Suolavettä ja juridiikkaa

Talvivaaran kaivoksen vesitase pahenee koko ajan ja kevään edistyessä näyttää vääjäämättömältä, että vesien säilömiseen tarkoitettu 13 miljoonan kuution allaskapasiteetti ei tule riittämään.

Nyt Talvivaaran kaivosalueella on säilöttynä 9,5 miljoonaa kuutiota enemmän tai vähemmän likaantuneita vesiä.

Näin kertoi Kainuun Sanomat Talvivaara käsittelevässä jutussaan. Vihreä Lanka puolestaan kertoo, että valtion syliin putosi odotettua paljon pahempi pommi. Koko kaivos on päästetty rappiotilaan.

Kaivokseen mahtuu kaikkiaan 13 miljoonaa kuutiota jätevettä ja sitä on siellä jo 9,5 miljoonaa kuutiota. Jätevesi on sulfaattipitoista ja Wikipedian mukaan sulfaatti on rikkihapon suola. Kaivoksessa lilluu siis suolavettä ja lisää kertyy koko ajan. Keväällä vesimäärä tietenkin lumien sulaessa lisääntyy. Suola liukenee veteen ja suolapitoisuus laimenee, mutta suolan määrä pysyy siitä huolimatta samana. Joku kemiaa enemmän ymmärtävä selittäköön tämän, minä keskityn juridiikkaan.

Sitä sulfaattia saa luvan mukaan laskea luontoon 1 300 tonnia vuodessa ja tämän vuoden kiintiöstä on puolet jo käytetty. Kevään kuluessa sulfaattipitoinen vesi on pakko saada jonnekin. Talvivaaran puhdistamot eivät toimi. Itse asiassa siellä ei koskaan ole ollutkaan mitään varsinaista puhdistamoa, vaan enimmät kokkareet on seulottu pois laskemalla vesi kalvojen läpi. Nyt tämäkään menetelmä ei toimi.

Mitä vedelle siis tehdään?

Se lasketaan tietenkin luontoon ja ministeri Jan Vapaavuori jo kertoikin Kainuun Sanomien jutussa miten se tehdään laillisesti. Jätevedet päästetään ”hallitusti” ympäristönsuojelulain 123 §:n mukaan ilmoitusmenettelyllä.

Nyt joku muistaa, että oikeus on kieltänyt Talvivaaraa käyttämästä tätä poikkeuksellisen tilanteen mahdollistavaa toimintaa. Syynä kieltoon oli se, että Talvivaara käytti poikkeusmahdollisuutta ihan rutiininomaisesti päästäkseen eroon jätevesistään, joita se ei kyennyt puhdistamaan.

Oikeus kielsi, mutta se tapahtui vanhan lainsäädännön aikana. Ympäristölaki päivitettiin 27.6.2014 ja aiemmin lain 62 §:ssä ollut poikkeuksellinen tilanne on nyt 123 §:ssä. Oikeus kielsi vanhan lain 62 §:n mukaisen poikkeusjuoksutuksen, mutta ei ole kieltänyt uuden lain 123 §:n mukaista täsmälleen samaa toimintaa.

Niinpä valvontaviranomaiset tulevat lähiaikoina saamaan ilmoituksen, että kohta rupea sitten suolavettä tulemaan tämän lainkohdan nojalla:

Jos onnettomuudesta, ennakoimattomasta tuotantohäiriöstä tai muusta niihin rinnastettavasta yllättävästä, toiminnasta riippumattomasta poikkeuksellisesta syystä taikka rakennelman tai laitteen purkamisesta luvanvaraisessa tai rekisteröitävässä toiminnassa aiheutuu päästöjä tai syntyy jätettä siten, että aiheutuu tilanne, jonka vuoksi ympäristölupaa tai toimintaa koskevan valtioneuvoston asetuksen vaatimuksia ei voida noudattaa tai tilanne, jossa voi aiheutua välitöntä ja ilmeistä ympäristön pilaantumisen vaaraa tai jätteen määrän tai ominaisuuksien vuoksi tavanomaisesta poikkeavia toimia jätehuollossa, on toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan ilmoitettava tapahtuneesta viipymättä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, taikka valtion valvontaviranomaiselle, jos valtion ympäristölupaviranomainen myöntää toimintaan ympäristöluvan, tai 116 §:n 2 momentin mukainen ilmoitus on tehty valtion valvontaviranomaiselle. Toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan on viipymättä ilmoituksen jälkeen toimitettava viranomaiselle suunnitelma, jonka mukaisesti toiminnan päästöjä ja jätteitä sekä niistä aiheutuvaa ympäristön pilaantumista voidaan rajoittaa poikkeuksellisen tilanteen aikana.

