Paluu entiseen aikaan

On syntynyt satojatuhansia tukiriippuvaisia. Pian elämänsä laihdutuskuurille joutuvalla Suomineidolla on turhan monta aikuista lasta rinnoillaan.

Jos halutaan lisää vastuullisia ja vapaita ihmisiä, tarjottakoon työttömille henkilökohtaisesti velvoittavia työllistämis- ja sosiaaliturvasopimuksia. Sillä tavoin – hyvin toimintaan sitouttamalla – valmennetaan tervettä, elinvoimaista, osaavaa ja kyvykästä kansakuntaa, jonka jäsenet voivat menestyä myös globaalissa kilpailussa.

Nämä otteet ovat kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnroothin sunnuntaikolumista. Kovasti näyttää sosiologia muuttuneen niistä ajoista, kun minä sen alkeita joskus 1980-luvun alussa tentin. Siihen aikaan ajatuksena vielä oli, että yhteiskunnan on pidettävä huonompisaattoisetkin mukana. Jos ei muuten, niin vaikkapa ihan vain yhteiskuntarauhan turvaamiseksi ja mahdollisen kriisiajan vastapalveluksen toivossa.

Se oli kai sitten sitä politrukkien työväenliikkeen linnakkeissa tietoisesti ja huvittuneina rakentamaa ulosmittausta hyvin toimeentulevilta. Minä luulin sitä yhteiskunnalliseksi oikeudenmukaisuudeksi.

Nyt ovat ajat muuttuneet ja hyväosaiset joko haikailevat suoraan paluuta 1930-luvun piikayhteiskuntaan tai nähtävästi Ehrnroothin tavoin haluavat palata 1860-luvun nälkävuosiin, jolloin rautateitä rakensivat yhteiskuntaan tiukasti sitoutetut nälkäiset jauhopalkalla.

Ehrnroothin mallia ollaan jo toteuttamassa ja Suomineito on hyvää vauhtia karsimassa rintaruokittaviaan heikoimmasta päästä aloittaen. Ensimmäisenä yhteiskunnan puusta karsitaan pois heikoimmat oksat eli vanhukset, vammaiset ja apua tarvitsevat nuoret. Yhteiskunta tarvitsee vain terveitä, elinvoimaisia, osaavia ja kyvykkäitä. Heille yhteiskunta järjestää palkattomia palvelijan tehtäviä, jotta hyvinvoivat voivat paistatella omassa erinomaisuudessaan.

Ehrnrooth vastustaa kovasti tulonsiirtoja, mutta unohtaa sanoa, että juuri hyväosaiset vievät leijonanosan tulonsiirroista, kuten Anna Kontula kertoo.

Se on tietysti luonnollista, koska juuri hyvätuloiset rahoittavat koko tulonsiirtojärjestelmän maksamillaan veroilla, sanoo joku. Ihmiset ihmisten kanssa ja  piiat ja rengit keskenään. Näinhän se tietysti on, mutta siinä tapauksessa ollan menossa vielä syvemmälle suohon. Hyväosaiset pyörittävät omaa sosiaalietuusjärjestelmäänsä jakamalla tulonsiirtoja toisilleen ja työttömille lankeaa vain palkatta kaikki työt tekevän osa. En uskalla edes kuvitella mitä tapahtuu vanhoille, sairaille ja vammaisille.

Tarkemmin ajatelleen tähän on oltu menossa jo kauan. Jo vuosikausia on yhä kovemmalla äänellä syyllistety työttömiä ja vaadittu heidän velvoittamistaan palkattomiin töihin. Työttömyysetuuksien saamista kiristetään koko ajan, jotta työtön varmasti armopaloja syödessään tietäisi syövänsä moneen kertaan manattua leipää. Vaatimusta työstä maksettavasta palkasta pidetään jopa naurettavana, sillä kansantaloutemme ei sitä mitenkään voi kestää.

Sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että hyväosaisten ideologia ei sitä kestä. He haluavat pitää itse saaliinsa ja jakaa sen korkeintaan kaltaistensa kanssa. Köyhät saavat tapella keskenään rikkaiden pöydältä armolahajana tipahtelevista muruista. Talous ja ideologia kulkevat käsi kädessä.

