Karenssiautomaatti

Hallitus on epäonnistunut luomaan uusia työpaikkoja, joten se on päättänyt rangaista siitä työttömiä. Rangaistus toteutetaan luomalla karenssiautomaatteja, jotka kyllä säästävät työttömyystukimenoja, mutta lisäävät toimeentulotuen tarvetta. Näinhän hölmöläiset ovat aina jatkaneet peittoa.

Valmisteilla on peräti kolme lakiuudistusta kahdessa eri ministeriössä. Hajauttaminen kertoo siitä, että kukaan ei koordinoi valmistelua eikä kukaan tiedä mitä ollaan tekemässä, mutta tekemisen tohina on kova. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan työttömyysturvan aktiivimallia. Tämä on vanha tuttu, joka aiemmin tunnettiin nimillä vastikkeellinen sosiaaliturva ja osallistava sosiaaliturva. Siinä työttömän on osoitettava “riittävää aktiivisuutta”, tai muuten hänen tukeaan alennetaan. Käytännössä se tarkoittaa palkattoman työn tekemistä työttömyysetuutta vastaan kuntouttavan työtoiminnan tai työkokeilun nimellä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan aktiivisen työnhaun mallia. Siinä työttömän on todistettavasti haettava kerran viikossa hänelle sopivaa työpaikkaa, tai hän menettää kokonaan työttömyysetuutensa 60 päivän ajaksi. Kolmas esitys koskee yrittäjien työttömyysturvaa, jossa työttömyysturvalla voisi harjoittaa yritystoimintaa neljän kuukauden ajan ilman että toiminnan pää- tai sivutoimisuutta selvitettäisiin. Tämä viimeinen uudistus kuulostaa jopa ihan järkevältä, mutta muut kaksi ovat enemmän kuin ongelmallisia.

Tulevaisuudessa työttömän on työttömyysturvan aktiivimallin mukaisesti tehtävä palkatonta työtä ja samaan aikaan haettava aktiivisen työnhaun mallin mukaisesti jotain hänelle sopivaa työpaikkaa vähintään kerran viikossa. Lisäksi molemmat uudistukset edellyttävät jatkuvaa raportointia ja tietysti raporttien seurantaa. Työvoimaviranomaisille ei ole luvassa lisäresursseja, eikä kukaan ei ole pohtinut miten seuranta toteutetaan ja mitä kokonaisvaikutuksia lakiuudistuksilla on.

Työ- ja elinkeinoministeriön vastaus lausuntokierroksella esitettyyn kritiikkiin näyttää ihan konkreettisesti, miten pihalla lainvalmistelijat ovat. Raportointiín ei ole luvassa lisäresursseja, koska “verkkopalveluun ilmoitettuja tietoja hyödynnettäisiin palveluntarpeen arvioinnissa. Se korvaa kootusti nykyistä työllistymissuunnitelmien toteutumisen seurantaa”.

Toisin sanoen hallitus luottaa tietotekniikkaan, jota ei ole vielä olemassakaan. Algoritmi vertaa haettuja työpaikkoja avoimina oleviin, ja jos jotain työtä ei ole haettu, niin siitä seuraa karenssi. Algoritmi vertaa myös työttömän koulutusta ja ammattitaitoa avoinna olevan työpaikan vaatimuksiin. Jos on haettu väärää työpaikkaa, niin siitäkin seuraa karenssi. Niin tai näin, aina seuraa karenssi. Algoritmi ei ymmärrä työttömän elämäntilannetta eikä alueellisia eroja työpaikkojen määrässä.

Näin saadaan ensimmäiseksi ainakin kaikki tietokonetta käyttämättömät pois tilastoista. Heti perään lähtevät ne, jotka tekevät raportoinnissa jonkin virheen. Kun tarpeeksi kehitetään järjestelmää, niin tilastoista saadaan pois niin paljon väkeä, että hallitus voi kehua saavuttaneensa työllisyystavoitteensa.

Jos avoimia työpaikkoja ei ole, niin ministeriö lupaa osallistumisen työllistämistä edistäviin palveluihin riittävän. Kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta järjestää näitä palveluja tai edes informoida työtöntä niiden olemassaolosta. Tärkeintä on vain patistaa työttömiä aktiivisuuteen eli nykysuomeksi sanottuna antaa laiskoille sohvallamakaajille keppiä.

Kun sekä työttömyysturvan aktiivimalli eli vastikkeellinen sosiaaliturva että aktiivisen työnhaun malli toteutetaan, niin työtön on lirissä. Hänen on tehtävä palkatonta työtä ja samanaikaisesti haettava todistettavasti työtä. Molemmista on raportoitava työvoimaviranomaisille. Kukaan ei oikeasti lue näitä raportteja, mutta onpahan ainakin työtön aktiivinen ja kiireinen. Algoritmi huolehtii karenssien jakamisesta.

Näissä lakiuudistuksissa toteutuu taas Juha Sipilän hallituksen toimia hyvin kuvaava lause: Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.