Rikkaus, köyhyys ja rikoslaki

Jokainen silmät auki katseleva on nähnyt jo parikymmentä vuotta, että tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy. Tämä ei tietenkään ole mikään luonnonlaki, vaan johdonmukaisen politiikan seuraus. Sen politiikan taustalla on puhdas ja alaston ahneus. Koska alaston ahneus on irvokkaan ruma, on se puettu milloin minkäkin nimisen teorian ja ideologian kaapuun.

Tihkumisteoria on hyvin suosittu. Sen mukaan mitä enemmän hyvää kertyy rikkaimpien pöydälle, sitä enemmän pöydältä valuu yli myös köyhemmille. Tätä typeryyttä kutsutaan jatkuvan kasvun ja keskittämisen ideologiaksi. Kaikki tietävät kuitenkin hyvin, että ei siltä pöydältä mitään valu. Pöytää suurennetaan tarpeen mukaan ja sen reunoja korotetaan valumisen estämiseksi.

Kuilu hyväosaisten ja köyhien välillä on kasvanut jo niin suureksi, että useimmat rikkaat eivät tunne yhtään köyhää. Tunne kuulumisesta ihan eri ihmislajiin aiheuttaa sen, että hyväosaisten myötätunto huono-osaisia kohtaan rapautuu. Ihan yleisesti puhutaan, että sosiaalietuudet ovat liian suuria ja työttömät lojuvat kotisohvilla toisten rahoilla. Hyvinvoivat eivät enää halua rahoittaa sosiaaliturvaa.

Tässä piilee vakavan yhteiskunnallisen kriisin siemen. Jos hyväosaiset katsovat voivansa sanoutua irti yhteiskunnallisista velvollisuuksistaan, niin eivät ne velvollisuudet silloin sido enää huono-osaisiakaan. Välinpitämättömät rikkaat tulevat saamaan kimppuunsa piittaamattomat köyhät.

Tähän yhteiskunnalla on perinteisesti vain yksi ratkaisu: kontrollin kiristäminen ja rangaistusten ankaroittaminen. 1600-luvun alussa Ruotsista tehtiin hyvin nopeasti ohuen yläluokan taloudellisesti ja poliittisesti johtama maa. Mahdolliset kapinat tukahdutettiin Nuijasodan kokemusten viisastuttamina etukäteen. Kaarle IX määräsi jo vuonna 1609 Mooseksen lain otettavaksi tuomioistuimissa toissijaiseksi oikeuslähteeksi. Kun rikoslaista ei löytynyt sopivaa pykälää, niin tuomittiin suoraan Vanhan Testamentin mukaan.

Tämä ei tietenkään onnistu enää nykyaikana, mutta oppia voidaan ihan hyvin ottaa 1920-luvun Suomesta. Sisällissodan jälkeinen vuosikymmen oli rikoslain ja rangaistuskäytäntöjen kannalta synkkää aikaa. Rangaistuksia ankaroitettiin kautta linjan, suojeluskunnat toimivat ihan virallisena kontrolliorganisaationa, kieltolaki teki tavallisista kansalaisista rikollisia, työnantajien mustat listat olivat julkisia, reaalipalkat olivat säänneltyjä ja lakonmurtajat toimivat valtiovallan siunauksella. Kontrolli oli ennennäkemättömän tiukkaa.

Miten tämä hyppäys historiaan liittyy nykyaikaan? Siten, että rangaistusten ankaroittaminen on käynnissä koko ajan. Tämä suuntaus on jo alkanut, mutta te ette huomaa siinä mitään outoa. Te päinvastoin kannatatte sitä. Ankaroittaminen näet aloitetaan aina sellaisista rikostyypeistä, joista annettavat kovemmat rangaistukset yleinen oikeustaju hyväksyy. Seksuaalirikoksista on aina turvallista aloittaa, koska silloin kukaan ei vastusta. En edes minä.

Seuraavana ovat vuorossa väkivalta- ja omaisuusrikokset. Juuri omaisuusrikoksista annettavien rangaistusten ankaroittamiseen tällä kaikelle pyritäänkin, koska köyhien joukot pelottavat rikkaita ihan syystä.

Vallanpitäjät haluavat turvata valtansa ja rikkaat omaisuutensa. Se onnistuu lainsäädännön avulla, koska poliittinen valta on siellä missä taloudellinenkin valta. Muistakaapa tämä, kun seuraavan kerran huomaatte vaativanne rangaistusten koventamisesta.

