Fanikirje

Tänään haluan jakaa vain yhden ajatuksen.

Sen ajatteli ääneen eräs näytelmäkirjailija eilen iltauutisissa ja se kiteytti ihmisyyden ja kirjoittamisen niin että aloin itkeä.

Hän sanoi, että hänen kirjoittamisessaan ihminen on niin arvokas, että sille uskaltaa nauraa.

Ensin se tuntui latteudelta. Sitten paradoksilta. Sitten itkin.

Jos olisin kaksitoista, kirjoittaisin nyt fanikirjeen: Moi, oon ihan samaa mieltä, mutta suututtaa, miten harvoin muut tuntuu olevan. Oisko niinku mahollista saada mulle ja Tanjalle liput siihen sun näytelmään? Ja junaliput kans?

Ehkä ihmisestä sittenkin vielä kirjoitetaan niin, että tuntuu. Ihanaa!