Ajatuksia illalliselta

Tämä ei nyt suoranaisesti liity opiskelija-arkeeni, mutta toisaalta Beyonce taisi sanoa, että maailma oli hänen koulunsa (Homecoming dokkari Netflixillä). Olen Islannissa tämän viikon #MeToo- Moving forward konfrenssissa. Konfrenssin puheenvuorot voi seurata livenä sen FB-sivuilla ja metoo.is sivulta saa lisätietoa konfrenssista.
En tiedä kuinka moni teistä tekee sitä, mutta mulla on tapana joskus kirjoittaa sosiaaliseen mediaan päivityksiä, jotka jaan ainoastaan itselleni. Eräänlainen päiväkirjamerkintä kai sekin. Tämä teksti on sellainen, minkä kirjoitin itselleni someen talteen, mutta päätin kuitenkin laittaa tänne.

Istuin illallisella ikonin vieressä. Hän muisteli Helsinkiä 60-luvulla ja kokemuksiaan joita on vaikea kuvitella Helsingissä enää tänä päivänä. Viime aikoina olen potenut syvää kouraisevaa kriisiä ja miettinyt onko toiminnassa, omassa tai muiden, yrittää muuttaa maailmaa ympärillämme mitään järkeä. Toimin silti ja suunnittelen seuraavaa päivää. Hakkaanko päätäni seinään, kun pitäisi oikeastaan keskittyä elämään myös omaa elämää?

Tänään kuunnellessani yli 50 vuotta muutosta ajanutta ihmistä ja nuorta naista, jonka ajoi aktivistiksi häneen kohdistunut kostoporno sekä runoilijaa, joka halusi kuvitella mitä vailla kieltä jääneet naiset olisivat halunneet toisilleen sanoa, ahdistus syveni. Mun piti voimaantua, mutta halusin vaan halata heistä jokaista ja todeta että näin tää nyt vaan on. En voi luvata, että asiat muuttuvat pysyvästi paremmiksi. Haluaisin toki.

Illallisella menin istumaan ikonin viereen, koska järjestäjä on ihana uusi ystävä täältä, joka totesi et “nyt meet tohon istumaan”. Kaksi tuntia polveilevaa keskustelua ja ruoka-annoksia, joita en kyennyt syömään. Toisella puolellani istui toinen amerikkalainen, joka on tehnyt pitkän uran ja kertoi tarinoita uransa varrelta. En voimaantunut kuten odotin, mutta sain uusia ystäviä. Ihmisiä, joilla on laajempi perspektiivi ja joille en kuitenkaan kehdannut sanoa epäilyjäni. Kuuntelin sen sijaan.

Nyt istun tässä ja pohdin että ehkä tässä kaikessa ei ole järkeä, mutta vähemmän järkeä on systeemissä, jossa niin moni voi niin huonosti ja jossa perusoikeudet jäävät liian usein ja liian monelta toteutumatta.
Paljon pohdittavaa ja yhä vähemmän vastauksia. Ikoni, jonka viereen istuuduin on Angela Davis. Olisin mielelläni jakanut myös anekdootit Helsingistä, mutta unohdin kysyä onko se hänelle OK.

Otsikossa mainitaan illallinen niin tähän vielä kuva, jossa on jännin jälkkäri, mikä on eteeni tuotu! Sorbettia jään päällä! A BLOCK OF ICE. Islanti on ihmeellinen paikka.