Kommentit (57)
  1. Jaakko Joensuu
    29.1.2017, 09:54

    “Jokainen silmät auki katseleva on nähnyt jo parikymmentä vuotta, että tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy. ”
    Tilastokeskuksen mukaan tuloerot kasvoivat 90-luvulla, mutta vuoden 2000 jälkeen tuloerot ovat pienentyneet ja ovat OECD-maiden pienimpiä. Gini-kertoimen muutos (2000-2015) 28,6 –> 27.
    Mitä köyhien määrään tulee, on tilastokeskuksen mukaan köyhien määrä vähentynyt viimeiset kymmenen vuotta. Jos verrataan köyhien määrää 90-luvun lamaa edeltäneeseen aikaan, köyhien määrä on kyllä noussut 1 prosenttiyksikön verran.
    Tätä tuloerovirttä veisataan kyllä tiettyjen puolueiden puheissa koko ajan, mutta faktoihin se ei perustu.

    1. Saku Timonen
      29.1.2017, 10:24

      Käypä kertomassa tuo satojen metrien mitttaisessa leipäjonossa seisoville.

      1. Eero Jalava
        29.1.2017, 13:58

        Mistä lähtien subjektiivinen havainto leipäjonon pituudesta on joku argumentti virallisia tilastoja vastaan? Ok, ymmärrän jos olisi vertailukelpoista dataa leipäjonon pituudesta, jolla voitaisiin pohtia onko tilastoja analysoitu väärin, mutta pelkkä “musta tuntuu” on oikeesti aika heikkoa. Ja Mirja Piekkosen salaliittoteoria siitä, että Tilastokeskuksessa muunnellaan dataa, on lähinnä naurettava.

        1. Hannu Ala-Olla
          29.1.2017, 17:04

          Käytännön köyhä ja virallisesti köyhä voivat olla kaksi ihan eri asiaa. Leipäjonossa näkee jälkimmäisiä, joista läheskään kaikki eivät ole ensimmäisiä.

        2. Valhe, emävalhe, tilasto.

          Tuohon voisi lisätä vielä tilastokeskuksen tilastot perään. Sen verta outoja ko. firman tilastot ovat olleet esim. seuraavissa tapauksissa:
          työttömien määrä vs. työvoimatoimiston luvut
          työntekijöiden keskipalkka vs. verotoimiston kertomukset palkansaajilta verotuista tuloista

          Nämä täyttävät jo kovastikin vääristelyn merkit, mutta niitä siteerataan lehtiartikkeleissa totuutena.

      2. Pekka Korhonen
        30.1.2017, 09:39

        Köyhyyttä on, sitä ei kielletä. Leipäjonon pituuteen vaan vaikuttavat monet muut asiat kuin pelkkä köyhyys, kuten tarjonta ja hävettävyys. Nykyisin ei ole niin hävettävää olla leipäjonossa kuin ennen. Tämä siis vain leipäjonokommenttiin.

        Tihkumisteoria ei vaan toimi, vielä vähemmän tulevaisuudessa. Elämme murroksen aikaa ja nyt pitäisi päättää suuntaammeko kohti dystopiaa vai utopiaa.

        1. liisa hirvonen
          30.1.2017, 11:13

          Onko pohjoismainen hyvinvointivaltio on sinulle utopiaa? Et enää usko siihen?

          Leipäjonojen normalisointi on hyvä esimerkki siitä kuinka Suomi muutetaan kuin huomaamatta hyvinvointivaltiosta hyväntekeväisyysvaltioksi. Heikentämällä sosiaaliturvaa, leikkaamalla julkisia palveluja ja kasvattamalla täysin palkattomien töiden teettämistä rakennetaan yhteiskunta joka muistuttaa enemmän brittiläistä workfare yhteiskuntaa (jossa julkisia palveluja ei enää ole eikä kunnollista sosiaaliturvaa) kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Siitä armottomuudesta kertoo elokuva: I, Daniel Blake.

          1. Pekka Korhonen
            1.2.2017, 10:09

            Se ei ole utopiaa, mutta toiveissa olisi että Suomi menisi kohti utopiaa ja menneen hyvinvointivaltion yli.

