Aitoa työn iloa
Enpä ole aikoihin ollut niin tyytyväinen itseeni kuin tänään suoriuduttuani käden taitoihini nähden haastavasta keittiökaapiston korjausoperaatiosta. Euforinen mielihyvä läikehti sisälläni vielä pitkään sen jälkeen, kun olin pannut työkalut takaisin pakkiin ja siivonnut jälkeni keittiössä.
Vastaavanlaista sielua ja ruumista kutkuttavaa onnistumisen elämystä en muista kokeneeni kirjallisten töideni parissa. Olen nyt paahtanut pitkän tovin syksyllä ilmestyvän romaanini kimpussa, mutta vallitseva mielentila on ollut tunkkaisen jääräpäinen tekemisen vimma. Ilon hetket ovat jääneet lyhytaikaisiksi.
Ei tämä toki uutta ole, samalta on tuntunut aikaisemmin myös runoteosten viimeistely. Kaunokirjallisuuden kirjoittaminen ei ole nautintoa, se on pakkoa ja välttämättömyyttä.
Toisaalta, saattaa olla että kehittäisin samanlaisen suhteen puusepän tai nikkarin töihin, jos tekisin niitä ammattimaisesti. Ehkä omista aikaansaannoksistaan hullaantuminen on tumpelon harrastelijan yksinoikeus. Ammattimies tietää tekevänsä sen, mikä ammattimiehen on tehtävä.
nice blog