Yrittänyttä laitetaan
Vanhan sanonnan mukaan yrittänyttä ei laiteta. Tässä yhteydessä laittaminen tarkoittaa samaa kuin moittiminen. Siis käytännössä sananparsi merkitsee, että aina kannattaa yrittää.
Mutta onko näin?
Yle julkaisi vuoden aluksi Taloustutkimuksella teettämänsä kyselyn suomalaisten suhtautumisesta työelämän muutokseen ja työmarkkinoiden epävarmuuteen.
Voit tutustua tutkimukseen ja Ylen juttuun tästä.
Hämmästyttävän pienelle huomiolle jääneen tutkimuksen mukaan suurin osa työllisistä suomalaisista haluaisi pitää vallitsevan tilanteen omalla kohdallaan muuttumattomana. Eli säilyttää työnsä.
Tutkimuksen suurin riemastuksen aihe on, että peräti 14 prosenttia vastanneista voisi harkita yrittäjäksi ryhtymistä. Alle 24-vuotiaista luku on peräti 24% ja 25 – 34 -vuotiaistakin vielä 22%.
Ay-liikkeen horinat pakkoyrittämisestä joutuvat tutkimuksen perusteella yhä oudompaan valoon. Tutkimukseen perehtyneen elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajan Mika Malirannan mukaan yrittäjyys nähdään nyttemmin mahdollisuutena, ei pakkoratkaisuna.
Loistavaa!
Ja onhan meillä hallitus, jonka kaksi istuvaa ministeriä ovat paistatelleet Slushin parrasvaloissa ja käyneet siellä lausumassa omilla pääministerikausinaan korulauseita yrittäjyydestä ja ylistäviä sanoja start up -henkisyydestä.
Ne olivat sanoja, mutta entäpä teot?
Hallitus teki lakiesityksen (HE94/2015), jonka perusteella yrittäjiksi tulkitaan jatkossa kaikki ne työtä tekevät, joiden työ ei ole työsuhteista. Suomeksi siis ne, jotka työskentelevät freelancereina tai itsensätyöllistäjinä. Heitä on merkittävissä määrin esim. taiteilijoissa ja erilaisissa asiantuntijatehtävissä, kuten vaikkapa toimittajina tai graafikoina.
Tulkinta yrittäjiksi jättää heidät käytännössä työttömyysturvan ulkopuolelle.
Näin esitti siis hallitus, jonka pitäisi päinvastoin kehittää lainsäädäntöä sellaiseksi, että työn tekeminen olisi aina mahdollista ja kannattavaa ilman pelkoa sosiaaliturvan menettämisestä.
Ikävä kyllä hallitus ole ainoa taho, joka toimii järjen vastaisesti.
Ay-liike kannatti yksimielisesti kolmikannassa hallituksen esitystä. Siitäkin huolimatta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli useita asiantuntijoita, jotka yhdestä suusta esittivät huolensa hallituksen esityksen vaikutuksista itsensätyöllistävien työttömyysturvalle.
Asiantuntijoiden lausuntoja ei huomioitu eikä kaikilta asianosaisilta niitä edes kysytty. Lautakunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto kertoo blogissaan ettei lakiesityksen valmistelussa kuultu lainkaan freelancereita edustavia järjestöjä. Vaikka juuri heitä esitys koskee.
Itsensätyöllistäjät ovat nopeimmin kasvava työtä tekevien joukko, mutta siihen kuuluvat pääsevät siis työttömyysturvan piiriin vasta, jos voivat todistaa työskentelynsä olevan sivutoimista. Tai valehtelevat sen sellaiseksi. Esimerkiksi Journalistiliitto ohjeistaa freelancer-jäseniään kertomaan TE-toimistossa, että ovat etsimässä kokopäiväduunia, vaikka vanhakantainen työllistymismalli ei kiinnostaisi hitustakaan. Näin Journalistiliiton lakimies Jussi Salokangas.
Kun hallitus pakottaa toimillaan itsensätyöllistäjiä lausumaan väärän todistuksen statuksestaan ja yhdessä ay-liikkeen kanssa kampittaa tulevia yrittäjiä jo yrittämisen alkutaipaleella, ollaan omituisella tiellä.
Kampittamisen sijasta itsensätyöllistäjiä on syytä ihailla. He puskevat eteenpäin valitsemallaan tiellä, vaikka heidän neuvotteluasemansa ei aina ole häävi, heillä ei välttämättä ole kokemusta sosiaaliturvajärjestelmästä ja toimeentulokin saattaa heilahdella merkittävästi kuukaudesta toiseen. Elämän suunnittelu on haastavampaa.
Ay-liikkeen olisi aika uudistua ja liittoutua kasvavan itsensätyöllistäjäjoukon kanssa ja päästää irti aikansa eläneestä ja perusteettomasta kiinteän työsuhteen ihailusta.
Siitä voisi olla iloa kummallekin taholle.
Eikä sitten yrittänyttä taas laitettaisi.
Keskustelu jatkuu täällä.