Hyvää joulua, toivoo Aamusivullinen ja sen äiti!

Joulukortit ne on outo juttu, tiedättekös? Olen 33 ja toistaiseksi nimeni on aina ollut lapsen oikeudella äitini kirjoittamissa, maksamissa ja lähettämissä joulukorteissa.

Mainitsinko, että olen 33?

Ennen ajattelin, että voin ehkä siirtää nimeni omaan korttiin sitten kun olen 30. Sitten täytin 30 ja aloin ajatella, että ehkä voin siirtää nimeni omaan korttiin sitten kun perustan oman perheen. Mutta kun alkuviikosta katsoin muutamaa häthätää kaapin perukoilta kokoon raapimaani ruttuista Prisma-korttia, totesin, että nooh, katellaan.

Jonkin jalomielisyyden puuskan vallassa taisin joku joulu luvata, että tulee päivä, kun minä lähetän kortin äidinkin puolesta. Mutta silloinkaan ei kahden kortin politiikka tuntunut järkevältä: kai äiti nyt pysyy minun perheenäni siitä huolimatta, että perheeseen tulee lisää jäseniä?

Eikö riitä, että suomalaiset ydinperheet poteroituvat omaan yksityisyyteensä jokapäiväisessä elämässä, miksi sitä pitää joulukortissakin juhlistaa? Miksei edes siinä kortissa kerran vuodessa voitaisi olla nimet sikin sokin toistensa lomassa, kaikki sukupolvet rinnakkain?

Siltä varalta, ettei äiti tänä jouluna ole sittenkään muistanut velvollisuuttaan liittää myös minua kaikkiin jouluntoivotuksiinsa, niin taidanpa ensimmäistä kertaa toteuttaa lupaukseni ja lähettää näin blogin kautta kaikille lupaamani yhteisen joulukortin.

Siispä:

ILOISTA JOULUA KAIKKILLE,

T: Sivullinen ja Äiti featuring Mies ja Otus.