Päiväunisivut

Hold up! Tänään kokeilen uutta metodia, aamusivujen kirjoittamista päiväunien jälkeen klo 19.30.

Olo on raukea mutta levännyt, ihan toisin kuin aamuisin. Olen hiljaa ylpeä, että kerrankin tein niin kuin usein ympäripyöreästi suositetaan ja “kuuntelin kehoa”. Salille lähtemisen sijaan panin työpäivän loputtua koneen kiinni, kallistuin sohvaan ja nukuin.

Toisinaan on vaikea tietää, milloin keho tarvitsee jotakin ja milloin kyse on pelkästä mieluilusta. Opin sanan isältä ja se tarkoittaa tyhjiä mielihaluja vastoin omaa parasta. Tarve on harvoin näin selvä ja pakottava, näin yksinkertainen: nuku.

Ja uni tuli.

Näin unta kirjastosta. Siellä piti ottaa käyttöön jokin cd-levy, jonka avulla pääsi hallitsemaan mm. säätä. Virkailija kannusti ottamaan ilon irti sään herruudesta vaikkapa PMMP:n keikalla, ei kai tiennyt, että ovat lopettaneet.

En herännyt viesteihin enkä paloautoihin, niin väistämätön ja painava oli uni, mutta seitsemän jälkeen aurinko alkoi kiivetä päälleni nilkoista ylöspäin eikä siinä enää nukkumaan pystynyt. Aamulla aurinko herättää seitsemäksi makuuhuoneessa, illalla olohuoneessa, kuin varmistaakseen, että pysyy jokin roti tässäkin huushollissa.

Raukeus viipyy jäsenissä, tukassa, rintalastan alla. Selailen vanhoja blogitekstejä vain jotain tehdäkseni.

Kun luen synttäripostauksen vuoden takaa, huomaan, että sain silloinkin synttäripionin, samanvärisenkin kuin tänä vuonna. Se rauhoittaa jotenkin. Miten samana kaikki pysyy vaikka muuttuu, pionia myöten samana.