27-vuotias mies pahoinpiteli vaimonsa ja 8 kuukautta vanhan vauvansa
Lounais-Suomen poliisin koruton tiedote kertoi 9.12., että 27-vuotiasta miestä epäillään kahdesta pahoinpitelystä. Epäilyn mukaan hän on kuristanut ja hakannut 24-vuotiasta vaimoaan ja aiheuttanut riehumisellaan loukkaantumisen myös pienelle vauvalleen eilen lauantaina.
Ikävä kyllä olemme Suomessa tottuneet tämänkaltaisiin uutisiin.
Tässä Turun-tapauksessa erikoista oikeastaan oli vain se, että alkoholilla ei epäillä olevan osuutta tapahtumiin.
Synkästä tapahtumasta luettuani mieleeni tuli eilen ratikassa silmieni edessä pyörinyt mainosnäyttö. Sen kaupalliset viestit ja säätiedotukset vaihtuivat ripeään tahtiin.
Eivätkä kaupalliset sen enempää kuin epäkaupallisetkaan tiedotteet minua liiemmin kiinnostaneet, mainokset ja sää olivat yhtä ankeita.
Mutta sitten näytölle ilmaantui pieni iloton lapsi, kädessään jonotusnumero.
Kuvan päälle kirjoittui teksti:
”Joka päivä 10 lasta joudutaan sijoittamaan kiireellisesti. Auta nyt. Lähetä tekstiviesti SOS numeroon 16499. Lahjoituksesi 10 €.”
SOS-lapsikylän viesti tavoitti minut oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.
Olin juuri lukenut kännykästäni uutisen savonlinnalaisesta perheestä, jonka äiti oli painanut uimahallissa seitsemänvuotiaan tyttärensä pään veden alle. Ja pitänyt sen siellä.
Tuon julkisella paikalla toteutetun väkivaltaisen teon puinnista alkoi hahmottua karmea tarina.
Paljastui, että 35-vuotias äiti oli käräjäoikeuden perjantaisen päätöksen mukaan pahoinpidellyt vuosina 2008, 2010 ja 2012 syntyneitä tyttäriään lähes kuuden vuoden ajan.
Perheen isäkin tuomittiin paitsi tyttäriensä pahoinpitelyistä myös muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta.
Sekä äiti että isä saivat ehdolliset vankeustuomiot sekä tuomittiin maksamaan tyttärilleen kivusta ja särystä, tilapäisestä haitasta sekä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä tuntuvat korvaukset.
Mutta mikään summa ei voi korvata sitä pahuutta, jota kolme pientä lasta ovat joutuneet koko lyhyen elämänsä ajan kokemaan.
Toivottavasti heidän tulevaisuutensa voidaan vielä pelastaa lastensuojelun keinoin.
Edellä mainitut kauhukertomukset ovat siis tältä yhdeltä loppuviikolta nyky-Suomesta.
Arvailuksi jää, kuinka paljon synkkiä tapahtumia kätkeytyy suomalaisten kotien seinien sisään, viranomaisilta piiloon.
Epäilemättä paljon.
Mutta silti SOS-lapsikylän mainoksessaan kertoma lasten kiireellisten sijoitusten määrä ällistyttää.
Tutkitaanpa asiaa vähän tarkemmin: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan vuonna 2017 sijoitettiin kiireellisesti 4 081 lasta, mikä on peräti 15 prosenttia enemmän kuin vuonna 2016!
Myös lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi 15 prosentilla 76 116 lapsesta tehtyyn 139 368 ilmoitukseen vuonna 2017, kertoo THL Lastessuojeluraportisssaan, johon voit perehtyä tarkemmin täällä.
Eli yhtä lasta kohden tehtiin keskimäärin lähes 2 lastensuojeluilmoitusta.
THL:n mukaan määrän kasvu koskee etenkin suuria kaupunkeja.
Mutta mitkä asiat sitten aiheuttavat kiireellisen huostaanoton?
THL selvittää asiaa sivuillaan näin:
Kiireellisen sijoituksen tarve voi syntyä esimerkiksi silloin, kun kodin olosuhteet tai puutteet lapsen huolenpidossa välittömästi vaarantavat lapsen terveyttä tai kehitystä tai silloin, kun lapsen huoltajat ovat väliaikaisesti kykenemättömiä hoitamaan lastaan ja tämä välittömästi vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä.
Lapsen vanhemmat voivat olla päihteiden vaikutuksen alaisina tai eivät akuutin mielenterveysongelman syntymisen takia kykene huolehtimaan lapsesta. Kyse voi olla myös vanhempien onnettomuudesta tai sairastumisesta, jos tästä aiheutuu lapselle välitön vaara.
Joissakin tapauksissa kiireellisen sijoituksen taustalla on sellaisesta lapsen heitteillejättöä tai kaltoinkohtelua, että lapsen henki tai hyvinvointi on välittömässä vaarassa.
Eli suomeksi: yhteiskunnassamme voidaan koko ajan huonommin. Yhä suurempi osa vanhemmista on kykenemätön pitämään huolta lapsistaan. Tai huonovointisuuteen ja kykenemättömyyteen osataan ainakin puuttua paremmin.
Ja syytä onkin.
Kuten nimimerkki Julia kertoo HS:lle, huostaanotto voi pelastaa nuoren tulevaisuuden.
”Minut otettiin huostaan yläasteikäisenä. Häpesin tilannetta koulussa ihan mielettömästi – sitä, että minut oli otettu huostaan äidin vakavan alkoholi- ja lääkeriippuvuuden vuoksi.”
”Muistan jo pienenä hakeneeni äitiä baarista. Läheiset ja muut ihmiset varmasti näkivät, mikä tilanne meillä oli, mutta he eivät reagoineet. Sitä olen miettinyt.”
Julian pelasti osaltaan sijoittaminen sijaisperheeseen. Nyt Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeisiin pänttäävä nuori nainen kertoo olevansa entisen sijaisäitinsä kanssa hienoissa väleissä ja soittelevansa hänen kanssaan päivittäin.
”Olen kiitollinen monista asioista, kuten niistä normaaleista jouluista, joita sain viettää sijaisperheessä.”
Joulu on kohta.
Myös esimerkiksi Turussa ja Savonlinnassa.
Toisin kuin Julian tilanteen havainneet ulkopuoliset silloin joskus, sinä voit nyt reagoida ja lahjoittaa lapselle turvallisen kodin.
Klikkaa vain tästä.
Näin helppoa se on.
Kaikkien lasten elämä ei ole.
Keskustelu jatkuu täällä.
Anzio