Ei voi kuin ihmetellä hyväosaisten lyhytnäköisyyttä ja historiantajuttomuutta. Suomi täyttää vuoden kuluttua sata vuotta ja sen kunniaksi ollaan näköjään kääntämässä ajan ratasta sata vuotta taaksepäin. Tätä ihmetellessänne voitte lukea myös nämä kaksi linkkiä:

http://www.vasenkaista.fi/2016/10/ehrnroothin-ontot-argumentit/

https://potuntervaaja.wordpress.com/2016/10/23/rodunjalostaja-ehrnrooth-vauhdissa-taas/

 

 

Kommentit
  1. 1

    Vilho Raatikka sanoo

    Kiinnitin itsekin huomiota Ehrnroothin kolumniin. Siitä huokuu hirvittävä sisäsyntyinen tarve selittää koko maailma aukottomalla tavalla, mutkia suoristellen. Osa selityksistä on todella ihmeellisiä ja pistää miettimään miltä tietopohjalta hän kirjoittaa.

    Esimerkki : ”Omavoimaisuus palaa arvoonsa ja systeemin maksimaalinen hyväksikäyttö menettää oikeutustaan.”

    Onko Suomen talousahdinko todellakin seurausta jonkin suuren ihmisjoukon omavoimaisuuden puutteesta tai systeemin maksimaalisesta hyväksikäytöstä? Luulin sen johtuneen Nokian romahduksesta, kansainvälisestä pankkikriisistä, Venäjästä, markkinoiden etäisyydestä ja niin edelleen. Toki omaa pesää pitää myös katsoa varsinkin kun raha on tiukalla mutta Ehrnroothin teksti syyllistää ihmisiä ihmeellisellä tavalla ja hän tarkastelee kuvailemaansa tilannetta jostain korkeuksista, mukamas vain todeten miten surkeasti asiat ovat.

    Jos valtioiden ja yritysten keskinäinen kilpailukyky perustuu mahdollisuuksien maksimointiin niin yksilöidenkö ei saisi?

    Mitenköhän Ehrnrooth pärjäisi nyky-yhteiskunnassa jos sattuisi syntymään ns. nollatasolle? Malttaisiko todella jättää ilmaisen koulutuksen ja korkotuetun opintolainan ottamatta? Ehkä hyväksyisi minimipalkkaa pienemmän korvauksen työstään ja hoitaisi lastensa korvatulehdukset omin konstein?

    • 1.1

      virve valoheimo sanoo

      Ehrnroot on harras extremisti. Lainaus eräästä hänen kirjastaan alla:

      ”Vaimoni kysyi, enkö psykoanalyysissani tutkinut syytä siihen, miksi minulla kaikki tahtoo mennä yli? Miksi piti polttaa kaikki kuubalaiset sikarit ja kirjoittaa aiheesta kaksi kirjaa? Miksi piti injektoida joulukalkkuna viidellä eri-ikäisellä calvadosilla? Miksi pitää joka aamu tehdä sata syväkyykkyä? Eikö vähempikin riitä? En saanut aikaiseksi kunnollista vastausta. Ehkä kaikki vain siksi, että mittani täyttyisi.” (26)

      http://www.kiiltomato.net/jari-ehrnrooth-juoksu/

      Tulee mieleen Kierkegaardin esteettinen reippailija.

      • 1.1.1

        Joni Pelkonen sanoo

        Vaikuttaa myös erittäin itseriittoiselta wannabe-elitistiltä, joka viettäisi aikaansa jossakin korpitorpassa pohtien syntyjä ja syviä kunnalliskirjaston ja sosiaalituen avulla, ellei avittajana olisi suku ja vauraus.

        Toki tuontyyppiselläkin kaverilla on sananvapaus, mutta kuuntelijoille olisi hyvä tarjota selittävä esittelyteksti heti alkuun.

        ”Tämän kaverin juttuja ei sitten tarvitse ottaa ihan tosissaan, koska…”

