Analoginen Aivokylpy
Analoginen Aivokylpy

Tunne on päätöksenteon nitroglyseriiniä

Tunne päätöksenteossa kuin kuin nitrogylseriini. Kun sitä käytetään harkiten, sillä saadaan paljon hyödyllistä aikaiseksi, mutta jos osaamattomat ihmiset saavat käsitellä sitä varomattomasti, sillä tuhotaan ihmishenkiä ja kokonaisia kaupunkeja. Tunnetta pidetään oikeutetusti välttämättömänä osana toimintaa, mutta siitä huolimatta erilaisten tunteiden syntyyn ei kiinnitetä riittävästi huomiota.

Kun pääministeri tulee iloisena kertomaan, että nyt ollaan vihdoinkin päästy sopimukseen valtion ensi vuoden budjetista, niin mistä hänen iloisuutensa johtuu? Siitä, että tiukan väännön jälkeen päästiin sopimukseen, siitä että saatiin hyvä sopimus, siitä että pääministeri saa taas aikaa muille asioille, siitä että pääministeri ja hänen puolueensa voitti jotakin erityistä vai siitä että sopimus syntyi niin vaivattomasti? Syntyikö se tunne kuitenkin siitä, että on vain kiva kertoa edistyksestä? Vai syntyikö se tunne siksi, koska päätöksentekijä voi osoittaa olevansa asemansa arvoinen?

Sillä on suuri merkitys, mistä tuo iloisuus syntyy. Jos sen taustalla ovat voimakkaasti henkilökohtaiset tai oman ryhmän motiivit, voidaan toteutusvaiheessa törmätä yllättäviin ongelmiin. Se mikä pienen piirin mielestä on ollut hyvä lopputulos, onkin laajemmalle yleisölle esitettynä huono kompromissi. Tästä syystä tämänkin hallituksen taipaleella on usein tullut eteen tilanteita, joissa hyvänä mainostettu päätös on jouduttu vetämään takaiisin.

Tilanne ei suinkaan koske vain poliittista päätöksentekoa, vaan itse asiassa kaikkia päätöksiämme, ja suuressa mittakaavassa erityisesti työelämää.

Kulttuurillisesti suomalaiselle päätöksenteolle on keskeistä se, että asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon osallistuu harva joukko. Parhaimmillaankin siinä on mukana vain pieni osa työntekijöistä, joilla on kuitenkin se paras kontakti asiakkaisiin. Päätöksenteon vinoumaa ohjaa vielä sekin, että vaikkapa strategiprosessin suunnitteluun valitaan usein henkilöstöstä juuri ne, joiden käytös vastaa eniten johdon toiveita. Kun koossa on tällainen ryhmä, se haluaa kaiken sujuvan mukavasti ja jouhevasti ja samalla se saattaa syyllistyä positiivisen tunteen harhaan.

Positiivisen tunteen harha on se, että saan omaa olettamustani vastaavia näkemyksiä. Ihmiset tukevat minun ajatuksiani ja se saa minut iloiseksi. Olemme menossa oikeaan suuntaan, koska se suunta tuntuu ”kaikista” oikealta. Tunnetuin tätä vinoumaa koskeva totaalisesti väärä päätös oli Sikojenlahden kriisi, jossa kukaan ei halunnut ottaa tätyttä vastuuta päätöksestä ja sen seurauksena kaikki tukivat yhtä ja samaa näkemystä. Lopulta koko porukka oli katastrofaalisesti totaalisen väärässä. Paikalla olivat tuon ajan terävimmät poliittiset ja sotilaalliset kyvyt ja silti mentiin reilusti palmumetsään.

Ilman tunnetta on vaikea saada toimintaa. Mutta tunne voi todellakin ohjata aivan väärään toimintaan ja siksi sen syntyyn on kiinnitettävä enemmän huomiota päätöksenteossa. Turhan usein luulottelemme liiaksi, että oma innostuksemme siirtyy myös toisiin. Unohdamme innostuksissamme kysyä itseltämme, mikä oikeasti sai minut innostumaan?

Tunteen pohjana tulee ollla aivan erilaisia kysymyksiä kuin usein tulee ajatelleeksi. Onko päätöksenteon pohjana oleva tieto laadukkainta mitä olemme koskaan nähneet? Onko ajattelumme aidosti lähtenyt tyhjältä paperilta ja sitä ei ole ohjannut mikään vanha väärä olettama? Onko päätöksenteossa todellakin ollut paras mahdollinen kokoonpano? Onko päätös tehty päätöksen merkitys ja ympäristön muutos huomioiden riittävän nopeasti? Onko päätös sellainen, että päätöksentekoon osallistumattomat myös tykkäävät siitä? Onko päätös toteuttamiskelpoinen heti? Muuttaako päätös asioita merkittävästi, eli onko päätökseen käytettyjen resurssien suhde päätöksen merkityksellisyyteen?

