Aamusivullinen
Aamusivullinen

Käärme unessa, kootut selitykset

Kaatosade hakkaa ikkunaan.

En tiedä suututtaako minua enemmän se, että kesä päättyi juuri sinä päivänä kun minä olen menossa lintsille, vai että olen menossa lintsille juuri sinä päivänä kun vihdoin sataa ja sateen kuuntelussa olisi päivälle toimea kyllin.

Yöllä minä kuristin boakäärmeen. Kieputin sen lakanaan ja kietouduin sen ympärille koko ruumiillani. Sitten vain odotin, kunnes sen pitkä marto valahti veteläksi sylissäni.

Siis minä, joka olen vuosia harva se yö roikkunut tyhjyyden yllä, aina yksin, aina luonnonvoimien armoilla.

Kun kirjoitan googlen hakukenttään sanan “unikirja”, haku ehdottaa heti: “unikirja käärme”?

Tulee tavanomaisia selityksiä. Seksuaalisuus, sairaus, petos. Ehkä viehättävimmän selityksen mukaan käärmeen näkeminen merkitsee, että “vaimosi tulee pettämään sinua”. Jos olisi vaimo, niin olisihan se mahtavaa, kun puhelimen vahtimisen sijaan voisi vaan lukea unikirjasta, että jaahas, nyt näyttää siltä että teigän “tyttöjenilta” on peruttu.

Toisen selityksen mukaan käärmeen tappaminen unessa merkitsee, “että voitat vihollisesi ja kaikki kadehtivat sinua”. En pidä siitäkään erityisesti, mutta enemmän kuin muista.

Parhaaksi unenselittäjäksi paljastuu kuitenkin Mies. “Olet vain katsonut liikaa Jurassic Parkia.”

Joka tapauksessa näyttää selvältä, että lintsipäivä – vaikka sateinenkin – tulee tarpeeseen. Syön hattaraa, ketään ei petetä eikä kuristeta ja teemapuiston jännittävintä antia ovat edelleen lentoliskojen sijaan törmäilyautot.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kirjoittaminen, rakkausgeneraattori

Saako kirjailija pujahtaa jonkun toisen nahkoihin? Saako kenen tahansa ääntä lainata? Kirjailijanvapauden ideaali on viime vuosina saanut ottaa mittaa vallan väärinkäytön ja kulttuurisen omimisen syytöksistä – myös minun päässäni. Jostakin syystä juuri tänä aamuna ajatukset…

Hellehattu

Pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri helteen piinaamalle. Eksyin sisään kirppari Zirpparin ovesta ja tein harkitun oston: viime päivityksessä identiteettikysymykseksi nostamani hellehatun. Yksi uusi identiteetti, 50 senttiä! Katsotaan, mikä minusta tulee nyt. Grace Kelly? Miksipä ei.

Helleveisu – kirjoituksia kivitalosta

Lauantaiaamu kello 9.30. Makuuhuoneen lämpömittari näyttää 28 astetta, tänäänkin. Tyhmät vanhat kivitalot, vihaan teitä. Helle on sulattanut meitsin pään. En uskalla poistua asunnosta, vaikka ulkona olisi viileämpää. En voi syödä pakastemustikoita, koska ne ovat talveksi….

Minä, ristiriita

Ajattelin tänään – enkä ensimmäistä kertaa – mitä sanoisin, jos minulta kysyttäisiin, kuka olen. Eihän sellaiseen voi vastata, tietenkään. Kuka minä nyt olisin, joku monoliitti, jonka voi kuvata edestä ja takaa? Arkistoida kohtaan ”ratkaistut tapaukset”?…

Mikrokuvusta nykytaidetta – näillä vinkeillä sinäkin onnistut!

En ole pitänyt itseäni visuaalisena ihmisenä, mikä lienee tullut blogissakin selväksi mm. niistä remonttia koskevista teksteistä, joissa valkoisen sävyt lamauttavat minut toimintakyvyttömäksi. Mutta nyt minulla on uutisia. Tein taidetta! Ja haluan jakaa oppimani. Tämä kyseinen…

Ikuisuusprojekti, väärinymmärretty tahdonvoimannäyte

Loma. Minulle se tarkoittaa vähemmän Hietsun hiekkarantaa ja enemmän paluuta vanhoihin projekteihin. Heti kun olen nukkunut univelat pois, kaivan vanhat käsikirjoitukset esiin, totean: kyllä, tässä on jotakin, jotakin, mistä en ole valmis päästämään irti. Projekteja…

Onni on feat. Vesa

Mikä olisikaan ollut parempi tapa aloittaa loma, kuin matkustaa mummulaan. Mummua siellä ei enää ole, mutta hänen henkensä on, ja se henki on kiireetön ja salliva, sellainen, mitä tässä ajassa on muutoin aivan luvattoman vaikea…

Kesän pisin päivä

Kesäpäivänseisaus. Aurinko, joka ei laskenut, nousee, valaisee tomaatintaimet. Tassuttelen keittiössä, kaadan vettä kuivaan multaan. Ajattelen druideja, Muumilaakson vaarallista juhannusta. Maan rataa, Auringon asemaa. Isääkin ajattelen. Isä opetti, miten vuosi jakaantuu, luonnossa, ei kalenterissa. Keskikesän hetkessä…

Jättilumme – ja uskon taas ihmiseen!

Vanha juttu, mutta palaa mieleen, kun katson kuinka kukat aukeavat pöydällä aamunkoittoon.Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa pidettiin jokin aika sitten jättilumpeen kukinnan katselmus. Minäkin yritin mukaan, että edes joskus tuntuisi kuin ottaisin ilon irti kaupungista.Jättilumme kukkii harvoin…

Hajota ja hallitse – ajatuksia itsehallinnosta

Äh. Olen taas ajatellut valtaa ja vapautta, huomaan sen, kun lasken sormet näppäimistölle ja haluaisin kirjoittaa kuin joku toinen, mutten osaa. En voi sille mitään. Kaikki minussa kiertyy kysymykseksi ihmisyydestä, eikä tämäkään aamu ole poikkeus. Tänään…