. Joku 600 000 vois olla jo sinne päin kun laskee ”kuntoutettavat” ja työnkokeilijat sun muut poissa kokonaan tilastoista. Ihan kovapalkkaisija duuneja näillä ns. pöydän toisella puolella istujilla.

  10. 10

    töytön sanoo

    Suomen mittakaavassa. Luin vasta nyt itse kirjoituksen, anteeksi.