  2. 4

    Pirkko Aura sanoo

    Ei tuo ole minkààn Ehrnroothin malli, tuo ajatus poikii jo muinaisesta Spartasta, ja tàllaiseen ihanteeseen on pyritty sittemmin myòs Nazi-Saksassa.
    Nyt vain terveiden, elinvoimaisten ja kyvykkàiden soturien kisatanner ja osaamisen laji on hieman muuttunut; kilpaillaan kieroudesta ison rahan pelipòydillà.
    Aikojen saatossa monen sanan alkuperàinen merkitys muuttuu, monesti paljonkin. Yleensà siihen vaaditaan vuosisatoja, ellei tuhansia. Nykyelàmà linkoaa kuitenkin ihmiskuntaa yhà kiihtyvàllà vauhdilla, ja monen koulunpenkeillà opitun sanan etymologiaan eri maiden ”tiedon”-vàlityskoneistot ovat onnistuneet antamaan tàysin uudenlaisen vivahteen. Nàin on kàynyt etenkin sanalle Demokratia. Siità ollaan tekemàssà uusi jumal-hahmo, jolla on palveluksessaan pienempià jumalia, kuten teknologia, ja sità ollaan pakkosyòttàmàssà pommikoneiden ja muiden kàànteentekevien tieteellisten saavutusten avulla niskotteleville ja takapajuisille alueille. Tàllà kaikella on hintansa. Monien uskontojen tavoin se vaatii uhrilahjoja, joilla hinta maksetaan. Tyòttòmien ja heikkoon asemaan ajautuneita odottaakin suuri kunnia olla tàmàn jàrjestelmàn uhrilampaan osassa, sillà vàlin kun kaikenmaailman hymisevàt Ehrnroothit ylipappeina mààràvàt uhrimenojen skaalan. Varmaan koittaa Uusi Aika sitten kun kaikki ”turha aines” on suodatettu pois loisimasta, ja hengissà pidetààn vain ne jotka ovat Uudelle Demokratialle tuiki tarpeellisia. Siinà vaiheessa onkin jo tàysin unohtunut mità mahtoikaan tarkoittaa ilmaisu ”kunnioittaa elàmàà”.

  3. 5

    Ville Ruuskanen sanoo

    Saku, olet tällä hetkellä ainoa kolumnisti, jota seuraan tiiviisti. Osaksi siksi, että kirjoituksistasi on saanut maahanmuuttoasioissa ja pakolaisten kohtelussa toivoa siitä, että löytyy vielä ihmisyyttä ja epäitsekkyyttä. Osaksi siksi, että ei tulisi liikaa vietettyä aikaa somen seurassa. Nyt minulla olisi ehdotus, mitä jos kirjoittaisit välillä kolumnin siitä, mitkä asiat ovat hyvin ja mistä voi olla iloinen ja onnellinen täällä kotimaassa. Toki ymmärrän, että kolumniesi tarkoitus on tuoda epäkohtia esiin ja antaa järjen ääntä silloin, kun sitä on rajallisesti saatavilla. Mutta piristävää olisi esim. joka kymmenes kolumni hyvistä asioista 😉

    • 5.1

      Saku Timonen sanoo

      Ei mitenkään mahdoton ajatus, pidetäänpä mielessä.

    • 5.2

      Angie sanoo

      Olen Villen kanssa samaa mieltä. Välillä tulee ihan epätoivoinen olo kun lukee Uuninpankkopoikaa. Täytyy aina vaan ihmetellä, että mitä tässä maassa oikeen tapahtuu???

      Mut ei vaivauta synkkyyteen!

    • 5.3

      liisa hirvonen sanoo

      Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, sen perusajatuksesta voimme olla iloisia ja ylpeitä. Ja vaikka sitä on kaiken aikaa yritetty lopullisesti romuttaa, niin en usko että siinä nämä ehrnroothinkaltaiset kuitenkaan onnistuvat.

    • 5.4

      Tupu sanoo

      Eiköhän nämä Saku Timosen kirjoittamat asiat löydy iloisempana versiona hallituspuolueiden kirjoittamana. Eihän työtöntä kepitetä työttömyydestä vaan autetaan ja kannustetaan.

      Työttömien kohtelusta ei saa iloista ellei ryhdy kirjoittamaan tyylillä: ”Työttömille jälleen kerran hyvä päivä tulossa – kaasukammiot eivät ole valmiina vastaanottamaan työttömiä”.

  4. 6

    Tanja Takalo sanoo

    Vanhoille,sairaille ja vammaisille tulee eutanasia inhimmillisyyden nimissä. Pois vaan koiranputkea pukkaamaan kaikki, jotka eivät tuota hyvinvointia eliitille.

  5. 7

    Janne Rinne sanoo

    ”Ei ole oikein teettää työtä korvauksetta (riisto), eikä ottaa korvausta tekemättä työtä (vapaamatkustus)”.

    Tästä seuraisi loogisesti 100% perintövero, mutta sitä Ehrnroot ei taida kuitenkaan ajaa.

