Poliittinen vastuu

Kansanedustajat ja ministerit puhuvat mielellään poliittisen vastuun kantamisesta. Sehän tarkoittaa sitä, että äänestäjät vetävät heidän toiminnastaan johtopäätökset ja jättävät äänestämättä heitä. Se tarkoittaa myös sitä, että konkretisoituessaan poliittinen vastuu on vain näpäytys itsetunnolle. Kerran veronmaksajien vetämään rekeen istahtanut istuu siinä edelleen.

Ennen vuotta 2011 eduskuntaan valittu saa sopeutumiseläkettä. Seitsemän vuotta eli vajaat kaksi kautta kansanedustajana oikeuttaa sopeutumiseläkkeeseen, jota maksetaan koko loppuikä. Kaksi kautta eduskunnassa istunut ja nelikymppisenä työttömäksi jäänyt saa semmoiset pari tuhatta euroa joka kuukausi. Kukaan ei koskaan vaadi tekemään mitään rahan vastineeksi.

Vuonna 2011  ensimmäisen kerran eduskuntaan valittu saa sopeutumisrahaa sen perusteella, kuinka kauan edustajantoimi on kestänyt. Kolme vuotta eduskunnassa istunut voi saada sopeutumisrahaa korkeintaan vuoden. Kaksi kautta eduskunnassa ollut saa tukea kaksi vuotta ja vähintään 15 vuotta eduskunnassa ollut voi saada tukea kolmen vuoden ajan. Yhden kauden edustajalle maksetaan tätä “ansiosidonnaista” noin 1 700 euroa kuukaudessa vuoden ajan.

Näihin etuuksiin ei kuulemma voi puuttua, koska ne ovat saavutettuja etuja. Kukaan ei ole huolissaan näiden työttömien sohvallalojujien syrjäytymisestä. Kun tavallinen kansalainen jää työttömäksi, niin hän saa ensin ansiosidonnaista päivärahaa määräajan, mikäli kuuluu ammattiliittoon tai työttömyyskassaan. Sen jälkeen hän putoaa peruspäivärahalle ja myöhemmin työmarkkinatuelle. Lisäksi työtön saa jatkuvasti kuulla ihan eduskunnasta asti vaatimuksia mennä risusavottaan saamiensa rahojen vastineeksi. Työttömyysetuuksia on voitu leikata, ja ihan vakavissaan suunnitellaan etuuden nimeämistä palkaksi ja työn teettämistä sitä vastaan.

Entäpä sitten nykyiset ministerit? Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti heti alkuun toimivansa tulos tai ulos -periaatteella, eli antavansa tarvittaessa itselleen potkut. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on sanonut joka tapauksessa olevansa politiikassa vain käväisemässä.

Heillä ei tule olemaan mitään hätää, sillä he voivat jatkaa entistä elämäänsä miljonääreinä. Seuraavan laman aikana heitä tullaan haastattelemaan kuten nyt Iiro Viinasta, ja viestikin tulee olemaan sama: Olisi pitänyt leikata enemmän, olisi pitänyt yksityistää enemmän. Juuri leikkaamaan ja yksityistämään nämä kaksi pääoman tsupparia on pestattu.

Vuoden päivät sosiaali- ja terveysministerinä istunut Hanna Mäntylä palkattiin asiantuntijaksi Euroopan neuvoston sihteeristöön. Timo Soinista tullee suurlähettiläs heti, kunhan hän vain ilkeää ottaa pestin vastaan. En tiedä mihin lykätään loput nykyhallituksen ministerit, joista monella ei ole enää asiaa seuraavaan eduskuntaan eikä mitään osaamista työmarkkinoilla. Eiköhän heillekin löytyne jokin hyväpalkkainen homma, jossa ei tarvitse osata mitään.

Yksi on varmaa. He eivät koskaan ilmoittaudu työttömiksi työnhakijoiksi ja joudu työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteeksi. Se kohtalo on varattu vain kansalaisille, ei kansanedustajille ja ministerille. He ovat kantaneet sen kuuluisan poliittisen vastuun, joka tuo taloudellisen turvan.