Se sanomisen vapaus

Viettämällä viisi vuorokautta Kainuun korvessa saa mukavasti etäisyyttä sosiaalisessa mediassa pyöriviin aiheisiin. Nettiyhteyttä älypuhelimella ja iPadilla on pakko rajoittaa, sillä akut ja varavirtalähteet eivät kauan kestä. Lisäksi matkaradiosta kuulee tärkeimmät uutiset.

Kuluneen viikon tärkein uutinen tuntui ehdottomasti olevan sananvapaus. Eikä kenen tahansa sananvapaus, vaan ennen kaikkea äärioikeiston, MV:n, Rajat kiinni -porukan, Suomi ensin -vouhkaajien ja muiden tuulimyllynlämmittäjien sananvapaus. Se tuntuu olevan vakavasti uhattuna.

MV:n julkaisija Ilja Janitskin määrättiin käräjäoikeudessa ihan odotetusti vangittavaksi heti tavattaessa. Päätös mahdollistaa kansainvälisen virka-apupyynnön ja Janitskinin tuomisen Suomeen. Janitskin ei suostu uskomaan, että kun poliisi kutsuu kuulusteltavaksi, niin silloin tullaan kuulusteltavaksi joko vapaaehtoisesti tai paikalle tuotuna.

Tämä tosiasia on aiheuttanut valtavan metelin. Janitskin on heittäytynyt uhriksi, jota stalinistinen Suomi ja valtamedia vainoavat.

sv-mv

Toinen virkavallan vainon uhri on perussuomalainen vaikuttaja ja Rajat kiinni -porukan näkyvä hahmo Terhi Kiemunki. Hän teki itse omista kirjoituksistaan esitutkintapyynnön ja yllättyi täydellisesti, kun tuleekin saamaan syytteen.

En nyt viitsi ihan suoraan sanoa mielipidettäni itse itsestään esitutkintapyynnön tekevän älynlahjoista, joten totean vain, että sitä saa mitä tilaa. Jussi Halla-aho teki aikoinaan saman tempun kirjoittaessaan ”muutamia täkyjä” valtakunnansyyttäjälle ja sai tuomion KKO:ssa asti.

Sananvapauden marttyyriutta Janitskin ja Kiemunki hakevat. He hakevat itselleen oikeutta sanoa ihan mitä tahansa ihan kenestä tahansa, mutta samalla he toisella kädellä haluavat tukkia kaikkien itsenä kanssa eri mieltä olevien suut. Janitskin yrittää sitä kirjoittamalla törkeitä solvauksia vainoamistaan ihmisistä ja Kiemunki laatimalla kansalaisadressin Palefacen musiikkivideon sensuroimiseksi.

Yksi keino on suora ja julkinen hyökkäys toimittajia kohtaan. Esimerkkiä näyttäköön Suomi ensin -liikkeen pääagitaattori Marco de Wit, joka kuulustelee toimittajat, haukkuu heidät julkisesti, sitten kieltäytyy haastattelusta ja päällee rehvastelee röyhkeydellään. Hänelle ainoa oikea ja luotettava media on MV.

 

Näitä katsoessa tulee väkisin mieleen, että toimittajat ovat joko liian kilttejä tai sitten he hämmentyvät suorastaan uhkaavan hyökkäävää käytöstä. Mielenosoitukset eivät enää suju ilman välikohtauksia poliisin kanssa, mutta niin lienee tarkoituskin. Näin saadaan taas aihetta valittaa stalinistisen valtion virkavallasta ja valtamedian salaliitosta.

MV:n julkaisija Ilja Janitskin menee suuruudenhulluudessaan niin pitäkälle, että julistautuu vallankumousjohtajaksi. Seurakseen hän tuntuu saavan netin tärähteineimmät tapaukset, joten jään mielenkiinnolla odottamaan vallankumouksen alkamista.