    • 7.1

      Pekka Rantamäki sanoo

      Voisi myös kysyä, että jos työnteon tarkoituksena on tienata elantonsa, niin mitä onkaan sellainen työ, jolla elantoa ei pysty tienaamaan. Onko se työtä laisinkaan? Ja jos ei, miksi sitä pitäisi tehdä? (koska työtähän tehdään nimenomaan elannonhankkimisen takia)

  6. 8

    Lauri Koski sanoo

    Suomi ei ole hyvinvointivaltio, jos siihen joskus on pyrkimystä ollutkin.
    Hyvinvointivaltion rakentaminen päättyi 90-luvun alun lamaan ja pankkikriisiin hoitoon jossa veronmaksajille sälytettiin pankkien vastuuton toiminta. Alkoi Viinasen-Ahon hallituksen juustohöylä politiikka.
    Suomi luokka-yhteiskunta. Työllisyyden nimissä rahaa annetaan yrityksille, joka kuitenkin jaetaan osinkoina ja johdon bonuksina.
    Yksityiset firmat tekevät bisnestä huono-osaisten hädällä. Puhuminen hyvinvointivaltiosta kuullostaa lähinnä härskiltä ja karkealta pilkkaamiselta.

  7. 9

    Mika Pajari sanoo

    Tulee mieleen, että tässä yhteiskunnassa toteutetaan Raamatun oppeja kirjaimellisesti. Huonot oksat leikataan pois ja pilaantuvat hedelmät poistetaan, jotteivät ne pilaisi hyviä hedelmiä. Lisäksi jolla on, sille annetaan ja jolla vain vähän on siltä otetaan loputkin pois.

  8. 10

    Pauli Räsänen sanoo

    Jotenkin on unohdettu velvollisuus etiikka,se on ogelmiemme päälimmäinen syy,ketä syyttää tuon katoamisesta,mielestäni liberalismin taloudellista eetosta,kaikki on siinä kunniallista jonka pystyt yhteisestä kakusta kähveltämään ja kunniallista se kuinka voit vieritää vastuusi toisten maksettavaksi,esimerkiksi veroja kiertämällä,ei näin voi jatkua.

  9. 11

    Oula Peñate Median sanoo

    Minusta Suomessa käydään jatkuvaa globalisaation ongelma keskustelua. BBC:n palkka vertailusta http://www.bbc.com/news/magazine-17543356 nähdään että Suomen palkat ovat noin tuplaten Kiinan itärannikon palkoista. Toisaalta suomen koulutustason huomioiden Suomella tulisikin olla korkeammat palkat kuin Kiinan rannikko kauppungeissa. Kuitenkin on ammatteja joissa Kiinalaiset ja Suomalaiset tekevät täsmälleen samoja asioita suomalaisten työntekijöiden saadessa korkeampaa palkkaa (Vrt Ompelija). Tämän korkeamman palkan maksavat kuluttajat tai veronmaksajat. Kuluttajilla on kuitenkin mahdollisuus suosia vaikka Kiinalaista työtä ja välttää korkeampi kustannus, jolloin työ katoaa suomesta. Jos verotuksella ja tulon siirroilla tasattaisiin kansainvälisten palkkojen ero. Voisi Suomalainen työ olla globaalisti kannattavaa mutta käteenjäävä summa matalapalkka aloilla sama kuin nyt. Jo nyt Saksassa, Britanniassa, USA:ssa, Ruotsissa ja Kiinan rannikko kaupungeissa työttömyys on selkeästi pienempää kuin Suomessa. Voi olla että Suomen yritysjohtajat ovat huonompia kuin maailmalla keskimäärinen mutta ei heitä oikein vaihtaakkkaan voi. Sikäli jonkinlainen kansalaispalkka malli voisi olla paikallaan. Palkan laskeminen loputtomiin ei ole todennäköistä koska palkan ei tulisi vapailla markkinoilla laskea alle kansainvälisen tason -Kiinan.

  10. 12

    Oula Peñate Median sanoo

    Vasemmiston on vastattava globalisaation haasteeseen. Maailman mittakaavassa Suomen köyhät ovat varakkaita. Kehittyvien maiden ihmisiltä ei voi viedä mahdollisuutta vaurastua ja päästä pois ankarasta köyhyydestä mutta samalla länsimaiden köyhät eivät saisi köyhtyä ja syrjäytyä. Rikkainta prosenttia voi verottaa lisää mutta olisi rakentavaa esittää vaihtoehtoja jotka kantaisivat siihen saakka kun globaalit työmarkkinat ovat tasanneet palkat. Jonkinlainen lokaali ja globaali solidaarinen malli joka johtaisi eriarvoisuuden vähenemiseen joka tasolla.

    • 12.1

      Pekka Rantamäki sanoo

      Miksi vain vasemmiston on siihen vastattava? Oikeistopomoilta palkat samalle tasolle kuin työläisillä, niin sitten keskustellaan.