            Enkä pidä nykyisestä suuntauksesta jossa leikataan köyhiltä ja sanotaan ettei meillä ole varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Kuten sanoin kommentoin vain leipäjonokommenttia. Luotan tieteeseen ja tilastoihin enemmän kuin mutu-tuntumaan.

            Eli yhteenvetona, leipäjonojen pituus on huono vasta-argumentti kun toinen antaa tilastotietoa. Sen sijaan odottaisin kommentteja jossa puututaan tilastointitapaan ja osoitetaan miksi tilastot ovat virheellisiä (muulla kuin mutu-tuntumalta. Onko menoja otettu huomioon yms). Taikka sitten vaikka toisella tilastolla joka osoittaa pahoinvoinnin lisääntyneen tai vastaavaa.

            Palkattomien töiden teettäminen on selkeästi havaittavissa ja Saku tekee hyvää työtä tuodessaan esiin yhteiskunnan epäkohtia.

            Yksi tilasto jonka voisin tuoda tässä esille on pitkäaikaistyöttömyys
            http://www.findikaattori.fi/fi/37 (Toimeentulon alta löytyy muitakin mielenkiintoisia mittareita, kuten kotitalouksien velkaantuneisuus).

    2. Vale, emävale, tilasto

      1. liisa hirvonen
        29.1.2017, 17:48

        Kun tilastoista poistetaan työttömiä tilastokikkailulla, se ei tarkoita sitä että työttömien määrä on todellisuudessa vähentynyt tai työttömyys pienentynyt.

        THL kertoo 15.12 julkaistussa uutisessaan: “Köyhyysaste kasvoi vuoteen 2007 asti kolminkertaistuen vuoteen 1995 verrattuna, ja se on 2010 luvulla pysynyt noin kymmenen prosentin tasolla. Vuonna 2014 köyhiä lapsiperheitä oli 63.400 ja niissä eli 126.000 lasta.” (Raportti: Lapsiköyhyys Suomessa 2010 luvulla, THL.)

    3. Mirja Pekkonen
      29.1.2017, 10:47

      Menetkö kertomaan tämän myöskin noin 700 000 työttömälle. Niin, sen verran heitä oikeasti on vaikka tilastokeskuksen hieno, kansainvälisesti vertailukelpoinen tilasto kertoo heitä olevan 207 000. Olisiko käynyt niin, että tilastokeskus on hieman fiksannut niitä köyhyystilastojakin.

    4. Hieno juttu on lohdullista kuulla, että köyhyys on tilastokeskuksen mukaan pienentynyt.
      Nyt jos vielä saisimme tilastokeskuksen määritelmän köyhästä ja köyhyydestä ylipäätänsä perusteellisesti purettuna osiin jne. Niin tarkastelleen köyhyyden käsitettä lisää tämän tilastokeskuksen määritelmän turvin.

      Sivuseikkana mainittakoon, että eduskunnasta on sanottu erinäisiä lukuja köyhyyden määritelmistä jne. Joiden mukaan kukaan ei tienaa alle 2600e/kk. Kaikki alle 3000e/kk on pienituloisia. Siitä voidaan lähteä asiaa pohtimaan alkulämmittelyksi köyhyyttä odotellessa tilastokeskuksen määritelmää asiasta.

    5. Pekko Riihonen
      29.1.2017, 12:53

      Ansiotulojen nousemisen myötä vaikuttaa siltä, että köyhyys olisi vähentynyt. Tosiasiassa tukiverkkojen poistamisen(esim. lääkekorvausten omavastuun korottaminen) sekä yleinen hintojen nousu ovat heikentäneet ostovoimaa lähes kaikissa muissa tuloluokissa paitsi rikkaimmassa kymmenyksessä. Tästä kehityksestä kärsivät erityisesti köyhimmät, sillä heillä ei ole alunperinkään ollut sitä extraa millä he olisivat voineet kompensoida tukien menetyksiä.