14606297_1805619146326380_2148285574890279963_n

Uskokaa tai epäilkää, niin nämä kaikki toimivat yhdessä. Te kuvittelette, että kaikki terhikiemungit, mv:t ja suomalaisuusrajakit ovat epämääräisiä ja sekavia porukoita. Ovat he toki sitäkin, mutta heidän perimmäisenä tarkoituksenaan on horjuttaa luottamusta Suomen viranomaisiin ja kaikkiin tiedotusvälineisiin. En tiedä mitä he olisivat tarjoamassa tilalle, mutta jokaisesta riippuu se, miten he aikeissaan onnistuvat. Yllättävän monet lähtevät sokeina seuraamaan näitä pillipiipareita, vaikka heidän tarjoamastaan päämäärästä ei ole mitään tietoa.

Nyt sanotte, että minä olen korvessa ruvennut näkemään salaliittoja. Eikö mitä. Minä näe vain lukuisin sitein toisiinsa yhdistyneitä omaneduntavoittelijoita, jotka ruokkivat omaa egoaan sekä taloudellisia ja poliittisia intressäjään paukuttelemalla tahallisesti lainsäädännön rajoja.

Pohjimmiltaan he eivät ole kiinnostuneita turvapaikanhakijoista, maahanmuuttopolitiikasta tai mistään muustakaan asiasta, josta meuhkaavat. Tällaiset ihmiset ovat aina kiinnostuneita vain omasta itsestään ja he tempaavat ratsukseen ihan minkä tahansa kulloinkin esillä olevan asian. Asiaksi kelpaavat vaikka tuulimyllyjen rajäyttämät lepakot, jos mitään muuta ei satu juolahtamaan mieleen.

Ihan mikä tahansa asia, jolla he saisivat kansan seuraamaan itseään. He tarvitsevat vastapainokseen jonkun, joka esittää tämän kysymyksen:

aa

Kuva: Goscinny & Tabary: Ahmed Ahne, Hulluttelupäivä.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Törkykommentoijille saatan tehdä saman tempun kuin Maria Pettersson.

 

 

Kommentit
  1. 1

    Mirjami Virtanen sanoo

    Ei nyt niin blogiin liittyen, mutta konkreettinen megafonin särkeminen on näköjään vain kunniaksi tekijälleen. Nuo piirit näyttävät ylpeilevän teollaan. Minusta ei johtajahahmo Huuhtasestakaan anna hyvää kuvaa, että rehvastelee asialla, kuten rehvasteli myös taannoisella muurin tekemisellä naisen eteen. Olkoon nainenkin provosoija, muurin tekeminen spontaania kiusantekoa, mutta sillä kehuminen jo ylittää minusta vakavasti otettavien ihmisten rajan. Puhumattakaan siitä, että Wit on tehnyt kirjelmää, kun oli väärä kenttäjohtaja Siilinjärvellä, olisi pitänyt olla mielenosoittajia tukeva poliisi, ei vain järjestystä ylläpitävä.

    • 1.1

      Joni Pelkonen sanoo

      Tuossahan on otettu taas yksi askel pelkästä puheesta kohti toimintaa. En usko että näillä tyypeillä on mitään rajoja siinä mitä *haluaisivat* tehdä, lähinnä siinä mitä uskaltavat tehdä, tai ainakin mitä haluaisivat jonkun tekevän, itse kun eivät uskalla. Puheet todistavat, mitä he haluaisivat tehdä, tai jonkun toisen tekevän. Kun ensimmäinen siirtyy sanoista tekoihin, uskaltavat sitten muutkin.

  2. 2

    Jouko Norvapalo sanoo

    Jotenkin tuntuu, että nuo Suomi Ensin ja muut rajakit ovat todella jotain pellehermanneja (anteeksi tuttu tv-hahmo ei ole tarkoitus lokata). Kaikki mitä kellokkaan Janitskin, Kiemunki ja hauturi de Wit sanovat menee perille ilman suodatinta ja faktojen tarkistusta.

    No marttyyrin sädekehän saa tietyissä junttipiireissä, jos pitää riittävästi mekkalaa ja jakelee helmiä sioille.

