Olut ja omatunto

Hallitus on koko vaalikauden nysvännyt jotain alkoholilain uudistuksen kanssa. Vuosi sitten päästiin kompromissiin, mutta talvella päättyneen lausuntokierroksen jälkeen se ei enää kelvannut osalle keskustalaisia kansanedustajia. He haluavat äänestää omantunnon mukaan. Hallituspuolueiden edustajat neuvottelivat uuden kompromissin, mutta nyt se ei kelpaa perussuomalaisille. He haluavat pitää kiinni vuosi sitten sovitusta.

Kansan syviä rivejä asia on kiinnostanut niin vähän, että piti ihan etsiä ne esitetyt uudistukset. Ne löytyvät vaikkapa tästä vuoden takaisesta uutisesta. Näköjään tarkoitus olisi tuoda vahvat oluet, siiderit ja ns. limuviinat kauppoihin ja kioskeihin. Asia ei vieläkään kiinnosta minua, mutta poliitikkojen toiminta kiinnostaa.

Uusimman kompromissin vesittäminen näyttäisi olevan perussuomalaisten kosto. Heidät painostettiin hyväksymään puolueelle aiemmin niin vastenmielinen hallintarekisteri, joten jotain jäi varmasti hampaankoloon. Keskustan toiminta on sikäli mielenkiintoista, että vasta pari vuotta sitten puolue oli lantraamassa keskioluenkin kakkosluokkaan. Niin muuttuu poliitikon mieli.

Eniten minua kiinnostaa poliitikkojen omantunnon herääminen juuri silloin, kun ruvettiin puhumaan alkoholista. Se ei herännyt silloin, kun kaikkein köyhimpien ja sairaimpien etuuksia leikattiin. Se ei herännyt silloin, kun lasten ja nuorten koulutuksesta leikattiin. Se ei lopsauttanut korviaan silloin, kun naisia ja lapsia ruvettiin pakkopalauttamaan sodan keskelle. Se ei ole reagoinut mitenkään silloin, kun työttömille on keksitty yhä uusia rangaistuksia ja pakkotöitä. Se veteli unia silloin, kun rikkaiden veronkierto tehtiin mahdolliseksi hallintarekisterin hyväksymisellä. Se ei edes haukottele, kun sote- ja maakuntauudistuksen varjolla runnotaan läpi julkisen sektorin yksityistämistä.

Mutta nyt se heräsi. Jonkinlaisia elonmerkkejä nähtiin jo silloin, kun edellisen hallituksen hyväksymää ja presidentin vahvistamaa tasa-arvoista avioliittolakia yritettiin kaataa kansalaisaloitteella, mutta se vaipui uudelleen uneen.

Mikä sen nyt herätti? Ilkeä kun olen, niin epäilen viimeinkin löytyneen sellaisen asian, jonka tolloinkin ymmärtää ja josta jokaisen on helppo muodostaa jonkinlainen mielipide. Nuo kaikki muut asiat ovat vaikeita ja niiden ymmärtäminen vaatii paljon työtä.

Mutta se viina! Siitä on tässä maassa riittänyt aina puhetta. Joidenkin mielestä on hirveää, että aamuyöllä jää muutama tunti sellaista aikaa, jolloin sitä ei laillisesti saa. Joidenkin mielestä on hirveää, että sitä yleensä saa ollenkaan. Jotkut jaksavat hioa ikuisesti alkoholiprosentteja ja kellonaikoja. Kaipa se saa heidät tuntemaan itsensä tärkeäksi päätöksentekijäksi, kun kyvyt eivät muuhun riitä.

Kaikki ovat oikeassa. Myyntirajoitusten poistaminen lisää kulutusta, ja kulutuksen kasvu lisää sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia sekä niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Toisaalta taas turhaa säännöstelyä joutaa purkaa, sillä viina on aina hintansa väärti ja juoppo löytää juotavaa vaikka keskellä yötä. Minulle on samantekevää vaikka säädettäisiin kieltolaki, ja suurimman osan mielestä nykyinen saatavuus riittää. Kansaa ei kiinnosta, mutta pääasia on, että poliitikoilla on vähän aikaa jotain tärkeän tuntuista tekemistä.

On surkuhupaisaa, että hallitus näyttää suistuvan sukkiinsa tällaisen asian takia.

uskonto+ja+viina

Kuva: Pertti Jarla: Fingerpori

 

 

 

 

Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa

-Ei ole, kyllä tiedän, että olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas.  

