Aamusivullinen
Aamusivullinen

Huomenna hän tulee?

Kahvilaan tullaan aamuisin keskustelemaan niin kummista asioista

autismin kirjon häiriöistä

isättömyydestä

vauvana sairastetun aivokuumeen seurauksista

kuolemastakin, kuten vieruspöydän naiset,

ja minä en ole yhtään lähempänä synnytystä kuin viime kesäkuussa tai siltä tuntuu

kahvi sen sijaan kuluu nopeammin kuin haluaisin kuluttaa sitä neljää euroa, jotka tähän nautintoon käytin

mikset Otus jo saavu, minähän annoin sinulle kirjallisen luvankin, eikö byrokratia merkitse sinulle mitään?

näinä päivinä ei ole ajatuksia, on vain paino, mahan ja odotuksen, eikä mikään asetu mittasuhteisiinsa, pikemminkin kaikki paisuu yli äyräidensä ja kuitenkin seuraavassa hetkessä on taas ennallaan niin kuin elokuvissa maljakon särkymisen voi vain kelata takaisin

en jaksa enää edes pelätä ja se on ennenkuulumatonta, ehkä tämä on ruumiin psykologiaa, että turhautuminen tylsyttää jopa kauhun

vieruspöydän naiset saattavat mainitsemistaan paikkakunnista päätellen olla minulle sukua, mutta eihän sellaista voi sanoa kun jokaisen velvollisuus tällaisissa kahviloissa on teeskennellä ettei kuule, mitä ympärillä puhutaan

varsinkin kun puhutaan menetyksistä

on älytöntä millaisille menetyksille on mahdollista nauraa kahviloissa kaiken jälkeen

kai elämä repeää ja arpeutuu umpeen ja se on sen luonne

ja kukapa haluaisikaan jättää jälkeensä kauniin ruumiin, ja sielu… olen varma että sielun arvista on olemassa jokin mieltä ylentävä kiinalainen sanonta

ajattelen Wieniä, kerran kiipesimme jollekin kukkulalle josta näki kaupunkiin, enkä muista mikä kukkula se oli tai miksi sinne kiipesimme, mutta muistan kukkulan, äkkiä ilman syytä – outoa miten usein yksityiskohdat unohtuvat ja oma elämä näyttää kesken aloitetulta elokuvalta

ehkä jo huomenna kaikki tähänastinen näyttää samalta kuin elokuvakatkelma Wienistä – tunnistamattomilta kohtauksilta vailla yhteyksiä tai merkityksiä? tai viikon päästä, viimeistään, niinhän?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Kirje syntymättömälle

Hei Otus, tässä äiti. Meillä on tänään takana yhteiset 9 kuukautta ja edessä koko elämä. Haluaisitko jo tulla ulos, niin päästään aloittamaan tää homma naamatusten? Haluaisin rupatella, niin kuin neuvolassa ja äitiystositeeveessä kehotetaan, mutta mitä…

Baby, we’ll be fine

Talvi on kaunis. Ei kutsuva, niin kuin kesä, vaan sellainen, joka osaa antaa toisen olla. Kadun yllä riippuvat valot heijaavat iltaisin myräkässä, lumi niiden kiilassa tekee tuulen näkyväksi. Aamuisin kaikki on valkoista, kuin en olisikaan…

Äitiysloma

Taivas repeilee kirkon takaa, pilvet matkaavat lahden yli keskustaan. Varikset tulevat kahdesti päivässä, hämäränhetkinä, täplittävät pakkasen punertaman taivaan. Unet ovat palanneet. Minä lennän lentokoneita, karhut rakentavat siltoja saaresta toiseen. Päivisin höyrytän vauvanvaatteita ja kuulen naapurin…

Hobitti suon laidalla eli ajatuksia vanhemmuudesta

Aamusivujen aika. Istun koneen ääreen, aurinko on muka noussut, mutta ei sitä mistään huomaa. Haluaisin teeskennellä, etteivät ajatukset pyöri lähestyvässä perhetapahtumassa, koska perhetapahtumat (lähinnä omani) tuntuvat jotenkin banaaleilta. Ymmärrän, ettei niin kuulu sanoa – ettei…

Vuosi käsissä

Viime vuonna tähän aikaan tein suuria lupauksia. Lupasin elää käsin kosketeltavampaa elämää. Kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä, siis kymmenen sekuntia sitten, ajattelin vielä, että olin kaikin tavoin epäonnistunut. Mutta sitten ajatus lehahti kuin lintu oksalta:…

Hyvää joulua, toivoo Aamusivullinen ja sen äiti!

Joulukortit ne on outo juttu, tiedättekös? Olen 33 ja toistaiseksi nimeni on aina ollut lapsen oikeudella äitini kirjoittamissa, maksamissa ja lähettämissä joulukorteissa. Mainitsinko, että olen 33? Ennen ajattelin, että voin ehkä siirtää nimeni omaan korttiin sitten…

Oodi kirjastolle

Eräässä esseessään Siri Hustvedt kirjoittaa kirjastosta. Siitä ensimmäisestä typerästä pienestä lähikirjastosta, jossa oli 70-luvun sisustusratkaisut ja todennäköinen homevaurio, ja joka oli taivas maan päällä – tai sellaiseksi minä sen Hustvedtinkin kirjaston kuvittelin, Olarin kirjastoksi. Hämmästyin…

Aukko CV:ssä – vai portti merkitykselliseen elämään?

Joskus aamuisin muistan ajatella sitä: lähestyvää äitiyslomaa. Se ei tule olemaan loma missään niistä merkityksistä joissa olen loman aiemmin tuntenut, mutta se on saanut minut pohtimaan työstä irtautumisen merkitystä. Olen ajatellut niitä aikoja elämässäni, kun…

Taajuuksia

On taajuuksia, ei vain radioliikenteessä vaan minussa. Muistin sen, kun yhtenä pimeänä iltana kävelin kotiin töistä eikä kukaan vastannut kun soitin. Epävarmasti, pitkästä aikaa, päädyin sen sijaan avaamaan musiikkisovelluksen. En enää muistanut, mihin musiikkia käytetään,…

V A U V A

Olen lykännyt tätä. Ajatusta. Kirjaimia. Mutta nyt kun marraskuu tulee sisään ikkunasta eikä pyydä minulta mitään, voin ehkä vihdoin kirjoittaa sen. V A U V A Tai siis… Meistä tulee… Meille tulee… You know, vauva….