Kaatosade hakkaa ikkunaan.

En tiedä suututtaako minua enemmän se, että kesä päättyi juuri sinä päivänä kun minä olen menossa lintsille, vai että olen menossa lintsille juuri sinä päivänä kun vihdoin sataa ja sateen kuuntelussa olisi päivälle toimea kyllin.

Yöllä minä kuristin boakäärmeen. Kieputin sen lakanaan ja kietouduin sen ympärille koko ruumiillani. Sitten vain odotin, kunnes sen pitkä marto valahti veteläksi sylissäni.

Siis minä, joka olen vuosia harva se yö roikkunut tyhjyyden yllä, aina yksin, aina luonnonvoimien armoilla.

Kun kirjoitan googlen hakukenttään sanan “unikirja”, haku ehdottaa heti: “unikirja käärme”?

Tulee tavanomaisia selityksiä. Seksuaalisuus, sairaus, petos. Ehkä viehättävimmän selityksen mukaan käärmeen näkeminen merkitsee, että “vaimosi tulee pettämään sinua”. Jos olisi vaimo, niin olisihan se mahtavaa, kun puhelimen vahtimisen sijaan voisi vaan lukea unikirjasta, että jaahas, nyt näyttää siltä että teigän “tyttöjenilta” on peruttu.

Toisen selityksen mukaan käärmeen tappaminen unessa merkitsee, “että voitat vihollisesi ja kaikki kadehtivat sinua”. En pidä siitäkään erityisesti, mutta enemmän kuin muista.

Parhaaksi unenselittäjäksi paljastuu kuitenkin Mies. “Olet vain katsonut liikaa Jurassic Parkia.”

Joka tapauksessa näyttää selvältä, että lintsipäivä – vaikka sateinenkin – tulee tarpeeseen. Syön hattaraa, ketään ei petetä eikä kuristeta ja teemapuiston jännittävintä antia ovat edelleen lentoliskojen sijaan törmäilyautot.