  11. 13

    Anonymous sanoo

    Aina kun joku alkaa tilittää ns. huoltosuhteesta, on hyvä muistuttaa, että varsinkin 1800-luvulla huoltosuhde oli oikein hyvä kun palveluspakko pakotti lain uhalla jokaisen rengiksi tai piiaksi tai tehdastöihin. Muuten pakkotyö uhkasi. Huoltosuhde oli oikein, oikein hyvä. Olen 100 %:n varma, että huoltosuhteesta nillittävät eivät suostuisi tuollaiseen aikaan ja huoltosuhteeseen.

    On myös hyvä muistaa, että suon kuokkiminen yms. puuhastelu loppui 1970-luvulla kun aivan kaikilla mittareilla se oli huomattavan kallista. Tuolta ajalta on jo tutkittua tietoa siis. Jos jaksaisi, niin tutkimustulokset voisi kaivaa esille. Työpanos johon ei ole mitään motivaatiota ei ole koskaan kovin tuottava.

  12. 14

    Jyrki 2 sanoo

    Lainaus tuolta Ylen Jari Ehrnroothin sunnuntaikolumista:

    Ei ole oikein teettää työtä korvauksetta (riisto), eikä ottaa korvausta tekemättä työtä (vapaamatkustus).

    Näistä kahdesta helposti tunnistettavasta epäoikeudenmukaisuuden lajista jälkimmäinen on sosialismissa taiottu hyveeksi. Ajatellaan, että on oikein tasata populaatiossa normaalisti jakautuvan suorituskyvyn aiheuttamaa eriarvoisuutta.

    No enpä sanoisi, etteikö myös sitten riisto ole taottu hyveeksi ja sädekehäksi pään päälle riistäjille. Tiedän monia tahoja suomessa, jotka riistää työttömän työpanoksen ilman palkkaa vaikkapa kuntouttavatyö nimikkeellä tai muulla vastaavalla.

    Ja näitä tahoja pidetään hyväntekijöinä! He tekevät sitä lain suomin mahdollisuuksin, joka perustuu käytännössä työttömän kiristämiseen karensseilla jne. Tämän mahtavan kiristysmenetelmän hyödyntäjät ja hyväntekijät saa jatkuvaa sädekehän kiillotusta ja selkään taputtelua. Harvemmin sitäkään kukaan silmää tekevä paheksuu.

    Välillä ihmettelen ääneenkin näille riistäjille, että mikä on ongelma että ette voi maksaa työstä palkkaa. No vastausta en ole koskaan saanut ylimielisyyttä sitäkin enemmän.

  13. 15

    Matti Pääkkönen sanoo

    Täytyy heti aluksi todeta, etten millään tavoin ylenkatso kenenkään uskontoa tai ylipäätään uskovaisia ihmisiä. Uskovaisia on monenlaisia kaikissa uskonnoissa kuten ihmiset ovat erilaisia. Teologia ei ole vahvinta aluettani mutta Suomen evankelis-luterilaisesta kirkostakin löytyy kaikenlaisia tulkintoja ja sehän on tietysti mielenkiintoista.

    Politiikan ja taivasten valtakunnan polut ovat yhtyneet Suomessakin monasti. Perussuomalaisten vuoden 2011 vaalivoiton myötä konservatiivinen ja uskonnollinen diskurssi politiikassa tuli pitkästä aikaa näkyvämmäksi. Vuonna 1971 perustettu Patmos Lähetyssäätiö on yksi merkittävimmistä evankelisluterilaisen kirkon ulkopuolisista herätyskristillisistä liikkeistä Suomessa. Se tunnetaan ennen kaikkea sen hiljattain eläkkeelle jääneestä toiminnanjohtajaLeo Melleristä. Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtajan, teologian tohtori Juha Ahvion poliittisissa kiistakirjoituksissa näkyy Patmoksen aktiivinen poliittinen toiminta.

    Politiikan tutkija Jiri Niemisen mukaan Patmosta johtavan Ahvion poliittisen projektin, kristillisen oikeiston luomisen Suomeen poliittisena painostusryhmänä, onnistuminen on sidoksissa perussuomalaisten kannatuskehitykseen. Kristillisdemokraatit on liian pieni puolue, kun taas keskusta ja kokoomus ovat teologis-poliittisesti sidoksissa evankelisluterilaisen kirkon valtavirtaan sekä vanhoihin herätysliikkeisiin. http://politiikasta.fi/suomi-ja-kristillinen-oikeisto-patmos-lahetyssaation-poliittinen-diskurssi/

