V A U V A

Olen lykännyt tätä. Ajatusta. Kirjaimia.

Mutta nyt kun marraskuu tulee sisään ikkunasta eikä pyydä minulta mitään, voin ehkä vihdoin kirjoittaa sen.

V A U V A

Tai siis… Meistä tulee… Meille tulee… You know, vauva.

Kun kerroin serkulle, serkku katsoi hetken ja kysyi sitten: Ai kenelle tulee?

No siis, meille.

*

Miestä tämä ei jännitä lainkaan. Mies soittaa lapselle vatsanpeitteiden läpi Vivaldia suoraan kuulokkeista, ja laulaa Turo’s Hevi Geetä perään, niin kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Ehkä onkin.

Minäkin haluan, että lapsi oppii katsomaan uteliaasti kaikista ikkunoista. Ja muovailemaan asioita savesta – googletin jo eilen äiti–lapsi-savipajat, mutta niitä ei löytynyt.

Äiti sanoo, ettei kaikennäköisistä savipajoista huolimatta koskaan oppinut muovailemaan mitään. Savipaakku pysyi itsepintaisesti savipaakkuna vedestä ja dreijasta välittämättä. Lapselleni haluan parempaa.

Googletan uudelleen: savikerho, Uusimaa. Miehen suvussa on sentään kädentaitoja, ja meidänkin, äitiä ja minua lukuun ottamatta. Ei kai ole koskaan liian aikaista ilmoittaa syntymätöntään savikerhoon?

*

Olen joskus lukenut raskausblogeja. Niissä puhuttiin eritteistä, liitoskivuista ja liinailusta, mutta en muista, puhuttiinko niissä pelosta – kai sentään, pakostakin, rivien välissä?

Vai onko pelko Hän, jonka on jäätävä mainitsematta?

Miten hyvä jumala te kaikki vanhemmat olette tehneet tämän ennen minua? Tämähän on maailman loppu, elämänmittainen vapaapudotus tai luolasukellus, kumpi nyt sitten kuulostaakin vastuuttomammalta.

Luoda nyt jotakin, joka tuntuu potkuina milloin nahan, milloin sielun läpi – jotakin joka on jänteitä ja henkeä yhtä aikaa, kuten minäkin?

*

Niin, minäkin. Minunkin on luotava nahkani samalla, opeteltava olemaan äiti vaikka olen hädin tuskin ehtinyt ymmärtää mitä on olla nainen olematta pelkkä naisen roolisuoritus.

No, tämän lupaan. Jos olen 30+ vuotta paennut naisen roolia kuin rankkuria, en ainakaan vapaaehtoisesti nouse myöskään mammarankkurin kyytiin. Mutta mammapolkka? Sen leikkautan, jos haluan, vaikka ihan jokaisella muullakin olisi sellainen. Sekin on oikeuteni.

Siihen asti… jäämme odottamaan, ihmettä.