Myös päivälleen 4 vuotta sitten minulla oli syntymäpäivä
Täytin päivälleen 4 vuotta sitten pyöreitä.
En ole oikein koskaan halunnut tehdä synttäreistäni numeroa.
En silloinkaan.
Vannotin tuolloista esimiestäni, että jos hän firman jokaviikkoisessa yhteispalaverissa jotenkin muistaisi merkkipäivääni, se saattaisi olla hänen viimeinen tekonsa.
Hän uskoi.
Koska en pidä myöskään juhlien järjestelystä saati olla niiden keskipisteenä, päätin paeta omia synttäreitäni mahdollisimman kauas.
Aika kauas pääsinkin.
Enpä olisi ikinä uskonut, että ainoa henkilö, jonka kanssa keskustelen 50-vuotispäivänäni, olisi Dominikaanisessa tasavallassa ikänsä asunut elämäntaiteilija.
Kun laivani rantautui La Romanan pikkukaupunkiin, näky oli silmiä hivelevä.
Ja säätila mitä ihanteellisin.
Olin edellisenä päivänä jättänyt loskaisen ja pimeän Helsingin taakseni, ja nyt t-paidassa ja sortseissa nousin laivasta liki 30-asteiseen paratiisiin.
Istahdin ällistelemään elämän ihanuutta puiston penkille vain tullakseni häirityksi.
Ajatusteni keskeyttäjä oli kuitenkin ystävällinen.
Mies esittäytyi Jimiksi.
Jim istuutui viereeni vanhan frendin lailla.
Äkkäsin pian, että Jim on iloisin koskaan tapaamani heppu.
Hän nauroi yhtäjaksoisesti yrittäen jutella hekottelunsa lomassa.
Välillä se onnistui, välillä ei.
Mies teki tuttavuutta ja tarjosi sätkää.
Kerroin olleeni polttamatta jo 8 vuotta.
Kyseli, että mikä on mies miehiään.
Vastailin, ja esitin vastaavat kysymykset.
Minäkin aloin nauraa.
Välillä Jim tyrkytti hatsia.
Sanoi, ettei ollut koskaan aiemmin tavannut skandinaavia, saati kirjoittajaa.
Painotti, että kyllä hänkin joskus työtä tekee, mutta onhan elämässä tärkeämpiäkin asioita.
Viime aikoina ei ole juuri duunihommat hotsittaneet.
Eikä välttämättä heti kohtakaan.
On kuulemma onnellisempi näin.
Nyökyttelin ja katsoin puussa visertävää omituisen näköistä siivekästä.
Jim tiedusteli, teenkö paljon töitä.
Myönsin.
Kysyi, olenko onnellinen.
Emmin.
Jim ehdotti baarissa käymistä.
Sanoin, että vasta rantauduin, että teen pienen dalsin kylillä, mutta palaan tätä kautta botskille, että käyn vielä morjenstamassa.
Heitti vielä ilmoille ajatuksen, että miksen muuttaisi tänne.
On kuulemma leppoisaa, että sopisin tänne, vaikka rastoja minulle ei näemmä saisi.
Ja nauroi hytkyen kaljulle eurooppalaiselle.
Kävin kaupungilla pyörähtämässä ja lupaukseni mukaisesti suunnistin saman puiston kautta kohti laivaa.
Maailman iloisin mies oli torkuilla.
En hennonnut herättää.
Mutta ehdotustaan tovin harkitsin.
Onnellista alkavaa viikkoa.
Anzio
Keskustelu jatkuu täällä.