    Vuosi sitten toukokuussa Ahvio hehkutti Jari Ehrnroothin kirjan Toivon tarkoitus osuneen ”asioiden ytimeen”. Ahvio kirjoittaa: ”Mutta tällainen ihmisen omalakisuuteen, hyvyyteen ja onnellisuuteen sekä kaikinpuolisen hyvinvoinnin maksimointiin tähtäävä eetos on kuitenkin johtanut, kuten Ehrnrooth toteaa, melko lailla kaikinpuoliseen pahoinvointiin. Miksi näin?
    Koska tämän eetoksen omaksuneet ihmiset ovat kieltäneet Jumalan ja oman langenneisuutensa ja ovat ryhtyneet avoimeen kapinaan Jumalan luomaa todellisuutta sekä sen hyviä luomisjärjestyksiä vastaan.
    Todellinen vapaus ei ole viettianarkian mukaista käyttäytymistä, vaan luonnollisen lain mukaisuutta ja Jumalan luomistekoon nojaavien sosiobiologisten todellisuuksien tunnustamista sekä niiden suuntaamista inhimillistä yhteisöllisyyttä ja kulttuuria rakentavasti.”. Uuskonservatiivinen teekutsuliike elää ja voi hyvin Suomessa. http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/707/kirjailija_jari_ehrnroothin_analyysi_osuu_asioiden_ytimiin

    Lestadiolaisuutta tutkinut Tapio Nykänen kertoi Helsingin Sanomissa muutama vuosi sitten, että lestadiolainen herätysliike on monella tapaa myös poliittinen, ei vain hengellinen liike. Lestadiolaistaustainen pääministeri Juha Sipilän hengellinen kotinsa ei tosin ole ollut vanhoillislestadiolaisuus, vaan lestadiolaisuuden toinen ryhmittymä Rauhan Sana -liike. Hän kuitenkin näyttää pitkälle jakavan saman arvomaailman kuin vanhoillislestadiolaiset. Kyseessä ei ole mitätön äänestäjäjoukko. Arvioiden mukaan lestadiolaisuuteen kuuluu noin 120 000 ihmistä eli 2,2 prosenttia suomalaisista. Keskustalainen entinen kansanedustaja ja puolueen historiaa tutkinut Tytti Isohookana-Asunmaa totesi, lestadiolaisuudessa on myös aina korostettu äänestämisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeyttä.

    Kainuussa vanhalle herännäisyydelle oli aikanaan ominaista luja luottamus omaan uskonkäsitykseen, mutta uskolla elämöinti oli vierasta. Uskontoa pidettiin jokaisen omana menttaalisena asiana.

    Malmivaaralaiselle herännäisyydelle taas oli ominaista myös vahva kansallis-uskonnollinen luonne, pappisjohtoisuus ja kirkollisuus. Se organisoitui kansanliikkeeksi omine opistoineen, lehtineen ja kustannusliikeineen ja se teki herännäisyydestä ”hovikelpoisen.” Elämäntapaan liittyvissä kysymyksissä se oli myös jonkin verran tiukempi.

    1900-luvun alusta alkaen malmivaaralaisuus sai myös kansallisia ja poliittisia piirteitä. Etelä-Pohjanmaalla 1920- ja1930-luvuilla herännäisyys niputettiin tiukasti yhteen Lapuan liikkeen ja IKL:n kanssa. Ylipäänsä herännäisyys oli viimeistään sisällissodasta saakka yleisessä tietoisuudessa alkanut merkitä suurin piirtein samaa kuin ”pohjalaisuus.”

    Kainuussa tämä uusi herännäisyys koettiin köyhän kansan keskuudessa vieraaksi pitkälle 1900-lukua ja pitäjissä vanha herännäisyys vaikutti voimakkaasti ja pitkään. Ristijärven kappalaisena toiminut vanhan herännäisyyden keskeinen hahmo, Frans Fredrik Lönnrot, ei koskaan kokenut mitään varsinaista uskonnollista kääntymystä. Hänelle oli ominaista käsitys siitä, että kaikki olivat rikkoneet kasteen liiton, jokainen ihminen tarvitsi päivittäistä parannusta. Vanhurskauttaminen tapahtui vasta kuolinvuoteelle eikä aiemmin. Tärkeintä ihmiselle oli kulkea oikealla uskon polulla ja sanottiin, ettei taivaaseen ei menty joukkovoimalla, liittymällä johonkin herätysliikkeeseen.. Malmivaaralaisten Hengellistä Kuukausilehteä tilattiin kainuulaispitäjiin erittäin vähän ja vielä 1930-luvun esimerkiksi Puolangalle tuli ainoastaan yksi lehden tilaus.

