Elämänlaatu paljastuu vasta heikkouden hetkinä

Surullisinta on katsoa sitä, kuinka naapurissa lomaileva, jo ikääntynyt herrasmies lähtee ja palaa isolla jahdillaan merenrannassa sijaitsevalta huvilaltaan aina yksin. Hänellä on kaikki se materia, mitä ihminen tarvitsee ja samalla häneltä puuttuu juuri se, mitä suurin osa ihmisistä kaipaa. Kukaan ei enää tarvinnut tätä menestynyttä herrasmiestä.

Näin totesi vuosia sitten eräs tuttavani. Tuttavallani oli toinenkin hauska aitiopaikka parempaan elämään, sillä hän oli tuolloin johtajana luksusautoja myyvässä autoliikkeessä.

Meille on tavallista, että mittaamme elämänlaatua sillä, kuinka hienoja asioita voimme kokea. Pääsemmekö matkustamaan, keräämmekö omaisuutta, voimmeko juhlia, iloita menestyksestä ja muista hyvistä asioista. Jaamme mielellämme asioita, jotka osoittavat elämämme hohdokkuuden ja onnen. Mitä enemmän voimme iloita ja juhlia, sitä parempaa elämää elämme.

Se mitä hyvinä hetkinä tapahtuu, ei kuitenkaan kerro todellisuutta siitä, kuinka hyvää elämää oikeasti elämme. Iloinen ihminen saa helpolla seuraa, rahalla saa pidettyä ystäviä, valta kerää hovinsa,  kauniit ja rohkeat saavat ihailijansa. Elämä on kivaa kun menee hyvin, eikä siinä ole mitään pahaa, jos vain ymmärrämme, että hyvät hetket eivät mittaa ihmissuhteiden laatua.

Ihmiselämän todellinen mittari on se, mitä taphtuu, kun antajasta tulee vastaanottaja. Kun hän ei kykenekään jakamaan muille hyvää elämää, vaan tarvitseekin itse apua muilta.

Oletko miettinyt miten suhtatuisit ystäviisi, kumppaniisi tai työkavereihisi, jos he eivät voisi tuoda mitään hyvää sinun eämääsi? Ovatko ne suhteet antaneet tähän mennessä niin paljon, että voisit siirtyä vastaanottajasta antajaksi? Entä oletko itse elänyt niin, että sillä hetkellä kun sinulla ei olisi enää mitään annettavaa muille, muut auttaisivat sinut ylös? Tähänhän liittyy kaksi ongelmallista asiaa. Ensinnäkin lähes kaikki ihmissuhteiden neuvojat sanovat, että sellaisesta ihmissuhteesta pitää irrottautua, joka ei tuo mitään hyvää. Ja toisekseen, kaikkien ihmisten tulisi nykymaailman ajatusten mukaan kyetä selvittämään itse vaikeutensa.

Nuo pätevät varmasti suhteisiin, joissa ei koskaan olekaan ollut hyvää tai niihin suhteisiin, missä negatiivinen on jo kauan aikaa sitten ylittänyt positiivisen määrän. Kun mietit omaa elämääsi, niin oletko elänyt elämäsi niin, että kaikkina hetkinä sinulla on lähelläsi ihmisiä, jotka eivät odota sinulta mitään tiettyä, että et palvele heidän jotakin tarkoitustaan, vaan olet vain sinä. Että olet heille arvokas omana itsenäsi.