Lähijärvet muuttuvat suolaisiksi, mutta kaikki tapahtuu ihan lain mukaan.

Noita kahta lakipykälää voi vertailla myös tästä Jakke Mäkelän ansiokkasta blogista.

Kommentit
  1. 1

    Wonderwoman sanoo

    Miksi?

    Miksi tämä soppa syntyi, ja ainoa asian esiintuonut huolestunut kansalainen yritettiin vaientaa mm. kieltämällä pääsy mittaamaan saastuneita ympärisön vesistöjä?

    Kuka hyötyi?

    Panin merkille, että samaan aikaan, kun some-uutisointi Talvivaaran aiheuttamista ympäristötuhoista alkoi lisääntyä syntyi myös piiri-pieni-pyörii -leikki kaikesta vastuussa olevien herrojen palleilla. Sattumaako?

    Rikoksella saatu hyöty ulosmitattava valtiolle. Aivan sama, vaikka kirjat olisi Liechtensteinissa tai omaisuus siirretty vaimon nimiin erossa.
    Kyseessä on törkeä ympäristörikos, joka vaikuttaa erittäin laajalla alueella.
    Kaikki vastuulliset vastuuseen! Virkamiehistä lähtien…

    • 1.1

      Istu ja pala sanoo

      Siitä hyötyi se sisäpiiri joka osti ja myi osakkeita sopivaan aikaan ja temppu oli mahdollinen koska suomalaisiin on saatu iskoistettua harha siitä että järjestelmä on erehtymätön. Valtio lähti kerrankin mukaan kaivostoimintaan kun se oli helppoheikin järjestämää, touhussa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

  2. 2

    Pera sanoo

    Taitaa olla hyvinkin yleinen käytäntö Suomessa, että kun kansalaiset osaavat vedota lain täsmälliseen kirjaimeen, niin tuossa tilanteessa alakynteen jäävä viranomainen säätääkin lakiin uuden pykälän, millä entinen laki kumotaan. Ja tietenkin sillä tavalla, että kansalaisen edellinen vetoaminen lakiin vesittyy – ellei suorastaan suolaudu.

    • 2.1

      Istu ja pala sanoo

      Niin, se on yksi niistä keinoista joilla korruptiota ei mukamas ole. Se on tehty ja tehdään aina tarpeen tullen lailliseksi ihan suit sait. Vieläpä kaikessa mediahiljaisuudessa, samalla jotenkin ihan käsittämättömästi onnistuen pitämään yllä mielikuvaa sananvapauden mallimaasta.

  3. 3

    Jouni Suonsivu sanoo

    Talvivaarassa käytetään ns. bioliuotusmenetelmää, jonka vuoksi rikkihappoa käytetään – ja massiivisia määriä. Australiassa bioliuotusta kokeiltiin ns. Radio Hill -projektissa, mutta siitä jouduttiin luopumaan, koska vesiä ei kyetty hallitsemaan, aivan kuten ei kyetä hallitsemaan myöskään Talvivaarassa.

    En tunne kyseisen australialaisen kaivoksen vesistöoloja, mutta laajasta mantereesta voidaan yleisesti sanoa, että se on kaikista mantereista kuivin. Talvivaara sijaitsee vedenjakajalla, josta vedet pohjoisessa virtaavat Oulujärveen ja sieltä Perämereen, etelässä vedet virtaavat Suur-Saimaan vesistöön: aluksi saastuu vesireitistö kohti Iisalmea, mutta periaatteessa saastuttamisen jatkuessa massiivisena tuho etenee.

    Talvivaaran malmio on tunnettu vuosikymmeniä, mutta sitä ei ole otettu käyttöön, koska pitoisuudet ovat suhteellisen matalat. Juuri tämän vuoksi siellä turvauduttiin bioliuotusmenetelmään, joka johtaa vesistöjen suolaa(ntu)miseen.