    Jari Ehrnroothin kritisoi porvarihallitusta liian sosialistiseksi. Ehrnroothin moraalisaarnat suomalaisille köyhille komppaavat laitaoikeiston konservatiivisuudesta. Taivasten valtakuntapaikka vaatii niissä paljon uhrauksia, jo tässä ja nyt, suomalaisen vientiteollisuuden ja taloudellisesti etuoikeutetun rälssin hyväksi.

  14. 16

    Janne Hämeenaho sanoo

    Se on silleen että mitä tuetaan, se lisääntyy eikä köyhyys ole poikkeus. Nyt on vuosikymmeniä tuettu köyhyyttä ja vähävaraisuutta ja sen palkkana on yllätys-yllätys, köyhiä ja vähävaraisia. Suomen köyhyys on suhteellista, ei niinkään absoluuttista. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa sitä että jos 9/10:stä jaetaan miljoona euroa ja lopuille vain 100 000€, nämä viimeiset 1/10 eli 10% ovat suhteellisesti köyhiä. Tulonsiirrot tuottavilta tuottamattomille on yksi epäoikeudenmukaisimpia asioita mitä maassamme tapahtuu, joka päivä ja täysin laillisesti, valtion väkivaltamonopolin voimalla.

    Yksinkertainen esimerkki: Jos omasta metsästäni, itse kaatamastani puusta teen halkoja ja myyn ne tienvarressa sillä hinnalla millä ne sinä päivänä sattuvat menemään kaupaksi, niin millä ihmeen oikeutuksella joku kolmas osapuoli saa tulla minun ja vapaaehtoisen ostajan väliin, ottaa välistä about 30% ellei jopa puolet, pitää siitä itsellään leijonanosan omaan pöhöttyneeseen elämiseensä ja antaa loput 10% torin laidalla seisovalle ”vähävaraiselle”?

    Tai jos en nyt satu omistamaan metsää eli olen duunari: Teen sopimuksen maanomistajan kanssa, että kaadan hänen metsästään puun, teen siitä halkoja joista sovitun määrän vien omistajalle ja loput myyn torilla. Tässä tapauksessa tämä välimies on sekä minun että omistajan välissä että minun ja ostajan välissä. Käteen jää paljon vähemmän, kenties niin vähän ettei kannata tehdä mitään jos välistävetäjä saa kiskottua tarpeeksi omistavalta luokalta.

    Täällä kitistään vanhusten ja sairaidenhoidosta, mutta itse olemme saattaneet nämä sektorit huonoon kuntoon rappioittamalla perhe- ja sukukulttuurin huolehtimisen hengen valtion kuolemanhalauksella. Kotihoitajia toki Suomessa on, Saku taitaa olla siitä esimerkki jos olen oikein ymmärtänyt, mutta kyseessä lienee hyvin harvinainen mutta arvostettava poikkeus.
    Toisessa kotimaassani Marokossa vanhuksia hoitavat heidän omat lapsensa, lapsenlapsensa tai muut sukulaiset, viimeiseen asti kotona. Tämä elämäntapa rahoitetaan laittamalla koko elämän ajan rahaa sivuun jokaisesta palkasta. Rahaa lähetään tarvitseville sukulaisille vaikka pieniä määriä kerrallaan, ja tämä sosiaalinen verkosto näyttää toimivan äärimmäisen hyvin. Suvun välinen välittäminen ja huolehtiminen on päivittäistä, aitoa ja osallistuvaa. Vaimoni alemman keskitason tuloilla elänyt ja lukuisat lapsensa kasvattanut ja kouluttanut pariskunta elää velattomassa kaupunkiasunnossa ilman mitään hätää. Valtiolta ei ole koskaan tullut dirhamiakaan ja nyt kasikymppisenäkään ei ole mitään hätää ja matkan varrelle on osunut sotaa, sairauksia ja vakavia loukkaantumisia. Kaikki terveydenhoitopalvelut ovat hoituneet yksityissairaaloissa, joiden hinta tietysti suomalaisittain on naurattavan alhainen (ilman palkkaregulaatiota joka määrää lääkäreille tietyn perusliksan). Myös ystävistä huolehditaan mahdollisuuksien mukaan. Vasta Marokossa ymmärsin mitä tarkoittaa ”sosiaalinen turvaverkko”, se ei todellakaan ole mikään ilmestyskirjan yhdistelmä Kela + työkkäri + sossu vaan jotain ihan muuta.
    Suomesta tämä järjestelmä on tapettu eläkejärjestelmän ja erilaisten ”tukiverkostojen” mukana. Kenties ajatellaan että koska kuitenkin (veroina) maksamme näistä palveluista niin miksi minun pitäisi laittaa rikkaa ristiin enää sen päälle? Kysymys on äärimmäisen hyvä. Jos yhteiskunnan vastuulle laitetaan vanhusten- ja sairaidenhoito niin saamme tasan sitä mitä aina saamme kun julkinen sektori on toimijana: joka vuosi heikompaa laatua aina vaan kalliimmalla. Tähän sääntöön ei ole pitkässä juoksussa mitään poikkeusta maailmalla, eikä sitä tule.
    Syytä tähän voi hakea vaikka talouden Nobelilla palkitun Milton Friedmanin rahankäytön nelimallin tehottomimmasta luokasta: Kun käytät rahaa joka tulee kolmannelta osapuolelta jonkun sinulle tuntemattoman hyväksi, sinua kiinnosta vähiten (verrattuna muihin tasoihin) miten tehokkaasti rahan käyttö kohdentuu. Tuhlailu ja moraalirappio näkyy pian koko ketjussa alkaen vaikkapa surkeassa hoitotilojen rakennuslaadussa, maanantai- tai viikonloppukipeissä vuorohoitajissa palkallisine ”sairaslomineen”, pitkien tai vaikeiden irtisanomisprosessien luomasta turvallisuudentunteesta joka turruttaa hiljentämään potilaiden hälytyskellot kun ne häiritsevät hyvää face-chattia.