    • 2.1

      Jouko Norvapalo sanoo

      Ei lokata vaan loukata, alkaa ikämiehellä tuo kirjoitusten tarkistus pätkiä 😉

  3. 3

    Pekka Virtanen sanoo

    Kuulusteluissa ei tarvitse sanoa mitään muuta kuin ”en kommentoi”. Eikö näitä kahta sanaa olisi Janitskinin tapauksessa voinut kysyä video nouvottelun keinoin?
    Yritysmaailmassa tehdään miljoonien diilejä etäyhteyksien avulla mutta Suomen oikeuslaitoksen mielestä tämä ei ole riittävän hyvä tapa. Kovasti kalliiksi veronmaksajille tulee kaksi sanaa!

    • 3.1

      Rintsu sanoo

      Monet kuulustelut voisikin hoitaa ”etänä”. Ainakin tapaukset joissa epäilty ei kiistä tekoaan eikä asia vaadi tutkintavankeutta. Se vaan vaatisi henkilöllisyyden varmistamiseksi pankkitunnistusjärjestelmän, eikä sitä tietääkseni kuulusteluasioissa ole vielä käytössä. Koska vaikka kuulusteltavalla ei olisi muuta sanottavaa kuin ”en kommentoi” niin hänen oikeusturvansa kannalta on hyvin tärkeää, että hän itse sanoo ne, todennetusti.
      Esim. tuhansissa rattijuopumustapauksissa kuulustelu on tarkkuusalkometriin puhaltaminen ja henkilöllisyyden toteaminen. Halutessaan saa kertoa meriselityksen. Käräjäoikeuden päätös tulee postissa eikä siinä tarvitse edes nähdä oikeussalia sisältäpäin.

      Mutta olisi Pekka Virtasellekin erittäin epämiellyttävää jos postiluukusta vaan kolahtaisi kirje ilman mahdollisuutta tulla kuulluksi.

  4. 4

    Jari Kähkönen sanoo

    Politiikka on sellainen laji, että ei sitä harrasteta kuin yhdestä syystä: vallanhimosta. En tiedä onko pahempaa, jos ilmeinen totuus kielletään vai että sitä näkyvästi julkisesti paijataan. Siksi tässä tilanteessa jota Suomessa juuri nyt eletään on niin monta rassukkaa, jotka toivovat ”voi kunpa se olisin minä”, mutta vaikka kaikkialla yritys hyvä kymmenen niin silti ei bingoa kellään. Ei se Sokrates suotta Platonin Valtion replassa varoittanut, että hyvä mies ei ala politiikkaan jos on tarjolla yhtä hyviä tai parempia vaihtoehtoja kuin hän itse. Mutta harva uskoo. James Hirvisaaren persukansan nostatukselle Soinia kaatamaan voi hymähdellä ja Olavi Mäenpään suomidemokraattisille puhteille kääntää vaivautuneena katseensa pois huultaan purren. Mutta jukoliste, kun näkee samalla tulipalopaikalla Wille Rydmanin(kok) paistamassa makkaraa ja Susanna Kosken(myös kok) paahtamassa vaahtokarkkeja niin tekee mieli häätää heidät matkaansa vuorovedoin patukaniskuin sekä varsikengän potkuin. Ei pidä tulla liian liki, tässä ei tiedä kuka käyttää ketäkin hyväksi!

    Juttu on nimittäin niin, että jos paikalle tuo ruumiskoiran niin se johdattaa suorinta tietä Kokoomuksen kypäräpappilinjaan ja Sosiaalidemokraattien antikommunismiin, joiden kiitos suomalaisen konsensuksen historaa valkopesevän vaikutuksen on kätevästi unohdettu juosseen ihmisiä hakkaavan ja tappavan ulkoparlamentaarisen äärioikeiston asialla sekä poliittisesti vinoutuneen yksipuolisen turvallisuuspoliisin vasikoina. Vähän sen jälkeen makeiltiin Neuvostoliittoa kuten parhaiten taidettiin ja puhuttiin rynnistävien kotikommunistien edessä mitä pitikin, mutta yhteiskunnan vakauden ja demokraattisen oikeusvaltion puolustuksen ruma hinta oli antifasismin tyhjyys. Miksi luulette Pekka Siitoimelle voidun nauraa 1970-luvulla? Niin juuri. Reaalipolitiikallakin on aina hintansa. Siinäpä Suomella hyvät juuret vaan onneksi ei vielä ketään Trumppina.

