Taantumusvoimia Ranskassa
Kokopäivätoiminen romaanin kirjoittaminen on hyvä tapa eristää itsensä ulkomaailmasta. Omissa fiktiivisissä sokkeloissa kieppuessani en ole juurikaan seurannut Ranskan presidentinvaalitaistoa. Olisi toki pitänyt, onhan Ranska eurooppalainen suurvalta, henkisellä tasolla jopa enemmän kuin taloudellisella, ja maan presidentillä on oikeasti valtaa.
Eräs tuttava totesi, että vaalien pääehdokkaiden joukossa ei ollut ainuttakaan valtioviisasta tyyppiä, tarjolla oli vain populisteja, teknokraatteja ja broilereita. Niin se taitaa olla.
Vaalien toinen kierros näyttää minun silmiini taantumusvoimien kohtaamiselta: vastassa ovat kurin ja järjestyksen nimiin vannova rautanyrkki Sarkozy ja vanhakantainen valtiososialisti Royal.
Jos olisin ranskalainen, joutuisin äänestämään sen perusteella, kumpi näistä kahdesta tuntuu vastenmielisemmältä.
Presidentinvaaliasetelmien perusteella näyttää siltä, että Ranskassa ei juurikaan ole uutta luovaa poliittista mielikuvitusta, vaan eriasteista oikeisto- ja vasemmistopopulismia. Se tuntuu oudolta, koska maassa on vahva poliittisten ideoiden traditio.