Näitä kysymyksiä voi esittää pitkän listan. Ilman näitä kysymyksiä päätöksestä on suurella riskillä tulossa torso. Se voidaan saada aikaiseksi paperilla, sitä voidaan ehkä lähteä toteuttamaan ja sillä voidaan päästä pitkällekin. Mutta ensimmäinen ympäristön pieni muutostekijjä voi pahimmillaan viedä pohjan koko päätökseltä.

Tästä löytyy hyviä esimerkkejä kaikkialta, kun vain hieman avaa silmiään.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älykkäät kysyjät ja tyhmät kysymykset

Muutoksen puolesta puhuva eliitti on niin omahyväistä, että kaikki eliitiltä tulevat ehdotukset koskevat muita kuin heitä itseään. Jos eliitti keksii itsessään jotakin korjattavaa, se liittyy asioihin, joissa voidaan vahvistaa oman hegemonian hyvyyttä. Tämä johtuu eliitin…

Positiivisuus on ihqua hömppää

Kun suomalainen osoittaa miettineensä asioita syvällisesti, hän on perinjuurin vittuuntunut siitä, että hänen havaitsemansa epäkohta on edelleen korjaamatta. Kun suomalainen sitten kertoo siitä epäkohdasta muille, hän kehittää vittuuntumiselleen vielä seuraavan tason, jotta muut vittuuntuisivat vielä…

Media on tarkoituksellisen julma

En katsonut eilistä Jari Sillanpään julkista teurastusta. Katsoin samaan aikaan A-studion huonosti käyttäytyvien miesten peijaisia. Itse asiassa nostan jopa tällä kertaa hattua Jan Anderssonille, joka kykeni viemään #Metoo -keskustelua rakentavasti eteenpäin. Lukemieni kommenttien ja muutaman…

Neljännen ja viidennen valtiomahdin ongelmallinen suhde

Viime viikon Aku Louhimies -jupakka osoitti, mitä hyvin suunnitellulla neljännen valtiomahdin (media) ja viidennen valtiomahdin (sosiaalisen median tukema julkinen mielipide) tehokkaalla yhteistyöllä saa aikaiseksi. Ei taatusti ollut sattumaa, että uutinen julkistettin tasa-arvon päivänä ja aivan…

Metakeskustelujen metakeskustelu henkilöbrändeistä

Viikonloppuna henkilöbrändi nimeltä Hupparihörhö eli alias Sami Kuusela arvosteli Suomen Kuvalehden blogissaan kolmen henkilöbrändin kirjoittaman henkilöbrändäysoppaan tarjoamia näkemyksiä henkilöbrändäykseen. Tämä on niin herkullinen metakeskustelun mahdollisuus, että päätinpä sitten kaksi kertaa itseltäni kiellettyäni pistää oman hopealusikkani…

Epäonnistuneen Marin kyyneleet

Kyllä tässä aika isoja asioita käydään läpi. Tämä kaksiviikkoinen on ollut yksi uran vaikeimmista. Paljon haaveita ja työtä on kaatunut tähän. Minun suorituksiin saa olla pettynyt ja minulle saa olla vihainen. Se ei satuta minua,…

Hyvinvoivien on vaikea ymmärtää köyhyyttä

Suomessa puhutaan säännöllisesti tuloeroista ja köyhyydestä. Keskustelun suurin ongelma on siinä, että siinä puhutaan keskiarvoista. Tuloero itsessään ei ole kovin suuri ongelma. Pohjoismaissa on itse asiassa useiden taloustieteilijöiden mukaan ihan optimaalinen tuloerojen taso. Jopa pienituloiset…

Pitääkö naisten kissatappelut huomioida työelämässä?

Avasin keskustelun siitä, että Suomessa on korkeat luvut kiusaamisessa työpaikoilla. Erityisen korkeita ne ovat julkisella sektorilla, jossa työskentelee paljon naisia. Kiusaamista tulee niin työkavereilta kuin asiakkailta ja hieman myös esimiehiltäkin. Kun keskustelu lähti lämpiämään, niin…

Kiltteyden harha

Kun vielä vauvaikäinen lapsi tulee vierastamisen vaiheeseen, lastenlääkäri toteaa, että on ihan tervettä, että lapsi osoittaa sen huutamalla. Kun aikuinen kokee vääryyttä, on varsin yleistyneen käsityksen mukaan oikein, että hän osoittaa asiasta nootin virallista reittiä…

Vähemmän älykkäät sukupolvet

Sanoin yhdelle vuonna 1977 syntyneelle tutulle, että hänen ikäluokkansa on kaikkien aikojen koulutetuin ikäluokka Suomessa ja tulee luultavasti sellaiseksi jäämäänkin. Sain häneltä hauskan vastauksen: ”Nuorempi sukupolvi haluaa somevaikuttajiksi ja kuvaa omaa persettään ja ostoksiaan tai…