    Miksi mainitsen hallituspuolueen kansanedustajia nimeltä vähemmän kuin mairittelevassa asiayhteydessä? No, koska nämä uuskonservatiivioikeiston kiljukaulat ovat äärimmäisyyden kanssa flirttailevilla kannanotoillaan tekemässä sen mikä kylvi Trumpin rynnistyksen juuret. Siellä Amerikassa oli antikommunismi eli oikeammin ottaen sotilaallis-teollinen kompleksi, mutta Suomessa tätä yhdistävää tekijää ei ole vielä löytynyt, mutta rumakin sana sijansa saakoon jos uuskonservatiivioikeisto älyää ettei yksilönvapautensa ole minkään arvoinen taantumuksellisessa helvetissä, jossa autoritäärisyys on painopistealueena. Valtapelissä tyhjiö täyttyy aina, mutta tyhjä pää taas jää useimmiten tyhjäksi lopuksi ikäänsä, kun sen kantajaa käytetään hyväksi…Ties mihin. Valitettavasti vain riittävän rankka provokaatio näyttää kummasta on tässä tapauksessa puhe.

    Näin siis tässä ajassa, jossa amerikanismillä sanoen alt-right eli vaihtoehtoinen oikeisto ainoastaan Sakarin bloggaamalla tavalla mellastaa sopimattomin sanoin väärissä paikoissa pidetyissä marginaalisissa mielenosoituksissaan sekä somessa. Kuinka monta kaatonokkaa tai kädensijaa valettavaan kannuun tulee, sekä monillako on riittävät suojavarusteet työskennelläkseen näillä lämpötiloilla? Sakari nostaa esiin kahden toimittajan suoritukset, mutta ei ymmärrä niiden periytyvän tähän suojavaruste -tematiikkaan. Jos ei itsehillintä pidä, ei voi työskennellä näin kuumalla vyöhykkeellä raportoidakseen kannunvalannasta. Valitettavasti kuumuuden määritelmä on tahallinen provokaatio saadakseen a) myöntämään jotain b) tunneilmauksen näppien palamisesta.

    Ei siis ole olemassa muuta keinoa kuin jatkaa toimituksellista työskentelyä provokaatiosta välittämättä kunnes sieltä saadaan joko kieltäytyminen haastattelusta tai sitten raportoivat löydös talteen. Toimittajat ovat parissakymmenessä vuodessa herraskaistuneet tavalla, että uran voi tehdä kokematta koskaan ”haastateltavaa joka tulee päälle”. On unohdettu, että tämä on kuin kadulla missä ei ikinä tiedä millaisen pöhisijän nostaa puskasta ylös tai kun saapuu tehtävän vuoksi suljetulle ovelle tietämättä yhtään mitä sen takana odottaa. Liian vähän elämänkokemusta, koska tullaan suoraan koulusta kouluun ja sitten työpaikkaan. Julkaisijayhteisön riskinhallinta torppaa ”rajut jutut” ja vielä on myös ne toimituksen julkiset salaisuudet mitkä kaikki tietävät vaikka vaikenevat. Siksi yllätys on melkoinen, kun edessä ei ole ammattiselittäjä -haastateltava eikä pärjääkään tiedote -churnalismilla.

