Aamusivullinen
Aamusivullinen

Aikakapseli Partasen tapaan

Historiasta kirjoittaessani olen usein joutunut vastakkain ajan kanssa.

Ajalle sokeutuu, niin kuin kulttuurille, niin kuin kaikelle, mikä kehystää meidät. Siksi symppaan varauksetta jokaista älypuhelinta 1800-luvun epookissa – sille, joka ei ole elänyt aikaa ennen matkapuhelinta, sitä ei ole olemassa.

Erityisen vaikeaa on nähdä, mikä juuri tässä ajassa on ihan oikeasti merkittävää, tai edes kiinnostavaa, hälyn alla.

Mitä raportoisin, jos tämä teksti olisi menossa aikakapseliin (ja onhan se, kun netti on aikakapseleista armottomin) ja avattaisiin jonakin ennalta määräämättömänä ajankohtana tulevaisuudessa?

Moi, täällä Partanen, vuonna 2018 keitimme vettä vedenkeittimellä.

Trollasimme, käytimme hashtageja ja yksittäispakkauksia.

Kahviloissa pidettiin läppärittömiä sunnuntaita.

Hackathon oli juttu. Ja ortoreksia.

Kettu meni koloon ja vastoinkäymiset tunteisiin, mutta syntyvyyteen sillä ei ollut vaikutusta.

En ehkä sanoisi mitään kansallisvaltioiden unohtamasta nomadiperimästä, työn murroksen edessä naurettavina näyttäytyvistä työtehotoimista enkä siitä vastakkainasettelun ajasta, joka oli aina ohi eikä koskaan kuitenkaan. Ehkä ajankuvassa merkitystä on vain yksityiskohdilla, kaikella sillä, missä totuus on mutta mikä muuten jäisi liian arkisena pimentoon.

Ihmiset juoksivat maratoneja, koska niin kunnon ihminen teki vuonna 2018.

Scifi suututtaa minua enkä ymmärrä madonreikiä, mutta tämän ymmärrän: aika on outo, huokoinen juttu ja ajassa matkustaminen yhdestä ainoasta näkökulmasta kiinnostavaa. Omasta ajastaan ei kukaan saa otetta.

Jos toisessa ajassa voisi vierailla kuten toisessa kulttuurissa tai edes kapselin kautta antaa tuleville polville suoran yhteyden menneeseen, ehkä omakin aika asettuisi kontekstiinsa. Ja olisihan se nyt huikeaa. Vaikka sitten vihaisikin Doctor Whota.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Elämän välilehdet

Minulla on ongelma. Muut ovat koettaneet kertoa siitä minulle – lempeästi, tiukasti, jopa anellen, mutta olen kiistänyt kaiken: minäkö muka välilehtien väärinkäyttäjä, kuinka julkeatte! Miksi selainikkunan ylälaitaan olisi keksitty semmoinen ihana pieni plussa, jos tarkoitus…

Huhtikuun salaseura

Huhtikuu on ruma kuukausi. Kerran jouduin palaamaan ulkomailta kotilomalle Suomeen huhtikuussa, ja aloin tosissani kyseenalaistaa esi-isien itsetuhoisia päätöksiä. Harmaa söi sävyt maisemasta, ja valju keväänvalo riipi estradille kaiken unohdetun ja hylätyn. Ehkä näin sen silloin…

Kasvun mentaliteetin korkea veisu

Seuraa mediapoiminta. Luin tällä viikolla nimittäin vaihteen vuoksi jotakin ihan oikeasti merkittävää. Tiedän mitä ajattelette – merkittävääkö, näillä turhuuksien markkinoilla? Mutta for real: käykää lukemassa tämä juttu. Juttu on pitkä, ja hätäisin saattaa missata olennaisen. Joten…

Hengitän sisään nyt

Jetlagissa on hyvä kirjoittaa. Vuorokauteen avautuu aivan uusia ulottuvuuksia. Tällaistako aamuihmisillä on kaikenaikaa? Pitkiä, valoisia kevätaamuja, maailman oravanpyörä nurkkaan pysähtyneenä. Niin kuin olisi livahtanut suljettuun tivoliin, jossa yksikään pelle ei hyppää nenälle. Vuorokauden ulottuvuudet lähtivät…

Merkkejä

Waiheke Island, Uusi-Seelanti. Sateet tulevat taajaan ja yllättäen. Niiden tulon voi ennustaa vain kaskaiden laulusta – se loppuu juuri ennen kuin sade alkaa, muka vahingossa. Meri on kaikkialla, nenässä, varpaiden välissä. ”Tulette joku aamu mukaan…

Hääraportti

Väsyttää. Silti käyn kierroksilla. Olen vakuuttunut, etten saa nukutuksi, mutta Mies raportoi: “Väitit kuorsausten välissä, että uni-ikkuna meni ohi, ja nukuit taas.” Niin kai sitten. Alan ymmärtää, miksi häämatkalle lähdetään perinteisesti suoraan häistä. Toive siitä,…

Häät ja luovuttamisen taito

Uni ei yöllä tullut – tai tuli se, ja meni, samaa tietä. Häiden pöytäkartta kiersi verkkokalvoilla kuin viipyilevä painajainen. Mietin, mitä olin tehnyt ansaitakseni tämän: kolme kahvikuppia ja myrkynvihreän energiajuoman, guilty as charged. Ja häät…

Kirjoituksia puun takaa

Kirjoittaminen on yksinoloa. Tajusin sen juuri tässä koneen ruudulla, kirjain kirjaimelta. En ehkä ole koskaan ajatellut asiaa, mutta tämä selittää kaikenlaista, mm. sen, miksi kirjoitan. Huomaan jo, että tämä alkaa rönsyillä rakkauskirjeeksi – minussa lepattaa,…

Juicesta ja taitoluistelusta, näköjään

Ratamo piileskelee. En saa otetta ajatuksiin, jostakin syystä ne kiertävät taitoluistelussa ja Juicessa. Tämänviikkoisissa taitoluistelun EM-kisoissa joku katsoja, oletettavasti kilpailijan äiti, oli kirjaillut kilpailijan nimen ristipistokankaaseen. On ihanaa, ettei ihminen voi koskaan tulla niin suureksi,…

Älä vala betonia ratamoillesi!

Raitiovaunu ujeltaa pimeydessä, siitä on tullut yksi lempiäänistäni. Kirkontorni on kadonnut sumuun, niin kuin joku olisi kumittanut sen maisemasta. Silmät painuvat kiinni kun pitäisi kirjoittaa. Tänä vuonna suoritan vähemmän ja ihmettelen enemmän, niin lupasin, kun…