    Jos paluu entiseen tarkoittaa sitä että joutuisimmekin huolehtimaan enemmän itsestämme sekä sukulaisistamme sen sijaan että antaa valtion hutiloida ne hommat niin toivotan menneisyyden avosylin tervetulleeksi.

    • 16.1

      Matti Seppälä sanoo

      Kommentissasi oli niin paljon asiaa ja raakoja totuuksia, että minulla menisi varmaan loppupäivä jos alkaisin jokaista kommentoimaan. Mikä mielestäni on unohdetaan nykypäivän yhteiskunnallisessa keskustelussa on nimenomaan, mistä kaikkien turvaverkkojen raha saadaan. Se kerätään työtä tekevien tuottavuuden arvosta, jotta voitaisiin parantaa muiden asemaa. Hyvinvointiyhteiskunta toimii silloin, kun kaikki pyrkivät tekemään töitä ja turvaverkot pehmittävät mahdollista työttömyyttä.

      Nykypäivänä valitettavasti ihmisillä on kaksi vaihtoehtoa: joko olla töissä tai ei. ”Miksi kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti työtön, tuottamaton osa yhteiskuntaa”, mietittiin varmaan hyvinvointiyhteiskunnan mallia ideoitaessa. Tanskassa tajuttiin, ettei kannata antaa ihmisten olla työttömiä jos he niin haluavat.

      Voisin sanoa, ettei menestys ole itseisarvo, mutta jostain syystä se ei ole kovin suosittu mielipide. Yleensä menestys tulee työnteon kautta, joskin nykyään sen saavuttamiseksi saatetaan tarvita koulutusta, joka on sattumoisin maassamme ilmaista.

      Itsesääli ja toimettomuus ovat tämän yhteiskunna tuho. Jos olet työtön, kouluttaudu uudelle alalle. Mikset?

      • 16.1.1

        AMK sanoo

        Jos ikää yli 55 vuotta kouluttaudu-miksi työttömäksi vai ?
        Jos on terveydellisistä syistä työtön koska kukaan ei huoli töihin vaikka kuinka kouluttautuisit tai olisit kouluttautunut.Miksei kukaan palkkaa töihin??Miksei????
        Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon onko vastauksia?
        Ei ole työpaikkoja vai onko????Ikä painaa

      • 16.1.2

        Venla B sanoo

        Olen juuri valmistunut ammattiin – ei töitä. Isosiskoni ja veljeni ovat minua ylemmällä koulutustasolla, ja eri aloilla – heilläkään ei töitä. En näe, että kouluttautumisesta eteenpäin olisi mitään hyötyä. Kaikkiin ns. ”hyviin ammatteihin” kuten lääkäriksi, juristiksi, lentäjäksi ym. joilta oikeasti voisi olettaa työllisyyttä, EI KOULUTETA KUIN PÄÄKAUPUNKISEUDULLA. Opiskelu ja asuminen tulisi liian kalliiksi, eikä jo edellistä opintolainaa maksavalla ole mahdollisuus ottaa lisää. Riskit vs. mahd. hyödyt eivät ole realisesti sopusoinnussa. Muuten kyllä kannatan kouluttautumista, se ei vaan tavan tallaajalle ole realistinen ajatus.