    Sakarilla on tietyssä mielessä oikea tunnistus. Moni alt-rightin toimimies ja -nainen on tosiasiassa pelkkä ongelmapersoona, josta olisi sama mitta haittaa ollaanpa sitten kyseenalaisen kansalaistoiminnan raportoinnissa tai Playa Del Riksun ulkoiluaitauksen tappelussa. Vain ulkoisesti näillä kahdella on maailman mitta eroa välillään. Juuri sitä ne haluavatkin, että riippumaton tarkkailija menettää toimintansa oikeutuksen joutuen perääntymään tai että ne hallitsevat mitä itsestään kerrotaan. Mutta eihän asianosainen voi itsestään raportoida!? No, se ei ole tässä postfaktuaalisessa ja valistuksenvastaisessa tyhmennyksen ajassa enää mitenkään selviö. Ei ole radioselostuksen voittanutta suoranaisessa vastaansanomattomassa kuvailevuudessa, televisio saa ihmiset uskomaan lähes mitä vain liikkuvan kuvan ja äänen yhdistelmällä, lehtikuva pysäyttää todellisuuden, pysyvin kirjaimin julkisesti kirjoitetut omakieliset sanat ovat kuin miekka ja netissä kaikki leviää sekunneissa ympäri maailmaa! Taino, käytetään lukijakuvaa, -videota ja deski haastatteli puhelimessa yhtä joka väitti olevansa paikalla. On näes yt:t ja säästötavoitteet.

    Parhaansa pitää tehdä, koska harva sellainen joka ei ole asianoasaisena omaa voittoaan pyytämässä ymmärtää näkemänsä ja niistäkään tuskin kukaan on valmis tarjoamaan mitään muille jaettavaksi kelpaavaa. Hyvä, että joku edes yrittää. Entisaikaan ei ollut tälläisiä mahdollisuuksia vaan jokainen eli omassa erillisyyden kuvitelmassa, kuka luuli itseään tulevaksi Suomen diktaattoriksi ja kuka olevansa turvassa mikäli pitää päänsä matalana eikä mene mukaan rähisemiseen. Nyt sellaista ei enää ole vaan vilpittömin mielin kannettu kuvitelma on romuna. Ei alt-right ole kenenkään puolella tai kannata mitään rakentavia tavoitteita. Ne ovat joitakin ihmisiä ja asioita vastaan, epävarmuus johtaa vihaan ja viha taantumuksen sekä autoritäärisyyden ylistykseen. Helppo nauraa Kiemunkia, mutta kun samaa puhuvat monet muutkin keiden ei pitänyt olla…jokasuhteessa hänen vertaisiaan.

    Se siinä onkin, että ei saa antaa vetää itseään tuolle samalle…suhteettoman alhaiselle tasolle. Nuotteja ja narratiiviä tarvitaan yhä. Muuten niiden antaminen jää tämän maailman mariannekiukkosten vastuulle vrt. Janitskin-ongelmatiikka(en sano mikä Maikkarin talkshow kosken ilkeä) eikä kukaan tiedä kuinka siinä sitten käy. Tuskin hyvin tai ainakaan mitenkään myönteisesti. Pitää muistaa, että vaikka menneessä vain ihan umpihullu yritti puukottaa kommunistiliitännäisen konsernipuolueen johtajan hänen puheessaan kokemansa affektin takia, mutta edustan järjestysmiehet estivät teon ottaen ukon kiinni, niin silti sama vaikutus veti sen toljottavan massankin paikalle. Siksi nuotit ja narratiivi silloin, sekä siksi myös nyt.

    • 4.1

      sanoo

      Mitä tulee toimittajien työn arvosteluun, de Wit käytti hyvin perinteiseen tapaan miehisen kovaa ääntään, otti aloitteen ja ”tukki akalta suun”. Ja naistoimittaja lähes mykistyi, kun näin tapahtui ammatillisessa yhteydessä (kotona sellainen on monelle naiselle tuttua).

      Jarin ratkaisu varmaan on, että lähetetään noita jyriä jututtamaan vain miestoimittajia? Ylen kentällä toimitusten resurssit ja aikataulut vain on käsittääkseni siihen liian kireitä.