      1. Markku Niinivaara
        29.1.2017, 13:00

        ‘Jokainen silmät auki katseleva on nähnyt jo parikymmentä vuotta, että
        tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy.’ Kuulostaa jotenkin populistin ‘näin nämä asiat koetaan’ tai vaihtoehtoiselta faktalta, mutta ei kuulosta faktoihin nojaavalta Saku Timoselta. Tilastokeskuksen tietojen mukaan tuloerot ovat kyllä hieman suuremmat kuin 20 vuotta sitten, mutta kasvu tapahtui pääosin 90-luvun nousukaudella. Viimeisen 10 vuoden aikana tuloerot ovat hivenen pienentyneet.
        http://www.findikaattori.fi/fi/58.
        Blogin muita kohtia tämä ei tee perusteettomaksi, mutta väärät faktat vievät vain pohjaa niiltä.

        1. liisa hirvonen
          29.1.2017, 20:04

          Vuodesta 1995 vuoteen 2007 köyhyysaste on kolminkertaistunut. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) mukaan. Se ei ole kasvanut siitä merkittävästi 2010 luvulla, siis viimeisen muutaman vuoden aikana. Mutta reilussa 20 vuodessa köyhyysaste on kolminkertaistunut. Se on fakta eikä mikään populistinen heitto.

          Suomi kuuluu maailman vauraimpiin maihin (8.vaurain). Meillä ei pitäisi olla lainkaan leipäjonoja, asunnottomuutta ja köyhyysasteemme voisi olla puhdas nolla, jos niin haluttaisiin. Työttömyys on likipitäen tällä hetkellä samoissa luvuissa jo kuin 1990-luvun suurlaman vuosina.

          1. liisa hirvonen
            29.1.2017, 20:10

            Ja THL:n käytössä oleva köyhyysaste määritelmä on, että kotitalous on köyhä kun sen käytettävissä olevat tulot ovat alle 60% väestön keskimääräisesti käytettävissä olevista tuloista.

      2. Tuostahan on tilastoa. 1994-2013 välisenä aikana rikkaimman 10% kansalaisista osuus maamme varallisuudesta kasvoi 6 prosenttiyksikön verran. Kaikki muut kymmenykset menettivät osuuttaan varallisuudesta. Köyhin 10% kaikista vähiten, koska heillä ei alunperin ollutkaan mitään varallisuutta.

    6. Tätä tuloerovirttä veisataan kyllä tiettyjen puolueiden puheissa koko ajan, mutta faktoihin se ei perustu. Veisaaminen vai virsikö on tosiasioihin perustumatonta?
      Nykylukujen ja vuosikymmeniä vanhojen lukujen vertaaminen voi olla mukavaa…. Eikös samantien verrata satavuotiaita lukuja ja samalla tuolloista yhteiskuntajärjestystäkin.
      Meinaan jotta silloinen rikaskin olisi nyt köyhä. Rikkauden raja on siis jonkinlainen veteen piirretty viiva joka määritellään kunkin tarpeen mukaan. Leipäjonon pituus on kuitenkin pirun hyvä mitta.

      1. Hannu Ala-Olla
        29.1.2017, 17:08

        Silloinen köyhä nykyistä enemmän pystyi hankkimaan ruokansa ilman rahaakin. Itse viljelemällä, metsästämällä, keräilemällä.. Nykyään se ei onnistu kun köyhä asuu kaupungissa.

    7. Sami Lappalainen
      30.1.2017, 12:40

      Tienaan kuussa juuri 2200€ ja silti vain jouduin nöyrtyyn viimein ja kävin hakemassa hätäapuruokapaketin, koska rahat on loppu ja töissä käyminen on kallista. Joten nyt voit kertoa minulle tarkkaan tästä tuloerosta ja kuinka se on kutistunut.

  2. Tarja Elonen
    29.1.2017, 10:18

    Erittäin hyvä kirjoitus, taas kerran.
    Kirjoituksen kohta “…oppia voidaan ihan hyvin ottaa 1920-luvun Suomesta. …” muistutti minua taannoin kuulemastani luennosta ‘Sisällissodan psykohistoria’, jonka piti FT Ilkka Levä (dosentti, Turun yliopisto). Luentoa kuunnellessani tuli väistämättä mieleen yhtäläisyydet tämän päivän ilmapiiriin, päätäjien toimintaan ja ajattelutapaan, mediaan, ….
    Kun median erinomaisella avustuksella jatkuvasti ja toistuvasti lukea/kuulla, miten
    ” … sosiaalietuudet ovat liian suuria ja työttömät lojuvat kotisohvilla toisten rahoilla. …”, pelottaa, mihin olemme joutumassa.

Kommentointi suljettu.