Näin pääministeri Juha Sipilä vastasi, kun häneltä kysyttiin harmittavatko häntä kohut ja onko sellainen olo, että pitäkää tunkkinne.

Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki aikoinaan ilmoitti puhuneensa niin totta kuin osasi, niin siitä seurasi ero. Kun ministeri Suvi Lindén tuli myöntäneeksi avustusta golfkentälle, jonka osakkeita itse omisti, niin hän erosi itse. Kun ministeri Ilkka Kanerva lähetteli eroottiselle tanssijattarelle tekstiviestejä ja kiisti niitä lähettäneensä, niin hänet erotettiin.

Kaksi ensimmäistä esimerkkiä kertovat siitä, että siihen aikaan hyvä hallintotapa pidettin erillään henkilökohtaisesta moraalista ja hyvän hallintotavan rikkomisesta seurasi ero. Kanervan tapauksessa erottamisen motiivina taisi olla ministerinpaikan saaminen Alexander Stubbille. Hyvän hallintotavan kanssa sillä ei ollut enää mitään tekemistä, vaan epäilys henkilökohtaisen moraalin arveluttavuudesta riitti.

Nyt epäilyt pääministeri Juha Sipilän toiminnasta ovat sekoitus molempia. Sanotaan nyt heti, että uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein ja omantuntonsa mukaan. Ongelma onkin siinä, että korkeakaan moraali ei oikeuta toimimaan hyvää hallintotapaa vastaan. Oman moraalin ja hyvän hallintotavan erojen tunnistaminen näyttää olevan Sipilälle yhtä vaikea asia ymmärrettäväksi kuin se, että valtio ei ole yritys eikä pääministeri yritysjohtaja.

Tiedätte jo tapahtumien kulun, joten laitan vain lyhen koosteen linkkeineen. Eilen Iltalehti kertoi viime talvena Intiaan suuntautuneesta lobbausmatkasta. Pääministerin mukana matkalle osallistui edustus firmasta, jonka osaomistajia hänen lapsensa ovat. Matka poiki miljoonakaupan.

Ensin Sipilä sanoi, että osallistujat matkalle valitsi Finpro yksin. Finpro oikaisi, että ei pidä paikkaansa. Heti tämän jälkeen pääministeri muistikin harkinneensa etukäteen tämän yhtiön osallistumista Intian-matkalle, mutta totesi tulleensa siihen tulokseen, että lasten välillinen omistus ei riitä syyksi pudottaa yhtiötä delegaatiosta.

Sipilä on myös kertonut, että ei Intiassa mistään kaupoista keskusteltu, vaan neuvoteltiin vain ihan yleisellä tasolla. Asiakirjat todistavat kuitenkin ihan muuta.

Oma lukunsa on sitten tämä kyseinen yritys nimeltään Chempolis. Se oli pahoissa talousvaikeuksissa, sillä Tekes lopetti sen parikymmentä vuotta kestäneen hyödyttömän tukemisen. Yritys ei ole olemassaolonsa aikana saanut aikaan myytävää tuotetta, vaikka sille on mätetty valtion tukea kuin Terrafamelle konsanaan. Yritystä uhkasi konkurssi, mutta apuun tuli valtionyhtiö Fortum sijoittamalla siihen yli kuusi miljoonaa euroa.

Fortumin toimintaan ei omistajaohjausministeri Juha Sipilä kuulemma ole vaikuttanut, vaan se on ihan itse päättänyt sijoittaa melkoisen summan konkurssikypsään yritykseen, jonka tukemisen Tekes oli lopettanut. Tämä herättää epäilyksen Fortumin bisnesosaamisesta, mutta se on sitten toinen juttu.

Sipilän entisenkin toiminnan selvittely on vielä kesken. Eduskunnan oikeusasiames on pyytänyt Sipilältä uutta selvitystä siitä, missä vaiheessa hän tiesi Kateran ja Terrafamen yhtyeistyöstä.

Kuten sanoin, niin uskon Sipilän toimineen omasta mielestään moraalisesti oikein. Hyvä hallintotapa edellyttää kuitenkin, että edes epäilystä jääviydestä ei synny. Kuten tapahtumista näkyy, niin nyt on syntynyt. Moraali, omatunto ja hyvä hallintotapa eivät ole yksi ja sama asia.