Olen siis fetisisti

Roland Barthes on niitä kirjallisia hahmoja, joita olen joskus vuosia sitten ylimalkaisesti lukenut ja varmaan kuvitellut ymmärtäväni. Tällaisilla lähes unohduksiin painuneilla satunnaistuttavuuksilla on tapana joskus putkahtaa esiin jonkin sattuman oikun kautta. Eilen tulin ajatelleeksi Barthesia ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen. Muistin hänen hahmotelleen väljän ja varsin nerokkaan typologian erilaisista lukijatyypeistä.

Kesti hetken tarkistaa, mutta tarkistus tuotti tulosta: Barthes puhui siis fetisistisistä, pakkomielteisistä, paranoideista ja hysteerisistä lukijoista.

Minulla ei ole vaikeuksia sijoittaa itseäni tähän nelijaotteluun, tunnustaudun oikopäätä kirjalliseksi fetisistiksi. Uppoudun ja kiinnyn tekstien yksityiskohtiin ja katkelmiin, kiinnostun enemmän osista kuin kokonaisuuksista. Tämän vuoksi en jaksa ylistää loputtomiin romaaneja, jotka on rakennettu viimeisen päälle teoksiksi ja joista jää päällimmäisenä mieleen tekninen virtuositeetti. Richard Powersin The Echo Maker, josta hiljattain kirjoitin merkinnän on hyvä esimerkki tällaisesta muodon (ja myös teemojen) tasolla ylikirjoitetusta romaanista. En voi lukea Powersia samalla tavalla kuin Michel Houellebecqia, jonka minkä tahansa romaanin voi aukaista miltä tahansa sivulta ja saada nautintoa jostakin esseistisestä kiteytyksestä, sarkastisesta heitosta tai groteskilla tavalla vinosta havainnosta. Houellebecq ei ole kirjoittanut eikä tule koskaan kirjoittamaan niin viimeisteltyjä teoksia kuin Powers, ja muun muassa siksi hän on kirjailijana paljon kiinnostavampi. Jonkun mielestä Powers voi olla parempi, mutta näin väittävä ei todennäköisesti ole lukijana fetisisti.

Entä ne kolme muuta lukijatyyppiä?

Pakkomielteisen lukijan tekee pakkomielteiseksi vimmaisuus laatia lukemistaan teoksista valtaisiksi paisuvia selitysröykkiöitä. Paranoidi lukija hakee teksteistä aukkoja ja salakäytäviä, tekeytyy jonkinlaiseksi kirjalliseksi mestarietsiväksi. Hysteerinen lukija on kuin… no, hän on kuin Kirsi Piha, heittäytyy pidäkkeettä tekstin vietäväksi ja kiljahtelee yhtenään, kuinka ihanaa hänellä on.