Aamusivullinen
Aamusivullinen

Kuka korvaisi merkityksen?

Tänään ei ole luova päivä. Sen näkee peilistä ja kuulee vesihanan korinasta. Minusta ja viikunasta tippuu kilvan lehtiä keittiönpöydälle. No, elämä on luopumista. Onneksi pystyn sentään vielä jakamaan sisältöjä, vaikken tuottamaan pystyisikään. Nyt on nimittäin pakko.

Olin alkuvuonna kuuntelemassa tätä kaveria jossakin töihin liittyvässä tilaisuudessa: https://www.hs.fi/elama/art-2000005884024.html

Ajattelin jo silloin että kappas, kovin monelta lehteriltä tässä maailmassa ei olekaan ennen huudeltu, mitä minä ajattelen.

Koska juttu on vain tilaajille, niin summataan: Muumien tulisi jo palata siitä sotakorvausjunasta takaisin laaksoonsa, sillä metsään menee niin yhteiskunnassa kuin taloudessa – elämästä puhumattakaan –, kun vauhti korvaa suunnan ja teho merkityksen.

Juuri se meiltä on maailman vauraimmassa yhteiskunnassa hukassa. Merkitys.

Olin kerran yhdessä alustatalouksien vallankumousta suunnittelevassa työpajassa (älkää edes kysykö, miksi), ja yritin omassa ryhmässäni vienosti kysyä, että mikä on se maailma, jota me siis tällä uudella uljaalla järjestelmällä ollaan rakentamassa.

Minua katsottiin kuin idioottia, no surprises there. Ihan sama minne ollaan menossa, kunhan mennään ja helvetin lujaa, mielellään viisi minuuttia kauemmin per työpäivä.

No niin, skarppaan. Maailmassa ON mieltä, ja ilmastonmuutoksen torjunnassa OTETAAN vielä tutkimustieto käyttöön. Järjestäytymisen vapaus EI jää Ranskan vallankumouksen hashtagiksi eikä pikavippikierre tulevan sukupoven ainoaksi varteenotettavaksi ansaintalogiikaksi, ja kun järjestelmiä rakennetaan ja kehitetään, PYSÄHDYTÄÄN vielä ajattelemaan, kenelle ja miksi.

Merkityksellistä viikonloppua kaikille! <3

Kuva lokakuiselta ilmastomarssilta. Niin kauan kuin on marsseja, joille ei kehtaa viedä kertakäyttöistä kahvikuppia, on toivoa.
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varaslähtö lukujouluun eli kolme vinkkiä kirjanystävälle

En ehtinyt tänä vuonna kirjamessuille, shame on me. Mutta haluan silti kantaa korteni kekoon kirjallisuuden puolesta. Siispä tässä pari kirjatärppiä syksyynne, ennen kuin joulun lukukiireet alkavat toden teolla!Pauliina Rauhala: Synninkantajat Rauhalan uusin ei ole kepeälukuinen…

Keskusteluja varjoviikunan kanssa

Aamut ovat jo pimeitä. Kalliossakin, jossa armelias valosaaste sentään koettaa taittaa yötä ja lähestyvää talvea. Uusi varjoviikuna, joka vielä kaupassa tuuheahäntäisenä ja silmät napilla rukoili ostamaan omakseen, kököttää nyt keittiönpöydällä riisutun ja petetyn näköisenä. Ohjeissa…

Resepti: Kansainvälisen mokien päivän hiekka-salmonellapiirakka

En tiennyt kansainvälisestä epäonnistumisen päivästä. Rupesin vain illalla tekemään marjapiirakkaa. Siitä tulikin hyvää, mehevää ja marjaisaa, ei yhtään sellaista kuin kahviloissa, joiden piirakassa marja toista etsii mutta turha on työnsä. Yöllä klo 3 heräsin siihen,…

Varikset ja minä

Keittiön ikkunasta näkee paljon lintuja. Huomasin vasta, kun katsoin, sillä niin se usein menee. Erityisen paljon lintuja on näinä päivinä: pitkinä letkoina ja epäsuhtaisina muodostelmina ne täplittävät aamuun valkenevan taivaan – siis ne, jotka ovat…

Ansainnasta, nöyryydestä ja koskimelonnasta

Minulla on teoria elämänhallinnasta. Elämänhallinta on kuin koskimelonta: voihan sitä koettaa, jos ajatus melasta lämmittää matkalla vesiputoukseen. Olen usein pohtinut, onko todella olemassa ihmisiä, jotka hallitsevat elämäänsä. Kuvitelma oman elämän herruudesta ja siitä, että kaikki…

Saako toisen murretta fanittaa? AKA oodi savolaismurteille

Kuulin eilen ratikkapysäkillä keskustelun säästä. Sisällöllisesti ei mitään erityisen mielenkiintoista, kuten saattoi odottaa, mutta ah, kauneinta karjalaa! Naiset olivat vain tuntemattomia vanhuksia, joiden kasvoja en nähnyt. Silti ajattelin mummia. Tuntui kuin olisin saanut vieraan menneisyydestä….

Meri

Kävelin eilen Lauttasaaren sillan poikki. En mistään erityisestä syystä, metroasema nyt vain tuntui olevan yhtä kaukana kummassakin suunnassa. Olin uppoutunut lukemaan puhelimesta sähköpostia, kun nenäni tajusi meren. Silloin vasta huomasin panna puhelimen pois. Meri! Olin…

Kesä kuvina

Aamun harmaus sokaisee minut tässä, pöydän ääressä. Elämä sokaisee, tavoitteilta ja kaikelta mikä johtaisi niitä kohti. Onneksi blogit ovat visuaalinen media. Siispä kesä 2018, ei ajatuksina vaan kuvina.

Partanen ja Mies esittää: Kielitieteellisiä keskusteluja

(Mukaelmia dialogista:)Mies: Miten tarkalleen kääntäisit sanan increment? Minä: Ai niinku jonkinlainen… paska? Mies: Öö… Siis tarkoitin niinku… lisäys..? Minä: Hä. Oon ihan varma et se on paska. Silleen samalla lailla kuin feces, you know? Mies:…

Käärme unessa, kootut selitykset

Kaatosade hakkaa ikkunaan. En tiedä suututtaako minua enemmän se, että kesä päättyi juuri sinä päivänä kun minä olen menossa lintsille, vai että olen menossa lintsille juuri sinä päivänä kun vihdoin sataa ja sateen kuuntelussa olisi…