Jos lähdet huomenna töihin suorittamaan prosessia, älä lähde

Menin loppiaisena salikäynnin jälkeen Stockmannille aikomuksenani tehdä pikainen katsaus alkaneeseen alennusmyyntiin.

Ostettavaa en löytänyt, mutta fyysinen harjoitukseni poiki pikku nälän.

Siispä kahdeksanteen kerrokseen, siellä on useita ravintoloita. Niistä voisin valita sopivimman.

Sushi-ravintolan sisäänkäynnin eteen oli ystävällisesti asetettu menu. Silmittelin listaa ja löysinkin mieluisan hiukopalan.

Peremmälle siis.

-“Moi, ottaisin pienen lohilajitelman, kiitos.”

-“Meillä ei tänään ole listalla pientä lohilajitelmaa.”

-“Kyllä teillä on. Päätin juuri lukiessani lounaslistaa tuossa sisään astellessani, että tilaan pienen lohilajitelman.”

-“Tänään meillä ei ole lounasta.”

-“Tuossa oven pielessä teillä on vastaanottamassa vieraita tuollainen teline, jossa on lounaslista esillä.”

-“Ei pitäisi olla.”

-“Mutta on. Ok. Otan sellaisen pienen lohilajitelman, vaikka en saisikaan sitä lounashintaan.”

-“Meillä tarjoillaan pieniä lohilajitelmia ainoastaan lounaaksi.”

-“Lounaaksi minä sen ottaisinkin.”

-“Mutta meillä ei tänään tarjoilla lounasta.”

-“Siis ette tarjoile lounasta, jollaista esittelette lounas-menulla tuossa sisäänkäynnissä.”

-“Juuri näin.”

-“Ok. Tämä oli sitten tässä. Näkemiin kiitos.”

-“Heippa.”

Mikä tässä meni pieleen?

Ensinnäkin tietysti se, että lounaslista oli asetettu esille vaikka lounasta ei pyhäpäivänä tarjoiltu. Prosessi petti.

Ja toiseksi se, että kanssani debatoinut asiakaspalveluhenkilö noudatti vain ohjeita eikä tervettä järkeä.

Eli jos häntä olisi kannustettu ajattelemaan pelkän suorittamisen ja ohjeiden orjallisen noudattamisen sijasta, hän olisi pyytänyt anteeksi väärää listaa ja todennut, että koska moinen oli harhauttanut nälkäistä kulkijaa, hän kyllä myy minulle haluamani pienen lohilajitelman.

Asiakaspalvelija ei tehnyt paikkaavaa elettä, ja näin kehno palvelukokemukseni päätyi teidän kaikkien äimisteltäväksi.

Episodi ei ollut nuoren ravintolatyöntekijän syy.

Se oli Frederick Taylorin syy.

1800-luvun lopulla insinööri Frederick Taylor kehitti teollisen liikkeenjohdon filosofian, joka on tullut tunnetuksi taylorismina.

Taylor kannusti yritysten johtoa laatimaan prosesseja ja seuraamaan sekä mittaamaan niiden noudattamista piirun tarkasti. Poikkeuksia prosesseista ei Taylor sallinut.

Koska Taylorin prosessi ei tuntenut poikkeamia, ei prosessi siten myöskään antanut sijaa mahdollisten poikkeamien aiheuttamien virheiden korjaamisille.

Kuten sellaisille, että lounaslista asetetaan näytille päivänä, jolloin lounasta ei tarjoilla.

Mutta suurin Taylorin erhe oli tässä: hän jakoi työntekijät suorittajiin ja ajattelijoihin, jotka ohjaavat suorittajia.

Taylorismin heikkous on siinä, että jos vain pientä osaa työntekijöistä kannustetaan ajatteluun, heillä on liikaa ajateltavaa ja ajattelu jää yksipuoliseksi. Ja suorittajille taas kasaantuu työtä, josta suuri osa on vajavaisen ajattelun vuoksi turhaa tai jopa haitallista. Sellaista, joka ei tuota mitään.

Ikävä kyllä Taylorin aikansa elänyt luomus elää ja voi yhä hyvin monissa organisaatioissa. Etenkin ns. ”mappiorganisaatioissa”, joissa jokainen prosessin vaihe on orjuuttavasti ohjeistettu. Tällaisia ovat tyypillisesti esimerkiksi konseptoidut ravintolaketjut.

Mutta Taylorin vuosisatojen takaisia malleja noudattaa vielä nykyäänkin jopa jotkut asiantuntijaorganisaatiot.

Sellaisille firmoille voi povata tuskaista tulevaisuutta.

Näin, sillä työmarkkinoilla rynnistävä ja siellä itsensä johtopaikoille kurottava Y-sukupolvi arvostaa enemmän autonomiaa. Ja vihaa orjuuttavia työskentelymalleja. Milleniaalit odottavat pomoiltaan tukea ja sparrausta, eivät määräyksiä. He haluavat itse ajatella ja vaikuttaa tapaan suorittaa työtehtäviään prosessien suorittamisen sijasta, kuten Yle asiasta kirjoittaa.

Eivätkä nuoret edellytä työltä suurempaa itsenäisyyttä ainoastaan tietotyössä vaan myös suorittavassa portaassa.

Kuten esimerkiksi sushi-ravintolan tarjoilijoina.

Y-sukupolvi ketteröittää työelämän 2020-luvulla. Organisaatioita ja työntekijöitä kannustetaan ajattelemaan, heitä rohkaistaan oppiviksi ja omia ajatuksiaan kunnioittaviksi. 2020-luvulla toivotaan asennemuutosta, sparrausta, persoonan valmennusta sekä yksilöllistä ajan ja stressin hallintaa, kuten voimme Demos Helsingin sivuilta lukea.

Maineikkaan MIT:n professorina toiminut Douglas McGregor ennusti kirjassaan The human side of enterprise jo vuonna 1960, että tulevaisuudessa ihmiset haluavat tehdä sellaisia töitä, jotka he kokevat hyödyllisiksi. Sellaista työtä, jolla on merkitystä. Raha ei enää ole suurin motivaattori. Uusi työntekijäpolvi kaipaa työhönsä vapautta ja vastuuta. Ajattelua pelkän suorittamisen sijasta.

Tuo McGregorin ennustama tulevaisuus on nyt.

Käytä tovi työnantajasi aikaa asian miettimiseen alkavalla viikolla. Katsele ympärillesi ja pohdi, onko organisaationne hereillä vai elääkö se tayloristista 1800-lukua.

Jos elää, tee henkilökohtainen johtopäätöksesi.

Ennen kuin on liian myöhäistä.

Anzio

Keskustelu työelämästä jatkuu täällä.