      • 4.1.1

        Jari Kähkönen sanoo

        En tunne Kirstiä tai tiedä hänen meriittejään. Kummoinenkaan journalisti hän ei kuitenkaan mahtane olla, jos ei tiedä että Ruuthin lyhytproosan hengessä(kuitenkaan ei nyt pitkin Heikkilän kasarmin lattioita menevän ylennyksen/oksennuksen) myös pitkin lattioita menevä haastattelu on kaikissa suhteissa sukupuolineutraali kokemus. Jos hän edes tuntisi keskimääräisen kansalaisen verran äärimmäisyysajattelua tai nettikiusaamista, Kirsti tietäisi myös että näitä kahta nyt ylösnostettua tapausta edeltää kaksi tapausta missä hätää kärsimässä oli miestoimittaja ja mieslakihenkilö. Olikohan tämä lässytyksen+kultapienittelyn arvoinen suoritus Kirstiltä vai ihanko pitäisi tytötellä?

        Sakarin bloggauksen yksi teema oli kyky tehdä toimituksellista työtä tilanteessa, jossa tulee oikeasti kontrolloiduksi. Kerrankos sitä on pokkari tai kännykkäkamera naamassa, tivataan kuka olet ja mikä medianne kanta on siihen/tähän, nyt ei puhuta sellaisesta lapsellisuudesta. Kontrolloinnin päämäärä on ennaltaehkäisevä vastaisku, joka on ihan silkkaa informaatiosotaa siinä kuin on Minskin sopimuskin osana Ukrainan konfliktia(jos Ukraina puolustautuu Pieniä Vihreitä Miehiä vastaan mitkä muka eivät ole Venäjän sotaväkeä). Päämäärä on joko diskreditoida tai viedä toimittajan työkyky, tässä ei ole mitään kevyttä eikä hauskaa. Toimintakyvyn säilyttäminen ole helppoa.

        Lehtoreilla on tapana vitsailla, että nuori naisopettaja ei pärjää akateemiselta tasoltaan surkeassa lähiöoppilaitoksessa, jos hänen koulutuksessaan ei ole poliisikoulussa suoritettua osiota. Tuo on törkeästi kirjoitettu ja se panee sujuvasti halvalla niin lähiöitä asukkaineen, nuoria naisopettajia kuin poliisejakin. Mutta kirjoitan sen kuitenkin, koska kyllin moni tämän Sakarin bloggauksen yhden teeman lukija ei ikinä edes koe ”ota kamera” -tilannetta tai light-versiota missä assari passiivis-aggressiivisesti piiskuttaa suutaan 2.5 metristä. Ollaan yhtä pihalla kuin nuo ”vitsailevat” lehtorit opettajanhuoneen sohvassaan, kun vastassa on oikea pahis vilpillisessä mielessä ja vaikuttamistarkoituksessa. Teeskennellään, ollaan tekopyhiä sekä salaa vahingoniloisia niille keille sattuu.

        Ne ”oikeat toimittajat/lehtikuvaajat” naureksivat seläntakana, persukansa ölähtelee lätissään netissä koska niille toimittelija on aina toimittelija eikä siinä juuri Pressiä tai CV:tä kysellä ja sitten vielä joku fakkiutunut lehtoritätifeministi näkee vielä naisasiankin(vai haluaako sittenkin Miehen vai Tuon Tietyn Miehen naamaan hierottavan haisevaa&likaavaa julkisesti). Kun tässä kuitenkin on nuorena miehenä hankitut kahden sektorin lannistaja-väkivallantekijän paperit, en malta olla ammattiMIEHENÄ letkauttamatta takaisin, että ei oma sortokokemus vielä autuaaksi tee. Silloin oppii ainoastaan vuorollaan sortamaan muita, yleensä heikompiaan. Siksi teemassa pysyäkseni, anteeksi Kirsti jos nauran ääneen ajatuksellesi, että tietyn sukupuolinen tai joku tietty toimittajayksilö tekisi aina tietyt työt. Onko seksismiä, että naisrehtori odottaa miesliikunnanopettajan ja miesteknisentyönopettajan suorittavan kuin paraskin Jyrä eli järjestyspartio, kun oppilas on väkivaltainen?

        Olen pännämies, okei, pitkäsanaisuus on paheeni, mutta pointtini on tämä. Yksipuolistuva ikä-, koulutus- ja sukupuolijakauma tekee tepposensa professiossa kuin professiossa. On vaikea varautua toimituksellisella resurssilla, jos kieltää ongelman mihin sitä olisi tarvittu. Toivottavasti oikea vastaus ei ole kiristää vakanssille pääsyllä/vakanssilla pysymisellä, etsiä kyllin vuokrastaan ja leivästään hädässä oleva friilanssi tai pahinta kaikesta: vaieta muualle katsoen. Väärentämätön saatavilla oleva julkinen tallenne on yhteiskuntakriittinen hyödyke, koska jos historia väärennetään/pyyhitään pois niin diktatuuri odottaa. Ja jos ei voi kyseenalaistaa niin diktatuuri on ikuisesti pysyvä.

  5. 5

    jore puusa sanoo

    Janitskin julistautui Nelson Mandelaksi muutama päivä sitten. Muistakin hänen lausunnoistaan voi päätellä että miehen mielenterveys on pettämässä. Ja tuo ei ollut piruilua vaan teksteissään näkyy piirteitä megalomaniasta tms.
    Mainostaa taas kansainvälistä lehdistökorttiaan, jolla ei siis ole mitään arvoa, nettikaupasta ostettu parilla sadalla.

    • 5.1

      Tuomas Reku sanoo

      Nelson Mandelasta ja Ilja Janitskinista ei voi edes puhua samana päivänä.

    • 5.2

      Rintsu sanoo

      Mulla on muistojeni laatikossa vanha virkamerkkini joka ei vissiin vieläkään ole vanhentunut. Kummallista kyllä, sitä ei virkasuhteen päättyessä pyydetty palauttamaan. Vaikka tolla menee sisään jokaisesta euroopan ovesta mukaanlukien pankkien kassaholvit.

      Noit netistä tilattuja merkkejä mä en ymmärrä koska jokainen näkee, että se on netistä tilattu. Ainoa mihin se kelpaa on kertominen kavereille, että ostin netistä tämmöisen merkin, maksoikin vaan parisataa, eikö olekin komee. Luulis kaverienkin pitävän tyhmänä?

      • 5.2.1

        Kennett Ylitalo sanoo

        Kuvaa aika hyvin jantiskinin kannattajia; heille tuollainen menee läpi. Mites se meni ” You can fool all the people some of the time, and some of the people all the time, but you cannot fool all the people all the time.” ELi ei oo tarkotuskaan se että tavallinen tallaaja menis lankaan vaan pienen marginaalin pitämisestä hallussa ja tätä tukee ns valtamedian salaliitto. Eli tavalliselle tallaajalle, Iljan pressikortti on paperia, hänen kannattajilleen se on oikea lainvoimainen paperi jota YLE ei tunnusta koska [lisää salaliittoteoria tähän]. Eli se että me ei pidetä sitä oikeana pressikorttina on merkki siitä että se kortti on oikea.

    • 5.3

      Pekka Rantamäki sanoo

      Heh, kuka maksaa leikki-lehdistökortista satoja euroja =D askartelisi Janitskin ennemmin itse kortin, uskottavuus olisi tasan samaa luokkaa, mutta halvempi.

  6. 6

    Rintsu sanoo

    Itse olen havainnut päinvastaista.
    Eli että Janitskinin kannattajajoukko on käräjäoikeuden päätöksen jälkeen sulanut kuin lumiukko juhannuksena.
    Monille entisille kannattajilleen se nimittäin tarkoittaa sitä, että mies ei olekaan valmis vastaamaan sanoistaan.